Satumaista

Ei ole montaa ikkunaa jäänyt katsomatta!

Pikkutytöstä lähtein on osa joulun odotusta ollut Stockmannin jouluikkunan ulkopuolella paleleminen. Alussa menin sinne isoisäni kanssa ja kun isoisä ei jaksanut jatkoimme mummin kanssa tradition ylläpitämistä. 

Nykyään ei kumpikaan tule kanssani, sydämessäni tietysti kuljetan heitä mukanani, mutta mieheni on kiltisti jakanut kanssani ikkunan taikamaisemat. Ja lapsenikin ovat joutuneet kanssani ihailemaan ikkunaa, vuodesta toiseen. 

Suureksi ilokseni teini sanoi, kun kuljimme peitetyn ikkunan ohi pari viikkoa sitten: kai me ehdimme ikkunaa katsomaan. Tietysti ehdimme!

Stockmannilla olisi vielä tämän viikon ajan valokuvanäyttely ikkuinoista vuosien varrelta. Facebookissa kuvia on ihailtavana parisenkymmentä. Ystävä vinkkasi tästä näyttelystä, pitää yrittää huomenna houkutella perhe mukaan kaupungille. Tosin ratsastajamme on varmaan tallilla, mutta jospa partiolainen tulisi kanssani? 

Päivän vaihtoehtoisessa kalenterissa oli tehtävänä tehdä ruokaa. Koska nyt joka päivä teen ruokaa perheelleni, ei tuo ollut mikään suurempi haaste. Tänään ei riittänyt energiaa tehdä kenellekään muulle kuin perheenjäsenille.

Yksi suosikeistani, vuodelta 1977. Kuva Stockmann