Kotiinlähtöpäivä on aina outo.
Vaikka meillä olikin koko aamupäivä aikaa tehdä ihan mitä vaan, oli kuitenkin vaikeata keskittyä oikein kunnolla mihinkään, kun tiesimme että lentokenttä kutuisi iltapäivällä.
Päätimme kuitenkin noudattaa ystäväni neuvoa ja suuntasimme askeleemme taas länteen.
Olimme taas matkalla naapurivaltioon, onneksi nuo rajanylitysmuodollisuudet tuolla Roomassa olivat olemattomat.
Muuten olisimme saaneet jonottaa loputtomasti, Pietarinaukiolle oli, meidän lisäksemme, tullut muutama muukin henkilö.
Tiesittekö muuten että Vatikaaniin perustettu sveitsiläsikaarti on maailman vanhin edelleen toimiva sotilasosasto. Se on perustettu 1506 ja on ollut taistelussa vain kerran historiansa aikana! Tosin nykyään kaartin tehtävä on suojella paavia, 110 miehen voimin tämä toteutetaan.Tätä juhla-asua herrat, naisia ei kaartiin kelpuuteta, käyttävät juhlapäivinä.
Ja kun kello tuli 12, oli meteli sanoinkuvaamaton.
Siellä hän oli, paavi Franciscus, vilkuttamassa meille ja muutamalle muulle kuulijalle. Kotisivujen mukaan paavi näyttäisi puhuvan lähes joka sunnuntai kansalle.
Yhtikäs mitään en herran puheesta ymmärtänyt, mutta massa hiljeni tehokkaasti kun paavi puhui. Jos ei meillä koko tori täyty, eikä edes kirkot, niin ei meillä edes pienempi ihmismäärä pysty tuohon keskittyneeseen kuunteluun.
Paavia pystyi myös ihailemaan videokuvan avulla, ellei sattunut pääsemään ihan ikkunan alle katselemaan tapahtumaa. Oli tuo aikamoinen kokemus, kiitos ystävälle vinkistä!
Otimme metron takaisin hotellillemme, ja päätin ottaa kuvan noista muutamaan otteeseen mainitsemistani vessanikkunoista. Ne ovat nuo pienet tuolla "katolla" rakennustelineitten vieressä (ja alla). Noita rakennustelineitäkin muuten riittää Roomassa!
Kävimme hakemassa tavaramme ja laskeuduimme vielä kertaalleen kaikki 127 askelmaa, suljimme oven perässämme ja lähdimme kohti Leonardo da Vincin kansainvälistä lentoasemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti