Inferno

Kuten niin monet teistä, niin minäkin, valitsin kesäkirjakseni Dan Brownin Infernon.

Brownin kirjoihin tutustuin, kuten varmaan moni muukin, Da Vinci koodin kautta. Luettuani sen ilmoitin Joulupukille että Enkelit ja demonit on toivomuslistalla. Sitä ei suomeksi ollut vielä silloin käännetty, mutta onneksi Joulupukki tietää ettei kielellä niin väliä, kunhan toive toteutuu. Joulupukki soitti kirjakaupasta ja kysyi oliko toivomani kirjan nimi "Timatteja ja tuhkaa". No ei ollut, mutta ei sillä nimellä kirjaa löytynytkään. Pukki kuitenkin selvisi toiveesta ja niin sainkin seuraavan, tai siis edellisen, Langdonin seikkailun kuukautta myöhemmin käsiini. Siitä tuli ehdoton suosikkini. Kadonnutta symbolia jouduinkin sitten odottamaan ja luin sen ilmestymistä odottaessa sekä Meteoriitin ja Murtumattoman linnakkeen. Kumma kyllä en niistä pidä yhtä paljon kuin noista Langdonista kertovista kirjoista.

Tunnustan että odotin Infernolta aivan hurjasti ja ehkäpä siksi jopa hieman petyin. Osittain varmaan siitä syystä ettei Danten La Divina Commedia on minulle lähes tuntematon teos. Mitä nyt koulussa olen oppinut että kyseessä on Danten matka helvetin ja kiirastulen läpi paratiisiin. "Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää" lienee ainut lause jonka olen tuosta maailmankuulusta runosta lukenut. Muutenkin koko Dante on minulle hämärän peitossa oleva henkilö. Varmaan senkin takia kirja ei pystynyt lumoamaan minua lukumaratoniin vaan aikaa meni 3 päivää että sain kirjan luettua. En siis valvonut koko yötä vaan pystyin jättämään kirjan yöpöydälle odottamaan seuraavaa iltaa. Tosin iltaisin kömmin sänkyyn huomattavasti aikaisemmin kun tiesin Brownin odottavan sängyn vieressä.

Taattua Dan Brown Langdonia tämä nyt kuitenkin on. Mikään ei ole ihan sitä miltä se vaikuttaa eivätkä ihmiset ympärillä niitä joiksi heitä luulet. Ja jos aikaisemmissa kirjoissa ollaan mietittty ihmisen suhtautumista uskontoon ja jumalaan ja mitä kaikkea jumalan nimissä tehdäänkään, niin nyt on pääteemana kestääkö planeetta tätä ihmismäärää. Ja siitä ajatuksesta on tehty uskonto.

Yksi syy pettymykseeni lienee kanssa ollut että nyt ei syboliikkaa tutkittu niin paljon, vaan seurattiin annettuja hämäriä johtolankoja. Ehkä osa syy tähän on Brownin saama palaute. Varmaan jokaisen kirjan jälkeen on listattu kaikkia "virheitä" jotka kirjoista löytyy. En nyt tiedä voiko kaunokirjallisuudessa varsinaisia virheitä olla, fiktiivisä tarinoitahan nuo ovat ja sellaisina ne on otettava. Kääntäjältä sen sijaan oli rehtorit ja rovastit menneet sekaisin, tai no, mistä minä tiedän keneltä ne ovat sekaisin menneet, suomenkielisessä versiossa ainakin rehtori ei aina tiedä olisiko sittenkin rovasti. Sopisihan se tietysti uskonnolliseen teemaan joka tästä kirjasta puuttuu lähes kokonaan, mitä nyt kirkoissa juostaan aina välillä.

Mutta tottahan toki minä pidin Langdonin seikkailusta Venetsiassa, Firenzessä ja...no, jospa en ihan kaikkea paljastaisi. Ja jostakin luin että Hanks tulee näyttelemään Langdonia Infernossakin. Miksi Kadonnut symboli jäi häneltä väliin on minulle mysteeri. Mutta Tom siis palaa Robertiksi, minun Brown maailmassa on siis kaikki hyvin.