Epänormaalia aikaa

Ja taas on aika auringon...

Yöllä oli onneksi tullut muutama sentti lunta, minusta kun on äärimmäisen epäoikeudenmukaista että minulta varastetaan tunti yöunistani! Maksan ihan tarpeeksi veroa ilman että yöunianikin pitää verottaa. Kenelle voisin valittaa? Ja ihan turha yrittää lohduttaa minua että saan sen syksyllä takaisin kun siirrymme normaaliaikaan! En saa sitä korkojen kera takaisin, jos saisin nukkua 1½ tuntia pidempään syksyllä voisin harkita tuon tunnin lahjoittamista näin keväällä, mutta enpä saa. Joten en halua antaa sitä! Ja sanoohan nyt tuo normaaliaika nimikin mistä on kyse. Normaalista ajasta. Normaalit ihmiset eivät viihdy kesäajassa. Ainakaan eivät talvi-ihmiset. Joten onneksi oli edes hieman uutta lunta lohduttamassa minua.

Turha kai tätä kuitenkaan on itkeä, joku kesäihminen on tällaisenkin älyttömyyden keksinyt. Johan siinä kellon viisaritkin kuluvat kun jatkuvasti (puolen vuoden välein) ollaan niitä räpläämässä eestaas (onkohan tämä yhdyssana? Edestakaisin ainakin on).

Ostin itselleni piristykseksi puikkokämmekän. Tietääkö kukaan miten tuollaista pitäisi hoitaa? Sen verran googlaamalla opin että nämä menevät talviunille. Hieman kuten muumit, joten ehkäpä tuli tehtyä virheostos? Minä ja muumit emme oikein ymmärrä toisiamme, tällaiset talviunille vetäytyvät ovat minusta hieman outoja. En muuten pidä kyykäärmeistä tai puutiaisistakaan, arvatkaapa mitä ne tekevät. Ihan vaan todistaakseni pointtini! Mutta tämä puikkokasvini siis. Se on oikein kaunis nyt kukkiessaan, joten olen ihan varma että se oli sen kahden euroopan yhteisvalutan arvoinen ostos. Löytyi lempikaupastani poistohyllystä - montakymmentä prosenttia. Alennus minun makuuni. Vaikka en onnistuisi hoitamaan niin eipä tuo suuri taloudellinen tappio ole. Ja piristää näin kevätauringon kiduttaessa minua. Ikkunat esimerkiksi ovat täynnä koiriemme tekemiä taideteoksia. Ne näkyvät loistavan hyvin, kuten ne sohvan alle kuolemaan menneet koirankarvatkin. Pitäisi siis siivota. Ja tunti on varastettu tehokasta siivoamisaikaakin viime yönä.

Ystävänikin päätti piristää minua, tiesi varmaan että tämä talvesta luopuminen tuntuu ikävältä. Sain ystävältäni eilen kaksi paavalinkukkaa! Kyllä meillä nyt kukkii koko olohuone, ilkeästä auringosta huolimatta!  Ja kaipa tuosta kevätauringosta on jotakin hyötyä? Kohta saan siirtyä bloggailemaan tuonne Arielin puolelle.