Kävelemässä

Pakolliset nähtävyydet oli sitten nähty!

En ollut suunnitellut mitään erikoista neljänneksi päiväksi, mutta kuten arvata saattaa, paljon oli edelleen näkemättä ja hieman olivat matkalaiset itsekin keksineet mitä voisimme tehdä. Päätimme hieman kiertää ihan "kotinurkkiamme", emmekä vain ihailla näkymiä ikkunoistamme. 

Meillä oli uusi lintukaveri vessanikkunan ulkopuolella. Taisi olla suhteellisen lämmin pulullakin. eipä sitä juurikaan häirinnyt minun mekasteluni kun tulin suihkusta. Vaivautui sentään syrjäsilmällä seuraamaan puuhasteluani.

Aloitimme ihan naapurista ja menimme katsomaan kapusiinimunkkien luukryptaa. Kaartelimme toki ensin museossa ja laskeuduimme lopuksi ihailemaan menneiden munkkien luita ja muumioita.

Kuvaaminen oli kielletty, mutta mitä ei googlen avulla löydä, sitä ei tarvitse. Ainakaan pääsääntöisesti. Kryptassa on muuten muistolaatta, jonka teksti kuuluu suurinpiirtein:

”Mitä te olette nyt, me olimme kerran; mitä me olemme nyt, te tulette olemaan.”

Kryptassa on yli 4000 munkin luut joista on muodostettu mitä upeimpia taideteoksia. Oikeastaan on ihan käsittämätöntä mitä luista voidaan saada aikaan. 

Appelsiinipuut toivat muuten kaivattua varjoa, kun jatkoimme matkaamme kohti seuraavaa nähtävyyttä. Lämpötila oli auringossa lähes 30 astetta. 

Olin päättänyt että tahdon nähdä Santa Maria della Vittoriassa olevan Pyhän Teresan hurmion. Pitäisihän patsaan olla jotakin aivan erikoista. Berninin mestariteos. 

Tämäkin taideteos oli entisöitävänä, joten rakennustelineiden läpi sain sitten ihmetellä näitä kuuluisia naamoja. Pyhä Teresa oli karmeliittanunna joka kuulema on saavuttanut meditatiivisen hurmostilan. Syynä tähän hurmokseen on että enkeli aikoo lävistää rouvan sydämen jumalallisen rakkauden nuolella. Tapa kuolla sekin.

En osaa sanoa teistä muista, mutta minusta tällä enkelillä on kyllä lähinnä sadistisen mielihyvän hymy kasvoillaan. Ja Teresa, no voihan tuo olla hurmiotakin, minusta näyttää vatsakipuiselta. Ehkäpä patsas olisi ollut kauniimpi ilman noita telineitä?

Kirkko oli kyllä muutenkin kaunis, vaikka päänähtävyys olikin putkien peittämä. 

Yksityiskohtien määrä oli taas kerran aivan käsittämätön. Aikaa olisi taas saanut kulumaan loputtomasti, mutta odotin hieman hääpäivälahjaani ja olin hieman malttamaton...

Lähdimme siis valumaan kohti päivän pääasiaa, ja osuimme risteykseen jossa oli 4 suihkulähdettä, yksi joka "nurkassa"

Koska aamupäivän ohjelma oli jo saanut meidät nälkäisiksi, päädyimme ohikulkumtkallamme ravintolaan syömään. Kalat houkuttelivat.

Kun ruumis oli ravittu oli aika jatkaa sielun ravitsemista. Satuimme, ihan sattumalta, törmäämään Galileo Galilein kirjeeseen. Kun pysähdyin kuvaamaan, kuuntelin kun joku mies luki isoisälleen (?) tekstiä kirjeestä. Vaikka en mitään ymmärtänyt niin kuuntelin ihan mielläni. Bella voce!

Katutaiteilijoita riitti, tämä herra oli hieman erilainen ja oikeasti ihan hauska. 

Pantheonin ympärille oli jo kertynyt lauma turisteja, nukkuukohan tämä kaupunki ikinä? Vai olivatko kaikki Brown fanit liikkeellä?

