Kun happi loppuu

Partiolaisten adventtikalenterista on julkaistu kuva!

Taiteilija lienee sama kuin viime vuonna, mutta yksi merkittävä ero kalenterissa on: koirilla on kaikilla kuono! Viime vuonna näin ei ollut, ja otin yhteyttä Suomen Partiolaiset-Finlands Scouter ry:n. Kollegani on jo vuosia lähettänyt infopläjäyksen yrityksille tai toimijoille jotka käyttävät lyhytkuonoisia eläimiä tuotteissaan, mainoksissaan tai muuten kuvituskuvissaan. Kollegan innoittaman pistin minäkin sitten viestiä ja sain pian vastauksen jossa kiitettiin palautteesta ja luvattiin olla yhteydessä kuvittajaan. Selvästikin näin on toimittu!

Ja miksi ei lyhytkuonoisia saisi olla esillä? Koska niiden jalostus on viety jo niin ääripäähän, että Suomen Eläinlääkäriliiton tiedotteen mukaan vain noin 10% näistä pystyvät hengittämään normaalisti. Siis joka kymmenes koira, yhdeksän ennen sitä ei saa happea keuhkoihinsa normaalisti. Hengitystieongelmien lisäksi ulkonäköjalostus on aiheuttanut lemmikeille muun muassa kivuliaita luusto-, korva-, silmä- ja ihosairauksia. Suomen Eläinlääkäriliiton kannanotto vuodelta 2018 löytyy kokonaisuudessaan täältä. Jokainen kuva/video normalisoi näitä eläimiä. Ja kyllä. Yksilö voi olla vaikka ja kuinka suloinen ja ihana ja rakas, niin yksilön kuuluu ollakin, mutta jos vaan 1/10 hengittää normaalisti, niin luultavasti jopa yksilöllä on ongelmia. 

Oletteko nähneet niitä "suloisia" kuvia ja videoita joissa lyhytkuonoinen koira nukahtaa pallo suussa? Ihanaa, eikö? Ei, koira luultavasti ei pysty hengittämään normaalisti sierainten kautta, vaan pakottaa suunsa auki, ja ehkä jopa päänsä oikeaan asentoon, tyynyn päälle, niin ettei happi lopu nukkuessa. Kuka oikeasti haluaa tällaisen kohtalon omalle lemmikilleen? Ei kukaan. Ihmispuolella uniapnea luokitellaan vakavaksi sairaudeksi, kukaan ei pidä sitä suloisena. 

Näille ns. BOAS-roduille on kehitetty kävelytesti, koiran pitää pystyä kävelemään 1000 m 11-12 minuutissa. Ja palautua 15 min. sisällä. Kaikki eivät tähän pysty. Siis kävelemään kilometrin verran normaalia kävelyvauhtia. Ihmispuolella tällainen luokitellaan vakavaksi ongelmaksi. Miksi siis ei eläinpuolella?

Tiedän että moni nyt kertoo, miten kyllä meidän Lissu todellakin jaksaa tehdä vaikka ja mitä. Hienoa! Vosiko Lissua käyttää jalostukseen? Olen nähnyt hienosti hengittäviä, kuonollisia lyhytkuonoisia kavereita. Valitettavasti he ovat vähemmistössä.Ja ikävä kyllä, rotujen harrastajapiireissä vaan muutamat uskaltavat tunnustaa että ongelmia on. Suurin osa vaan kertoo miten heidän koiraan syyttä suotta maalitetaan. Tiedän että jokaisessa rodussa on omat ongelmansa, mutta harvassa rodussa niin paljon, elämänlaatuun vaikuttavia, ongelmia kuin lyhytkuonoisilla. 

Eräs kollega lisäsi videon Youtubeen, tämä potilas yrittää hengittää. Potilas on menossa leikkaukseen jossa avataan hengitysteitä. Ei ihan halpaa lystiä, eikä riskitöntä, eikä taatusti kuulu vakuutuksen piiriin. Mutta helpottaa sitten loppuelämää. Ikävä kyllä, mikään laki ei estä omistajaa sitten käyttämään näitä eläimiä jalostukseen. Geeniperimältäänhän tuo eläin on edelleen ennallaan, vaikka hengitys leikkauksen jälkeen onkin vaivattomampaa. 

