Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ei verkkoja luontoon

Talvi tuli sitten vihdoinkin tänne eteläänkin.

Ainakin hetekellisesti ehdin nauttimaan lumesta, ovat luvanneet kylmää säätä vielä pienen hetken, sitten pitäisikin taas lämmetä ja edessä ovat liukkaat säät.

Koska maa peittyi lumipeitteeseen päätin aloittaa lintujen talviruokinnan ihan tosissani. Tähän asti ovat saaneet tyytyä marjoihin ja hedelmiin joita puutarhaan on jäänyt. Tokihan ne marjat edelleen siellä pihlajassa ovat, mutta nyt on myös siemeniä ruokinta-automaatissa.


Talipallotkin ovat löytäneet tiensä omenapuuhun. Suureksi ilokseni löysin saksalaisesta ihmekaupasta talipalloja joita ei oltu tungettu nailoniverkkoon. Nuo muovipussit talipallojen ympärillä ovat nimittäin hengenvaarallisia eläimille. Voivat tarttu niihin, ja pahimmillaan ihan hirttäytyä niihin, en välttämättä tahdo löytää hirtettyä rottaa omenapuustani. Nieltynä tuollainen muovihäkkyrä voi pahimmillaan aiheuttaa suolistotukoksen. 

Aikaisemmin jouduin siis "kuorimaan" talipallot, mikä nyt oli hieman turhauttavaa, Appelsiinin voin kuoria, tai keitetyn kananmunan, mutta talipallon riisuminen on tylsää puuhaa.  Nyt saan ilman turhakkeita olevia palloja kaupasta. Kilohinta oli hieman korkeampi kuin muoviverkossa olevilla, mutta se sopii minulle. Muistaakseni puhuimme muutamista senteistä.

Ostan kinkkunikin ilman verkkoa joten olen kovin iloinen että voi jatkaa samalla hyväksi havaitsemallani linjalla talipallojen kanssa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...