Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Laskiaispullaa

Päätin tässä eräänä päivänä yllättää lapsukaiset ja leipoa laskiaispullia.

En aina oikein ymmärrä itseäni. Päätös tehdä laskiaispullia oli toki loistava, varsinkin kun ruoaksi oli lasten herkkua, kalakeittoa, mutta miksi ihmeessä sorruin oikotiehen? Olin vihreässä kaupassa ostoksilla ja siellä silmiini osui esipaistettuja pullia. Oletin että nehän ovat melkein sama asia kuin kotitekoiset, kuinka väärässä olinkaan. Älkää vaan koskaan ostako vihreän kaupan sateenkaari pullia. Ne eivät maistu kotitekoisilta. Muodoltaan ne toki ovat täydellisiä, joten jo se on hieman epäillyttävää!

Oikeat laskiaispullat tehdään tällä reseptillä myös jatkossa meidän perheessä. Oikopolut on unohdettu. Resepti oli muuten alunperin löytynyt plussakaupan resepteistä, olisihan jo senkin pitänyt kertoa minulle jotakin!

Laskiaispullat 


Pullataikina:

2½ dl laktoositonta maitojuomaa
25 g hiivaa
1 kananmuna
1 dl sokeria
½ tl suolaa
1 tl kardemummaa
7 dl vehnäjauhoa
100 g laktoositonta voita

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitojuomaan. Lisää muna, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää noin puolet jauhoista ja voisula. Alusta taikina lisäten jauhoja niin että taikina irtoaa kädestä. Kohota lämpimässä paikassa n. 30 min.

Isoäitini aikoinaan piirsi, tai oikeastaan "painoi" sormillaan, ristin jokaiseen taikinaan ennenkuin jätti sen kohoamaan pellavapyyhkeen alle. Kysyin kerran miksi hän tekee niin. Kuulema taikina kohoaa näin tasaisemmin eikä leivän siunaaminen koskaan voi olla haitaksi. Huomaan itsekin siunaavani jokaisen takinan, syvän vaikutuksen tehnyt minuun selvästikin tämäkin tapa. Luultavasti kuuluu asioihin jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle ja ajattelin että näin varmaan isoäitini äitikin aikoinaan teki omille taikinoilleen. Todella tasaisesti ja hyvin muuten taikinani aina ovat nousseet.

Taikinasta leivotaan pullia,  pullatkin saavat vielä hetken kohota ennenkuin ne voidellaan munalla ja paistetaan 225 asteisessa uunissa n. 10 minuttia.

Kun pullat ovat jäähtymässä ryhdytään mantelimassan tekoon. Minun pullissani on nimittäin mantelimassaa, jääprinsessa haluaa oman pullansa hillolla. Outo lapsi.

Mantelimassa

100 g kuorittuja manteleita
1 dl sokeria
1 dl laktoositonta maitojuomaa
pullien sisustaa (tässä vaiheessa palaa näpit kun kuumasta pullasta leikataan "hattu" irti ja kaivetaan sitä tulikuumaa sisustaa irti)

Monitoimikoneeseen kaikki aineet ja kunnon pyöritys.

Pullat täytetään mantelimassalla ja päälle kermavaahtoa ja "hattu" takaisin kerman päälle ja pinnalle vielä hieman tomusokeria. Eikun nauttimaan!

Meidän perheessä muuten jokainen nauttii pullansa eri tavalla. Mieheni upottaa omansa kuumaan maitoon ja syö siis pullansa lusikalla syvältä lautaselta. En ymmärrä, puuroa syödään tuolla tavalla, ei pullaa. Jääprinsessa siis hillolla täytetyn, isosiskonsa syö ensin "hatun" ja sitten vasta pullansa. Minä haukkaan vaan suoraan pullasta palasen.

Jotta kokemus olisi ihan täydellinen pitäisi ensin käydä pulkkamäessä, mutta ehkäpä ensi kerralla?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...