Mutta nautitaan me hienosta uudesta adventtikalenterista! Siitähän tässä oli kyse oikeasti. Vuoden kalenterin on siis piirtänyt Christel Rönns ja hän kertoo kalenterista näin:

 ”Liikun paljon koiran kanssa ja olen huomannut, että silloin tutustuu helposti ihmisiin.

Pidän sekä koirista että hevosista, joten halusin sisällyttää molempia kuvaan.

Lähiössä, jossa asun on joskus joulun alla kuvassa näkyvän tyyppinen hevosreki vierailemassa

 ja lapset pääsevät rekikyytiin”

Kalenteri tulee myyntiin 15. lokakuuta ja hinta on tänäkin vuonna 10 e. Tuotto menee kokonaisuudessaan partiolaisten hyväksi, suurin osa tuotosta suoraan lippukunnalle. Tämä on helppo tapa tukea nuorison harrastamista ja ainakin minä odotan taas innolla kuka saa olla kalenterissa Lucia neito. Ja minne lippu ilmestyy. Ja miten ensimmäinen adventtikynttilä sytytetään. Nämähän pystyn arvailemaan jo katsomalla kuvaa. Loput yllätykset ilmestyvät sitten luukuista. 

Kuva Suomen Partiolaiset-Finlands Scouter ry

Talvi tulossa

Ratsastaja on muuttamassa!

Korona toi lapsukaisen etäopiskelemaan kotiin ja nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, on aika taas palata Turkuun. Samalla neiti muuttaa uuteen, isompaan, asuntoon Turussa. Kävimme viikonloppuna siirtämässä tavaroita paikoilleen ja kotimatkalla kaivoin käsilaukusta esille yllätyksen.

TalviTupla

Talvi-Tupla! Ratsastaja sai kohtauksen. "Äiti, elämme elokuuta! Ei tuollaista vielä voi olla kaupoissa". No, kyllä näitä myynnisä on, ainakin Salossa ollut jo monta viikkoa, en ollut vaan maistellut tuotetta, joten nyt päätin että voimme maistella yhdessä, saanpa enemmän mielipiteitä blogiin.

Tämä sesonkimaku on maustettu kardemummalla. Ajatuksena ihan kiva, pidän kardemummakahvista. Ripottelen suhteellisen usein rouhittua kardemummaa kahvin sekaan suodatinpussiin.

Ratsastaja avasi paketin ja otimme omat palamme, Tuplahan on tarkoitettu jaettavaksi. Haukkasimme molemmat palasen, maistelimme hetken ja totesimme yhteen ääneen: Ei.

Se yksi haukkasu melkein riitti, mutta kuten Ratsastaja totesi: kotiin on pitkä matka, eiköhän tämäkin tule popsittua, uutta ei tarvitse ostaa.

Jos haluatte tietää miltä maistui, ostakaa Tupla, pistäkää kardemummaa suuhun ja syökää Tuplaa. 

Puolikas joulukuusi

 

Ystävän vinkki

 Ystäväni kaikki tietävät tästä joulubuumistani.

Tai voikohan tätä enää buumiksi kutsua, kun on jatkutnut vuosikymmeniä? no, niin tai näin, ystäväni tänään muistutteli jouluperunoista!

Isoäitini aikoinaan ryöppäsi uusia perunoita alkukesästä, pakasti ne ja tarjosi sitten aattona uusia. Eivät ne nyt ihan vastanostetuille vetänyt vertoja, mutta olivat ne vanhoja parempia. Pestyt uudet perunat siis kiehautettiin suolavedessä, noin 5 min, kuivattiin ja pistettiin pakastimeen odottamaan joulua. Jäiset erunat sulatettiin suolavedessä ja keitettiin kypsiksi. 

Parhaat uudet olen syönyt mökillä, suoraan maasta kattilaan. Sen paremmaksi ne eivät tule. 

Ja tästä muistosta sitten inspiroidun ystävän viestistä. Puutarhurin postista oli hänelle tullut tämä ajankohtainen vinkki:

Jouluperunoita kasvattamalla

Istutusaika olisi siis nyt, eli olisi aika kaivaa esille ämpäri tai useita.

Ämpärin pohjalle 10-15 cm hiekansekaista multaa (esim. kylvöseosta)

Päälle 3-4 kpl perunoita ja peitetään 5-10 cm paksulla maakerroksella.

Kun varret ovat nousseet reilusti esiin,  lisätään multaa, niin että varsista osa jää näkyviin ja tätä jatketaan, kunnes ämpäri on täynnä.

