Herkuttelua tyttöporukalla

Ulkona paukkuu oikein kunnon pakkanen ja luntakin on vihtoinkin oikein reippaasti myös täällä etelässä.

Tämä on jo kolmas talvi kun saamme nauttia kunnon hangista. Tietysti jos olisi ollut ihan täydellistä niin tällaiset säät olisivat olleet jo jouluaattona, mutta nautitaan nyt kun luonto tarjoaa kauneinta aikaansa. Ellette ole huomanneet kauneutta niin käypääkä katsomassa miltä lähin oska näyttää. Jokainen pakkashiutale on hahmotettavissa siitä oksan pinnalta ja ihan jokainen on pienen pieni taideteos!

Aloitin tänään ihan tosissani joulukalenteri puuhastelun. Joulukortit ovat poissa porraskäytävästä, joten samalla sitten valitsin ensi vuoden luukut kun vielä kertaalleen ihailin niitä. Valitettavasti ensimmäinen adventtisunnuntai on vasta 2.12, joten en saanut lisäluukkuja tänä vuonna. Jouduin siis ihan oikeasti valitsemaan kortit joita tekin saatte ihailla.

Pakkaspäivän kunniaksi päätimme tyttöjen kanssa syödä soppaa. Iskämme kun ei juurikaan välitä keitoista joten käytämme tilaisuutta hyväksemme ja heruttelemme kun pappa on matkoilla. Nuorimmainen päätti että vuorossa on purjokeitto. Aika hauskaa, itsekin rakastuin kyseistä keittoa kun isäni sitä ensimmäisen kerran minulle teki. Voisin kuvitella että taas kerran oli isällä, kuten niin usein minullakin nykyään, kiire ja katsoi mitä raaka-aineita jääkaapista löytyi. Tuloksena sukupolvesta toiseen kestävä klassikko.

Minä tosin en tee keittoa jääkaapista löytyvillä raaka-aineilla vaan lähdin ihan vartavasten kauppaan. Aloitin shoppailun purjosta. Kuvittelin että joutuisin tyytymään ulkomaalaiseen purjoon, mutta lähiplussakauppa yllätti positiivisesti. Sain ihan lähiruokaa lähikaupasta! Siihen ne hurraa-huudot sitten loppuivatkin. Siirryin nimittäin hakemaan pekonia. Tunnustan että siitä on aika monta vuotta kun kiersin pohjanmaata, mutta kyllä silloin vaan oli possuja maassamme ja paljon. Enkä muuten koskaan nähnyt yhtäkään sikalaa missä olotilat olisivat olleet järkyttävät. Tietysti sairaskarsinoissa oli välillä ikävästi loukkaantuneita eläimiä, mutta ne hoidettiin kuntoon tai ainakin pois kärsimästä. En oikeasti ihan ymmärrä tätä eläintenpitoyksikköihin tunkeutumista. Onkohan saappaat kunnolla puhdistettu käyntien välillä? Ettei tuoda tartuntoja? Ja mennäänköhän sinne tilalle niin etteivät eläimet stressaanu? Ja ennen kaikkea en ymmärrä, enkä hyväksy, että kun niitä epäkohtia havaitaan niistä ei tehdä asianmukaista ilmoitusta heti! Miten ihmeessä voidaan väittää että toimitaan eläinten hyväksi kun yksilö jätetään kärsimään ja julkaistaan video kuukausien päästä? Minulle on yritetty selittää, en ymmärtänyt, voisiko joku hakea rautalankaa? Tai vaikkapa ihan ratakiskoa! En siis saanut lähikaupasta kotimaista sikaa pekonin muodossa. Hollannissa kai sitten eläinten olotilat ovat huomattavasti paremmat kuin täällä, koska sieltä kannattaa sikaa tänne rahdata. Riittääköhän se ratakiskokaan selittämään tätä ihmettä minulle?

Nakkien kohdalla olinkin sitten jo antanut periksi ja nappasin lähimmän kotimaisesta lihasta tai ainakin lihaperäisistä tuotteista tehtyjä makkaroita. Salosta saisi isosta plussakaupasta ihan hurjan hyviä, paikallisen tehtaan ihanuuksia. Mutta vapaapäivänä en lähde ajamaan länteen, enkä edes isompaan kauppaan tällä pääkaupunkiseudulla. Tosin jos olisin jaksanut lähteä ihan pikkukauppaan, eli halliin, niin olisin varmaankin saanut samanmoisia herkkuja. Mutta tulihan se keitto näilläkin tehtyä.


Vaarin purjokeitto


1 iso purjosipuli
2 isoa sipulia
2 valkosipulin kynttä
n. 200 g pekonia kuutioina
vettä
lihalientä
nakkeja maun mukaan

Paista pekonia hetki niin että rasvaa alkaa irrota. Leikkaa sipuli kuutioiksi ja purjo renkaiksi tai paloiksi. Kuullota kaikkia sipulilaatuja pekonin rasvassa. Lisää lihalientä tai vettä ja mausta maun mukaan. Anna kiehua hiljalleen n. 15 minuttia. Lisää nakkeja (tarvittaessa) ja anna niiden kuumentua. Tarjoa tuoreen ruisleivän kanssa.

Ja tässä vielä muutama lumihiutale pihaltamme. Ihan aitoja lumimarjoja kuvassa.