Parasitologiaa

Ilta-Sanomat uutisoi tarinaa hirvennenäsaivartajasta.

Uutinenhan sinäänsä on vanha, edellinen lehdissä uutisoitu ihmistartunta on parin vuoden takaa, mutta heinäkuussa tunnetusti on uutisista pulaa, joten kaikki kelpaa. Ajatus ihmiseenkin satunnaisesti tarttuvasta toukkainvaasiosta oli sen verran ällöttävä, että linkki oli pakko jakaa naamakirjaan. Ja siitä tämä tarina sitten sai alkunsa.

Ihmiseenhän tuo ei pääsääntöisesti tartu ja jos nyt näin pahasti käy on edessä lääkärillä käynti. Mutta kysymys siis kuului miten hirvet pääsevät ällötyksestä eroon.

Minulle ei taidettu opettaa mitään hirvennenäsaivartajasta opiskeluaikoina, poronnenäsaivartajasta opetettiin jonkinverran. En nyt mene yksityiskohtiin, jotkut lukijani voivat menettää yöunensa, mutta vastaan kuitenkin kysymykseen miten noista päästään eroon.

Porot ovat pääsääntöisesti ihmisen valvonnan alla, joten jos omistaja huomaa poroillansa loisia voidaan ne häätää lääkkeillä. Mutta hirville ei juurikaan eläinlääkäreitä tilata, miten ne sitten pärjäävät? Tämäkin meille opetettiin ja selvästi tällaiset "poikkitieteelliset" opetukset ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen.

Saivartajanipistin on tonttujen työkaluvarastosta löytyvä näppärä laite jolla saivartajat voidaan saada kiinni. Niillä tontut poistavat saivartajan toukkia luonnonvaraisista eläimistä. Samainen työkalu voisi olla kyllä tarpeen meille vähemmän tonttumaisille olennoille, kärpäsentoukat ovat todella ällöttäviä ja niiden poistaminen vielä ällöttävämpää.

Nenäsaivartajien sielunelämästä siis opin aikoinaan parasitologian luennoilla, siellä näytetty kuva oli peräisin Poortvliet & Huygenin iki-ihanasta Suuri Tonttukirjasta. Ellette ole kyseistä kirjaa lukeneet, suosittelen sitä kesälukemiseksi riippumattoon. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa nimittäin. Osa niistä saa selityksensä tuossa kirjassa.