Ennen pakkasia katkaistaan varret ja viedään ämpäri pakkaselta suojaan viileään esim. kellariin.

Jouluna sitten vaan ämpäri nurin ja perunat talteen!

Tuo ulkona oleva sää ei oikein inspiroi istutushommiin, mutta uudet perunat jouluksi saa kyllä veden kielelle. Pitäisiköhän sittenkin?

Kuva: Pexels

Aina sydämessä

 Tänään on ollut outo päivä.

"Jouluna, he kaikki ovat täällä", laulaa Reetta Vestman, se on yksi uusista lempijoululauluistani. Tänään on sitten ollut joulu? Niin monet "heistä" ovat tänään olleet mukanani, lähempänä kuin aikoihin. 

Istuin päivällä töissä ja mietin minkälaisen kakun tekisin kun pääsen kotiin, ja mummi "leipoi" taas kakkupohjaa kanssani. Kesken työpäivän. Illalla sitten toteutin oikeasti. Ja hymyilin, koska tiesin että mummi oli kanssani. Sydämessä, kuten lupasin hänelle aikoinaan.

Suolaisen kanssa olin aivan lukossa, onneksi työkaverini muistutti "hyrristä", joten suklaapossun reseptiä mukaillen tein sitten hyrriä huomiselle. Samalla kun siinä väsäsin pesto-täytteellä kasvisversiota, totesin että maistaakohan kukaan muu kuin meidän perheemme niitä. Siinä missä isäni yllytti maistelemaan eri asioita, on äitini huomattavasti konservatiivisempi. Tosin, hänkin voi joskus yllättää ja suostuu maistamaan jotakin "outoa". 

Isäni olisi varmaan pyöritellyt silmiään tälle kasvisbuumilleni. Isä tosin aina välillä väitti että olen "viherpiipertäjä", tunnustan että nuorempana olin kyllä jonkinlainen maailmanparantaja, iän myötä olen oppinut hyväksymään, etten voi pelastaa maailmaa, mutta voin omalta osaltani yrittää tehdä siitä siedettävämmän, edes jollekin yksilölle. Olisi varmaan pitänyt kysyä isältäni: kenenköhän vika sekin on, että viherrän...hän jos joku opetti minut kunnioittamaan luontoa ja näkemään sen ihmeet. Yksi opetuksista oli, ettei tervettä eläintä saa tappaa huvikseen, se pitää sitten syödä tai käyttää muulla tavalla hyväkseen. Kun kyseenalaistin hyttysten tappamisen, olen niin hurjan "(näsä)viisas" jo pikkutyttönä, sai kuulla, että kunhan tarpeeksi ison kasan niistä kokoan, niin teemme hyttyssoppaa. Vastasin siihen "yäk", ja sain kuulla, varmaan tuhannetta kertaa, oletko maistanut? Yäk ei ollut sana, jota käytettiin ruoasta isän kuullen. Se keitto on muuten jäänyt tekemättä, joten vieläkään en tiedä miltä maistuisi.  Sen sijaan tiedän että isä olisi mutissut kaikenlaisista hömpötyksistä ja maistanut pestopulliani. 

Mutta ainakin kaksi kertaa on isäni jättänyt maistamatta jotakin, jota on tarjottu: koiraa ei maistanut "koska lemmikkejä ei syödä" ja mökillä avattu surströmming-purkki sai jopa isäni ilmoittamaan, ettei mätää ruokaa syödä. Ei edes maistanut. 

Isäni kanssa useinkin keskustelimme "oudoista" ruoista, kun olin hieman vanhempi. Elävän apinan aivot eivät oikein inspiroineet kumpaakaan meistä, ei eettisestä näkökulmasta ja isäni oli aika skeptinen kypsentämättömien ruokien suhteen. Kalat ehkä jonkinlaisena poikkeuksena, graavattuna ja savustettuna söimme useinkin. Eikä isäni myöskään olisi pallokalaa suostunut maistamaan, myrkkyä kun ei kuulu syödä. Samasta syystä säästyin lipeäkalalta! Ja sain oppia metsässä mitkä sienet saan poimia. 

Kun joskus tuomitsin koiran syömisen, isäni totesi että nälkäänsä ihminen on valmis syömään vähän kaikenlaista, eikä minun pidä tuomita kun elän maassa missä ei nälkää tarvitse nähdä. "Sitä paitsi, itse olet hindujen mielestä outo kun suostut lehmää syömään hyvällä ruokahalulla". 