Päämääränämme oli kuitenkin Piazza Navona

Fontana dei Quattro Fiumi, neljän joen lähde, oli toki yksi nähtävyyksistä.

Bernini on taas ollut asialla, ja ne neljä jokea ovat muuten Niili, Ganges,Rio de la Plata ja Tonava. 

Syy torille tulolle oli kuitenkin nykytaide. Mieheni teetätti prinsessoistamme taulut minulle. Tunnistatte taatusti taustalla olevan pariskunnan, taiteilijalla on työn alla partiolaisemme. 

20 minuttia myöhemmin oli jo ratsastajan vuoro istua mallina. Käsittämätöntä miten nopeasti tämä herra vangitsi tyttäremme paperille. 

Ei tämä Fontana di Nettunokaan muuten ollut yhtään hassumpi. Sitä paitsi siitä tuli kodikas olo, pulut parveilivat tämän päällä siinä missä Havis Amandan päällä kotona. 

Aika murhanhimoinen tämäkin patsas on, Neptunus on seivästämässä mustekalaa.Olisikohan hänellä nälkä?

Tämän suihkulähteen patsaat ja yksityiskohdat on muuten lisätty vasta 1800-luvulla, siihen saakka allas tarjosi peseytymismahdollisuuden kaupunkilaisille,

Kun olimme saaneet taideteoksemme valmiiksi, lähdimme ihailemaan Tiberiä.

Päätimme siirtyä seuraamaan jokea ihan lähietäisyydeltä, johan nämä muut nähtävyydet olivat pintapuolisesti katsottu. 

Ihailimme Palazzo di Giustiziaa, kun nyt ohi kävelimme. Aikamoinen julkinen laitos tämäkin. Eipä meidän korkein oikeus ihan tällaisessa talossa istu. 

Lokit sentään kokoontuivat kovin kotoisasti.

En osaa sanoa mikä tämä kyseinen puu oli, appelsiini?, mutta tuoksu oli huumaava!

Kippari oli sitä mieltä etteivät kukat tuoksuneet millekään, mutta voitte vaan arvata mistä keskusteltiin seuraavat viisi minuttia. Ei ainakaan kukkasista. En tiedä oliko tämä melomassa itseänsä Rioon, mutta suhteellisen vauhdikkaasti kajakki liikkui aina välillä. Jospa virta vei?

Tätä menopeliä ei virta sen sijaan kuljettanut, mutta kukat kukkivat kannella. 

Kevättä oli hauska ihailla, joen rannoilla puut kukkivat kaikissa väreissä ja tuoksuja riitti.

Koska vielä jaksoimme kävellä, vaelsimme Piazza del Popololle. Ihailimme kaksoskirkkoja ja menin sisälle toiseen Santa Mariaan vilvoittelemaan.

Alttari ja pyhä ehtoollinen, kultaisena. 

Taulujen "kiinnitys" oli erikoinen, enkelit kannattelivat taulua. 

Perheeni ihaili saippuakuplia aukiolla, sillä aikaa kun minä kuljin kikosta toiseen. 

Tunnustakaa että hieman teki mieli puhkaista kupla, kuten torilla juosseet lapset tekivät. 

Circus Maximukselta siirretty obeliski koristelee muuten toria. Alunperin pylväs on kuljetettu Egyptistä Roomaan. Mikä ihme vimma ihmisellä on ollut tuoda sotasaaliinaa kivimöhkäleitä?

Koska olen aikamoinen Dan Brown fani itsekin, kuten monet muutkin turistit, oli ihan pakko poiketa Santa Maria del Popolossa. Olin itse asiassa onnistunut, tämän myötä, bongaamaan kaikki keskeiset paikat kirjasta. Vaikka se ei tavoitteena tällä matkalla ollutkaan.

Illalla ehdimme vielä tapaamaan entistä lukioystävääni ja kävelimme hänen kanssaan Garbatellan kaupunginosassa. Ihana paikka, ei uskoisi että on vain kivenheiton päässä ydinkeskustasta, olimme kuin ihan eri kaupungissa.