Vähemmän sokeria

Ratsastaja tahtoi leipoa.

Koska Buzzador kampanja oli meneillään, ilmoitin että siinä tapauksessa kokeillaanpa SteviaSweetiä.

Reseptin haimme Hermesetaksen sivuilta ja sitten tutustuimme tuotteeseen.

Suklaakakku

2 munaa

1,5 dl Hermesetas SteviaSweet-makeutusjauhetta
1 rkl kuumaa vettä
50 g margariinia (sulatettua)
1¼ dl laktoositonta kevytmaitojuomaa
2,5 dl vehnäjauhoa
1 ¾ tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Voitele ja jauhota pitkänomainen yhden litran kokoinen vuoka.

Sekoita kananmunat, Hermesetas-makeutusjauhe sekä yksi ruokalusikallinen kuumaa vettä. Vatkaa kunnes taikina on ilmava. Lisää juokseva margariini ja maito taikinaan. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhot, kaakaojauhe sekä vaniljasokeri. Siivilöi jauhoseos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla 25–30 minuuttia.

Ihan hyvän makuinen kakku ja nopea valmistaa. Hermesetas käyttäytyi ihan perinteisen sokerin tavoin, joten mitään erityisiä toimenpiteitä ei tarvittu. Kakku irtosi kiltisti vuoasta ja nousi mukavan kuohkeaksi uunissa. 

Hermesetaksen sivuilla oli myös energiamäärät listattuna ja koska seurasimme reseptiä niin lisätään nyt nekin vielä tänne:

	kJ	kcal	hiilihydraatteja	rasvaa
Koko leivonnainen	4970	1187	135,0 g	56,7 g
Yksi pala	414	99	11,2 g	4,7 g

Palan koko nyt tietysti vaihtelee sen mukaan minkä kokoisen palasen kukin leikkaa, mutta suuntaa antava tuo tieto on.

Steviaa

Tällä kertaa buzzailen Hermesetas SteviaSweet makeutusaineesta!

Buzzadorinahan saan kokeiltavaksi tuotteita ja kerron niistä sitten mielipiteeni. 

Sain paketin perjantaina kotiin ja sisältä löytyi siis Hermesetaksen SteviaSweet makeutusainetta. Aivan uusi tuote minulle, Hermesetakseen olen toki tutustunut, mutta Stevia versiota en ole aiemmin nähnyt. 

Pikaisen tutustumisen jälkeen voin kertoa että tuotteita löytyy tablettimuodossa, kiteinä, joihin siis tutustun, sekä nestemäisenä ja jauheena. 

Pitääkin nyt harkita mitä sitä leipoisi ja jospa jonkun rahkajälkiruoankin tekisi, ihan mielenkiintoista katsoa miten perheeni reagoi makeutusaineeseen, pääsääntöisesti kun meillä käytetään arkisin sokeria. 

Sain näytteitäkin jaettavaksi, muutamia olenkin jo antanut eteenpäin, mutta vielä noita olisi, jos kiinnostaa kokeilla. 

Erilainen kerroskakku

Ratsastajakin leipoi kakun.

Olenkin aiemmin kertonut että hän rakastaa kolmen suklaan kakkua, mutta tällä kertaa oli tarkoitus ehdä hieman erilainen kerroskakku. Alkuperäinen, hieman muunnettu versio, on Pirkka lehdestä, Fazerin mainoksesta, 

Moussekakku

Pohja:
175 g keksejä (meillä suklaahippukeksejä)

50 g sulatettua laktoositonta voita

Täyte 1:
3 liivatelehteä
vettä
2 dl laktoositonta kuohukermaa

200 g Fazerin tummaa suklaata

200 g Valio laktoositon maustettu rahka appelsiini

3/4 dl sokeria

2 rkl appelsiinimehua

Täyte 2:

4 liivatelehteä
vettä

2 dl laktoositonta kuohukermaa

400 g Valio laktoositon maustettu rahka appelsiini

2 rkl sokeria

2 rkl appelsiinimehua

Murskaa (murusta) keksit ja lisää joukkoon sulatettu voi. Pingota leivinpaperi irtovuoan pohjalle ja levitä muruseos päälle. Pistä jäähtymään.

Pistä liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Sulata suklaa vesihauteessa. Yhdistä rahka ja sokeri. Sekoita joukkoon suklaa. Vaahdota kerma. Sulata liivate kuumaan appelsiinimehuun. Sekoita liivatemehu rahkaseokseen. Käännä varovasti kuohukermaan. Kaada vuokaan keksiseoksen päälle. Siirrä hyytymään jääkaappiin ainakin 30 minuutiksi 

Laita liivatelehdet likoamaan. Yhdistä rahka ja sokeri. Vaahdota kerma. Sulata liivate kuumaan appelsiinimehuun. Sekoita liivatemehu rahkaseokseen. Käännä varovasti kuohukermaan. Kaada vuokaan suklaatäytteen päälle.

Tasoita pinta ja hyydytä kakkua vähintään 4 tuntia.

Ystäväkirja

Ystäväkirja-haaste

Pauskan elämää blogin Pauliina haastoi minut vastaamaan Ystäväkirja kysymyksiin. Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia on kuulema kehitellyt tämän alunperin. Siispä vastaamaan.

Lempinimi?

Minulla lienee tylsä elämä tai nimi, sillä lempinimiä ei ole oikeastaan kehittynyt vuosien varrella.

Se tosin oli vanhempieni tavoitteenakin, kun antoiva molemmille lapsilleen lyhyet nimet. 

Lempiherkku?

Suklaa! Yksinkertaisesti.
Maailmassa ei ole vielä tullut vastaan niin isoa murhetta ettei suklaa, edes hieman, auttaisi.
Ja suklaa lausutaan Fazer. Sinisenä.
Tosin laktoosi-intolerantti vatsani ei oikein tahdo kyseistä herkkua kestää.

www.fazer.fi

Lempiaine?

Koska kyseessä on Ystävä-kirja niin oletan että puhumme koulusta. Biologia. Ala-asteella matematiikka.
Lukiossa matematiikasta tuli jo sen verran haastavaa, ettei lempiaineena pysynyt.
Tosin matematiikan opettajani oli lempiopettajiani. Ihana ihminen. 

Akvaariokalojamme

Kalsonkien malli stringit vai jättikset, puuvillaiset vai silkkiset?

Kalsareita en käytä, paitsi lämpökerrastona kevään ensimmäisillä melontaretkillä. Ja syksyn viimeisillä.

Alushousuissa on käytännöllisyys "se" juttu. Housujen pitää olla mukavat ja huomaamattomat.

Kahvi vai tee ja minkälainen kahvi tai tee?

Kahvia. Riittävästi, eli paljon. Laktoosittomalla maidolla tai mustana. Tai capuccinona. 

Paras tuoksu?

Ruoan tuoksu kun on nälkä.
Meren raikas tuoksu syksyllä.
Pikkupennun tuoksu.
Joulukuusen tuoksu kun se tuodaan sisälle jouluna.
Kevätsateen "hajuttomuus"
Ulkona kuivuneiden lakanoiden raikas tuoksu. Onhan näitä!

Lempieläin?

No ei tähän oikeastaan voi vastata kuin koira. Ensimmäinen lemmikkini oli koira ja vaikka lemmikkejä on Ludden jälkeen ollut kaikenlaisia, en ole ollut päivääkään ilman koiraa sen jälkeen kun Ludde elämääni tuli.
Nykyään kotonani on pienehkö eläintarha johon kuuluu 9 "hoitoyksikköä"

Lempielokuva?

Niitä on niin paljon ja on hieman kiinni mielialastakin. Ja oikeastaan olen kirjaihminen. Mutta lasten kanssa tulee käytyä elokuvissa. 

Lempimatto?

Matto? Kulutusesine joka makaa lattialla! Lempiversiota ei ole olemassa. Lentävä matto siinä tapauksessa! Sellainen jolla Aladdin liiteli sadussa. 

Suurin kammosi?

Kammo kai luokitellaan fobiaksi, enkä tunnusta että sellaisista kärsisin. Sen sijaan maailmassa on monta pelottavaa asiaa, kuten esimerkiksi ihmisten pahuus ja välinpitämättömyys. 

Näetkö unia vai uneksitko tyhjää vaan?

Ymmärtääkseni kaikki ihmiset näkevät unia, mutta kuulun niihin onnellisiin jotka eivät niitä herättyään muista. Enkä juurikaan uneksikaan.

Mukavin naistenlehti?