Joten isi: olen kiitollinen että voi hömpötellä, viherpiipertää ja syödä päivisin thaimaalaista vegaaniruokaa. Luulen että sinäkin tykkäisit.

Voisin tässä tarinoida loppuillan, mutta jospa siirrymme hyrriin? Nämä ovat nopeasti valmiita, jos, kuten minä, käyttää valmiita taikinalevyjä ja purkkipestoa

Suklaapossun Hyrristä inspiroitunut

Voitaikinalevyjä 

Täyte 1:

Pirkka Vihreä Pesto

Laktoositon Fetajuusto

Täyte 2:

Kinkkusuikaleita

Valkosipulituorejuusto

Paprikaa

Mustapippuria

Kaulitsin ihan hieman taikinalevyjä. Levyn päälle levitin pestoa/tuorejuustoa ja niiden päälle ripottelin muut täytteet. Rullasin pitkoksi ja leikkasin kiekkoja. Kiekot muffinsivuokiin ja uuniin 225 astetta n 15 min. 

Raparperia

 Hävikki on inhottavaa.

Varsinkin ruoan poisheittäminen on ikävää, silti syyllistyn siihen ihan liian usein, kun löydän jääkaapista jotakin sinne (perheeltä) jäänyttä. 

Naapurini antoi tänään minulle kasan raparpereita, joten päätin yllättää perheeni piirakalla. Kermaa ei kotona ollut, eikä kyllä vaniljakastikettakaan, mutta jospa joku piipahtaisi kaupassa. Vaikka tallilta tullessaan. 

Tiesin että jääkaapissa on purkillinen kermaviiliä, se jäi sinne kun ostin dippikastiketta eikä sitten kukaan halunnutkaan sitä. Ja tiesin että Pirkan annospuuroja löytyisi, eikä ne kenellekään maistu täällä. Itsekin pidän enemmän Elovenan tuotteesta, joten nuo Pirkat oat jääneet käyttämättä. Vaikkakin niistä menee kiitos tuottajalle, ei siltikään maistu. Jauhoja ja sokeria nyt aina löytyy, kananmuniakin pitäisi aina olla. Siispä piirakan tekoon!

Raparperipiirakka tähteistä

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja

1 annospussi Pirkka minuuttipuuroa (Omena-kaneli)

½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta

1 kananmuna 

75 g sulatettua margariinia

Täyte:
5 raparperia

1 dl sokeria

1 purkillinen Pirkka laktoositonta kermaviiliä

1 kananmuna

Sekoita pohjan ainekset keskenään. Levitä piirasvuokaan. Paloittele raparperi pohjan päälle. Sekoita kermaviili, sokeri ja kananmuna keskenään ja kaada raparpereiden päälle. Paista 200 asteessa n 25 min. 

Luulin että olisi viimeinen

Helmet lukuhaaste-ryhmässä suositeltiin aikoinaan Seitsemän Sisarta kirjasarjaa.

Luin ensimmäisen ja olin oikeastaan heti koukussa. Historiaa sekoitettu fiktiiviseen tarinaan, olen kirjasarjaa lukiessa oppinut hieman nippelitietoa eri taiteilijoista. Tänä vuonna ilmestyi sitten sarjan seitsemäs osa: Den saknade systern (suom: Lucinda Riley: Kadonnut sisar) ja luulin jo että olisi sarjan viimeinen osa. Mitä vielä, ensi vuonna odotettavissa Pa Saltin tarina. Täytyy tunnustaa että hieman jo alan kyllästyä, varsinkin kun tarina ei oikeastaan kokonaisuutena edennyt yhtään tässä kirjassa vaan hieman koko ajan vihjailtiin että vielä olisi tulossa kirjoja. 

Varmaan on ollut kirjailijalle varsinainen rahasampo, muta keskittyisi nyt vaan tarinaan. Tuli sitten 10 kirjaa lisää tai ei. Siinä ainakin Rowling onnistui paljon paremmin Pottereissa, Strikesta kertova sarja ei oikeastaan edes ole jakotarina, koukussa tosin olen siihenkin. 

