Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Jämiä

Ostin nimipäivälahjaksi Jämälankasukat-kirjan.

En voi kun suositella, aivan fantastinen kirja, ohjeet niin ihania että ainoa ongelma on päättää mitkä sukat tekisi ensimmäisenä.

Minä päädyin Nonparelleihin. 

Langat, kirjan teeman mukaisesti, jämiä. Suurimmaksi osaksi 7 Veljestä, kirjassa kun on ohje niin ohuelle, keskipaksulle, kuin paksullekin langalle, niin voi omia jämiä käyttää huolettomasi. 

Sukat olivat hauskat tehdä. Yläreunaan hauska kierre ja opin jotakin ihan uutta kun näitä tein: kantapää tehtiin jälkeenpäin, eli lopuksi. Ohje oli niin selvä, ettei missään vaiheessa tullut sellaista oloa etten pärjäisi. Jos olisi tullut, olisin taatusti saanut Facebook-ryhmässä apua, mutta eipä tarvittu. 

Ainoa hetki kun päätin tuvautua googlen apuun oli ompeluvaiheessa. Kirjassa kun ommeltiin kyökkipistoin, nekin hyvin selitetty kuvan kera, mutta koska olin töissä, ja kirja oli kotona, kun päättelin, päädyin goolailemaan. 

Kyökkipistoja

Joten jos tätä kirjaa ei vielä ole, kannattaa joulupukille vinkata. Neljäs painos taisi juuri tulla uunista ulos, joten en ole ainoa joka tästä pitää.

Mikäli haluatte joulupukille kirjoittaa: Pirjo Iivonen: Jämälankasukat. Saatavissa mm. Adlibriksesta

Ratsastaja, jolle sukat päätyivät, tykkää myös näistä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...