Vihdoinkin helppo kysymys! Mummilleni tuli Svensk Damtidning: Mummi sitten antoi sen äidilleni, joka antoi sen minulle ja minä annoin sen...
Kun mummi siirtyi ajasta ikuisuuteen, äiti jatkoi tilaamista ja lehdet kiertävät edelleen "koko suvun".
Tiedän "kaiken" Ruotsin kuningashuoneesta. Kuten esimerkiksi sen että Ruotsiin syntyi tänään uusi kuninkaallinen vauva. 

Kolottaako?

Ei ainakaan juuri nyt. 

Paras apuväline?

Koska käytän silmälaseja päivittäin niin kaipa ne ovat sitten parhaat?

Vanhuudenpäivän haaveet?

Pitkä ja terve elämä rakkaiden kanssa. 

Lottovoitto vai ikuinen elämä?

Freddy Mercury'ä lainaten: "Who wants to live forever". Joten jäljelle jää se lottovoitto. Joskin voin elää ilman sitäkin. En nimittäin Lottoa, joten todennäköisyys että osuu kohdalleni on suhteellisen pieni. 

Lempiurheilijasi tai urheiluseurasi?

Koska lapseni, toisin kuin äitinsä, ovat olleet kilpaurheilijoita, olen pariin lajiin tutustunut lähemminkin. Joten kilpauinti ja muodostelmaluistelu on vastaukseni kysymykseen.

Mutta tunnustan että MM-jääkiekko saa minut telkkarin ääreen suurimmalla todennäköisyydellä. 

Paras lukemasi kirja?

Näitäkin on niin monta! Onneksi. 

Dan Brown on lempikirjailijoitani, olen lukenut kaikki romaanit, novellit on vielä hankkimatta.
J.K. Rowling avasi silmän fantasia kirjoille, vaikka Narniat olikin tullut luettua nuorempana. 

Ed McBaineja kannoin kirjastosta kotiin nuorempana, kunnes löysin Dean R. Koontz'it. Tosin ne vaikuttavat hieman yöuniin. Nesbøstäkin pidän. Ja Leena Lehtolaisesta. Oikeastaan kaikki dekkarit kelpaavat.
Jos hieman kevyempää pitää lukea niin Fredrik Backman on mukava uusi tuttavuus.

Lempipaikkasi?

Koti. 

Marsipaanin lumoissa

Vietimme synttäreitä!

Partiolainen lähti Lappiin vaeltamaan, joten hän sai leipoa kakkunsa hieman ennekkoon!

Täytteenä tässä luomuksessa on kuningatarkiisseli sekä valkosuklaa-lime rahkalla maustettu kermavaahto. Helppoa ja hyvää. 

Koristelu olikin sitten partiolaisen tehtävä. Vaaleanpunaista marsipaania ja valmiita syötäviä helmiä Cittarin leivontahyllystä. Sekä hieman mustaa marsipania.

Keltainen sokerimassa oli liian tummaa, joten sitä on vaalennettu valkoisella sokerimassalla. Värit sekaisin ja sitten vaan työstetään käsin kunnes värit ovat sekoittuneet kunnolla. Kirjaimet on kirjoitettu sokerikuorrutteella ja "nauha" on marsipaania.

Tämä nalle on asettamassa koristeita paikoilleen.

Ja tämä ottaa aurinkoa?

Oli nalleilla rantapallokin. Marsipaania ja sokerimassaa. Karkkisydämet ovat leivontahyllystä. 

Ja koska teinillä piti olla kynttilöitä kakussaan kaivoimme esille kaikki mitkä talosta löytyivät. Taisi kynttilöidän käyttö loppua 7 v. päivillä?

Grattis gumman!

Toiveuusinta

Partiolainen viettää syntymäpäiväänsä "metsässä".

Tästä syystä aikaistimme juhlintaa hieman ja vietimme suurta päivää ennakkoon. Neiti itse pyysi hyydytettyä voileipäkakkua, joten sellainen sitten tehtiin. Näyttii olleen edellisenkin kerran tarjolla kun meillä vietettiin 14 v. syntymäpäiviä. Tosin hieman erilaisena, sillä silloin partiolainen itse koristeli kakun.

Tällä kertaa minä sain kunnian koristella ja kakussa piti lukea 14, jouduin jopa asettelemaan viinirypäleet uudestaan kun yhtäkkiä tajusin että kakkuhan kaadetaan tarjoiluvadille, eli peilikuvana piti numerot kirjoittaa. Olin hyvin ylpeä itsestäni, kun muistin ajoissa.

