Kierrätystaidetta

Lapset ovat joka joulu "joutuneet" hommiin, eli mummeille ja kummeille on tehty joululahjoja.

Aina ei ole ollut ihan helppoa keksiä mitä lasten kanssa tehtäisiin, mutta muutamia todella onnistuneita ideoita on ollut. Tarkoituksena on ollut että käyttöesineitä tuotettaisiin, mielellään sellaisia "häviäviä" juttuja. En välttämättä tahdo täyttää vanhempieni tai muidenkaan kaappeja "aarteilla".

Pari joulua sitten teimme sytykeruusukkeita. Lapseni tekivät niitä liukuhihnalla ja minä "dippailin". Ja sukulaiset sytyttivät takkansa aiempaa helpommin. Tämä projekti onnistuu suhteellisen pieneltäkin lapselta, joskin steariinin kanssa läträäminen kannattaa jättää hieman isommalle "lapselle".

Tänään sitten askartelimme taas. Sytykeruusukkeita kun on helppo tehdä, eivätkä materiaalikustannuksetkaan päätä huimaa. Eikä äidin tarvitse käydä askarteluliikkeessä, tosin tuo pikkiriikkinen kauppakeskuksemme palvelee tässäkin asiassa, oikein kahden kaupan verran. Lisäksi löytyy vielä ruotsalaiseten lahja maailmalle (miten ihmeessä sieltä on saatu tuotua maahamme niin järjetön määrä kauppaketjuja?) ja kirjakauppa, mistä luultavasti myös saisi askartelurompetta. Mutta siis tähän projektiin ei alan kauppoja tarvita, lähin ruokakauppakin riittää. Toki saa hakea kaupasta rahalla tarvikkeita, mutta näiden idea on juurkin kierrätys. Enkä edes ihan varmuudella tiedä saako kaikkea tarvittavaa askartelukaupasta. Steariinia toki saa, mutta kun ne jämätkin kelpaavat.

Eli tarvitsette tätä projektia varten: "jämästeariinia" eli kaikki ne kynttilänjämät jotka jouluna jäivät kynttilänjalkoihin. Munakennoja, ne tosin ehkä kuuluvat enemmän pääsiäiseen? Fazerin iki-ihanat ainakin on pakattuina munakennoihin. Ja violetissa kartonkipakkauksessa on kanssa joku suklaamunaversio myynnissä. Johan noita kaupasta näyttää olevan. Lisäksi kattila, en suosittele parhaan teflonpinnoitteisen käyttämistä, se muutaman kerran pohjaanpalanut kelpaa vallaan mainiosta. Ja pihdit, ettei sormet pala. Halvalla saa atulat toisesta ruotsalaisesta kaupasta. Se nelikirjaiminen I. Kampradin perustama huonekalujätti myy kolikolla kattilaosastollaan sellaisia muovisia pihvin kääntämiseen tarjoitettuja pihtejä. Loistava tuote tähän tarkoitukseen. Ja jos kotoota vielä löytyy joku lehti/vahaliina/leivinpaperin palanen jonka voi uhrata sotkualustaksi niin loistavaa!

Ja sitten ryhdytään hommiin. Ensin irrotetaan yksi kuppiosa kennostosta. 

"Kannesta" revitään pahviliuska, leveydeltään saisi olla suurinpiirtein sen kupin korkeuden. Liuskasta rullataan tiivis rulla.

Kannesta revitään lisäksi pieni kasa "terälehtiä" eli silputaan kennoa. 

Pahvirulla asetetaan keskelle kuppia:

Koko kuppi täytetään pahvinpalasilla, niin että kuppi on tiiviisti täytetty. Kuppi pitää pystyä kääntämään ylösalas ilman että pahvinpalasia satelee ympäri asuntoa. Eli tehdään marenkitesti, mutta kartonkipalasilla. 

Kun askarteluvaihe on ohi, ruusumme näyttävät tältä. Toki värivaihtelua voi olla, riippuen kennostonne väristä. 

Sitten seuraa se vanhempien osuus hommasta: steariinisotku. Itse sulatan steariinin vedessä. 1/3 kattilasta täytetään vedellä, mukaan kynttilänjämiä. Minä heitän kynttilät kattilaan sydänlankoineen, tarroineen päivineen. Ongin niitä sitten pois kun kynttilät sulaavat. Sydänlangan pätkät voi vielä virittää ruusuihinsa jos haluaa. 

Annan veden poreilla hiljakseltaan, steariini sulaa veden pinnalle. Kartonki imee itseensä steariinia aika runsaasti, joten nuo muutamat kynttilänjämät ovat enemmänkin kuvausrekvisiittaa, steariinia saa kattilassa olla oikein reippaasti tai ainakin sitä saa olla saatavilla, sitä kun joutuu lisämään aika usein. 

Pahviruusu työnnetään steariinin alle, se ei tee mitään että kuppi käy veden puolella, pääasia että se työntyy sinne steariinikerroksen läpi. Kuvassa näkyy muuten myös ne muoviatulat, tiedätte sitten minkälaista tuotetta etsitte sieltä Kampradin kaupasta, jos sinne siis eksytte. Ruusu nostetaan paperille kovettumaan hetkeksi, kuvassa noita kertaalleen dipattuja näkyy taustalla. Ruusu kannattaa käyttää kattilassa ainakin 3-4 kertaa. Yleensä dippaan vielä pohjankin kertaalleen steariiniin. Mitä enemmän steariinia pahvin pinnalle kertyy, sitä nätimmän näköinen ruusu saadaan aikaiseksi. 

Tässä vaiheessa aina välillä joku ruusu leviää atomeiksi. Sekään ei ole vaarallista. Palaset ongitaan sieltä steariinista ja pistetään kuivumaan. Kun ne ovat viileitä saavat lapset korjata ruusun, niitä jo steariinissa käyneitä palasia voi lisäillä dippaamattomiin versioihin ja niitä kankeita palasia tiivistää pehmeällä kartongilla. Tämä on hyvin paljon anteeksi antava taiteenlaji. 

Ruusuun voi pistää myös sen sytytyslangan (takana) jos siltä tuntuu. Kun ruusut ovat kunnolla kuivuneet ne pakataan pieniin rasioihin ja annetaan joululahjaksi. Ja sanotaan mummille että ne kuuluu polttaa!