Unohdin vaan sekoittaa pizzasuikaleet kakkuun, joten sekoitin ne sekaan vasta kun taikina jo oli vuoassa. Vaikka yritin olla varovainen niin... Sovitaan ettei ollut minun päiväni. Maku ei onneksi kärsinyt sekoilustani. 

Hyydytetty voileipäkakku

kirsikkatomaattejaviinirypäleitä
rypsiöljyä

4 liivatelehteän
300 g pizzasuikaleita
1 paprika
n 20 cm purjosipulin vartta
200 g Violan Yrtti tuorejuustoa (Eila)
1½ dl sinappikurkkusalaattia2 dl kermaviiliä (Eila)
Herbamare yrttisuolaa
2 dl kuohukermaa (Eila)
½ dl vettä

300 g Real viipaleita
n ½ dl Eila laktoositonta maitojuomaa

Vuoraa irtopohja vuoka tuorekelmulla ja voitele vuoan reunat öljyllä. Asettele koristeet vuoan pohjalle. Pistä liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Pienennä vihannekset. Vaahdota kerma. Sekoita kiakki suikaleet, juusto, kermaviili ja kurkkusalaatti keskenään ja käännä seos varovaisesti kermavaahdon sekaan. Mausta. Kuumenna vesi ja sulata liivatelehdet kuumaan veteen. Kaada kermaseokseen, sekoita huolellisesti ja kaada varovaisesti vuokaa, niin ettei koristelu pääse liikkumaan. Levitä massan päälle leipäviipaleet ja kostuta maidolla, Anna hyytyä yön yli.
Aseta tarjoiluastia vuoan päälle ja käännä kakku ylösalaisin lautaselle. Poista kelmu. 

Kukkia

Mustikat kukkivat!

Tänä kesänä on taas aika kesäläksyille. Partiolaisen on tehtävä kasvio syksyksi. Jostakin kumman syystä koulussa on rajattu kasvien määrä 40? Ei pari vuotta sitten ollut mitään rajoituksia kun ratsastajamme keräsi 100 kasvia, lajitteli ne sukujen mukaan, selvitti nimet 4 eri kielellä, mahdolliset käyttötarkoitukset kasville ja niin edelleen. Miksiköhän opettaja on tällaisen rajoittavan tekijän keksinyt kun minun nuorimmainen on vuorossa?

No, sitten keräämme partiolaisen kanssa ne pakolliset ja muutamat muutkin yrtit talteen ja teemme tällaisen mini herbaarion.  Tai siis partiolainen tekee, minä kerron että ulkona kukkii "pakollinen kasvi", kuten esimerkiksi mustikka. Tosin välillä olen myöhässä ilmoitukseni kanssa, kukka on jo pistetty kirjakasan alle talteen.

Keitin illalla kiisseliä huomista kakkua varten. Norovirusriskin takia en uskalla noita kaupan marjoja pistää keittämättä kakkuun nimittäin. 

Mustikkakiisseli 

200 g kotimaisia pakastemustikoita

200 g kotimaisia vadelmia

½ dl vettä

2 rkl sokeria

½ dl vettä

1½ rkl perunajauhoja

Sulata marjat, kaada kattilan pohjalle pieni luraus vettä ja lisää sokeri. Keitä muutaman minuutin ajan koko ajan hämmentäen. Ota kattila pois liedeltä. Sekoita perunajauhoista ja vedestä tasainen liuos ja kaada se tasaisena norona marjaseokseen, sekoita samalla. Kiehauta vielä seos.  

Lahja minulle

Lapseni ovat nykyään kierrättämisen ihmeitä!

Ratsastaja on taas innostunut väsäämään erilaisia pussukoita karkkipapereista. Tällä hetkellä yritämme löytää vihreitä karkkipapereita, mikä on osoittautunut hieman haasteelliseksi.

Partiolainen taas sai valokuvakehyksen, jonka ripustuslanka osottautui liian pitkäksi. Aikansa kuluksi neiti taitteli äidille korun ylijäämäpalasta. Täytyy tunnustaa että minun maailmassani tuo olisi ollut kierrätykseen kelpaava pätkä, mutta siitä tulikin taideteos. Ilman työkaluja, mikä tekee saavutuksesta vielä uskomattomamman.

Äiti ei voi kun kiittää.