Mielenkiintoista tässä uusimmassa kirjassa on, että suomenkielisenä käännös ilmestyy 31.5, ruotsinkielisenä 20.5 ja englanniksi 27.5. En oikeasti ymmärrä, miten tuo ruosinkielinen ilmestyi ensimmäisenä, mutta näin nyt kuitenkin oli. 

Tällä kertaa siskojen tarina vie meidät Irlantiin ja IRAn vapaustaistelun keskelle

3. Historiallinen romaani
Kaipa tämän voi sellaiseksi luokitella, joskin tarina on suurimmaksi osaksi fiktiota ja liikkuu ajassa ees ja taas.

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Tällä kertaa luemme lähinnä vanhaa päiväkirjaa, joskin muistoistakin kerrotaan myös henkilökohtaisesti.

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
Oikeudet televisiosarjaan on myyty, joten eiköhän tämä jollekin maksukanavalle joskus ilmesty

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Kaikki näistä ovat rakkaustarinoita. 

7. Kirjassa on kaveriporukka
Montakin kaveriporukkaa, niin menneisyydessä kun nykyhetkessä. 

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Irlannin vapaustaistelun aikana maailma oli todellakin muutoksessa. 

10. Kirjan nimessä on numero
Jos hieman venyttelee tulkintaa, lukeehan tuossa De sju systrarna.

11. Kirja kertoo köyhyydestä
Elämä Irlannissa seitsemän lapsisessa perheessä 50-luvulla ei ole elämää yltäkylläisyydessä. 

12. Kirjassa ollaan metsässä
Sinnekin piiloudutaan sodan aikana

14. Kirja on osa kirjasarjaa
Onhan se

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
Tarinan mukaan taloon saadaan sähköt  lokakuussa 1955

18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä
Onko kahden ihmisen yhteisö perhe? Minusta on, varsinkin kun on osa suurta perhekokonaisuutta, mutta tarina ei nyt keskity CeCen

19. Kirjassa leikitään
Hetkellisesti

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä
Yksi kirjamme päähenkilöistä toimitti tietoa IRAn vapaaehtoisille polkiessaan kylästä töihin ja kotiin. 

23. Kirja, jota luet ulkona
Olin minä ulkonakin kun kuuntelin

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Tämän kohdan kuittaan jokaisen kirjan kohdalla

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Monenkin elämä muuttuu, koska kirja liikkuu ajassa ja kertoo monen ihmisen tarinaa

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut
Odotin. Ja kuuntelin heti. Ehkä sekin on pieni osa pettymykseen

36. Kirjassa liikutaan ajassa
Tarina liikkuu ajassa, ihmiset eivät

38. Kirja on käännetty hyvin
Kirjan on kääntänyt kaksikin henkilöä, eikä sitä kyllä huomaa, joten kyllä

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Iralantilaisia kansanlauluja ainakin

46. Kirjassa syödään herkkuja
Sitäkin

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Ja monena eri päivänä, kielestä riippuen

Lucinda Riley: Den saknade systern

Alkuperäinen: The Missing Sister (2021)
Suomennos: Kadonnut sisar (2021)

Käännös: Mia Ruthman Edström & Gabriella Andersson
Suomennos: Hillka & Tuukka Pekkanen
Kustantaja Bazar

21 h 49 min

Julkaistu: 2021
BookBeat

Perhosia

Perhoset ovat kauniita!

Talven jälkeen paras kevään merkki on sitruunaperhoset! Kun näin Niina Laitisen "Siskoni mun" sukat ensimmäistä kertaa, tiesin että minun on pakko saada kirja jossa ohje on. Siispä pisti mieheni hankkimaan Villasukkien uusi vuosi-kirjan minulle. 

Olen kuitenkin pistänyt itseni langanhankintalakoon, se nyt toimii kohtalaisesti, mutta päätin kuitenkin katsoa mitä löytäisin loputtomasta varastostani. Koska olin Facebook ryhmissä lukenut että ohje on aika kapea, päädyin käyttämään 7 Veljestä Sateenkaari-lankaa ja sen kaveriksi Lauria, jota löysin parikin kerää. Taitavat tulla mummolasta, ne kerät. Paksumpi lanka ja isommat puikoot, sain siis nuo mahtumaan omaan jalkaani. Jouduin tosin jalkaterän kohdalla lopettamaan kuvion hieman ohjetta aiemmin, mutta ei se haittaa. Olen ylpeä sukistani!

Perhosia

Tiedän että Novitan lankoja haukutaan oikein urakalla, mutta minä pidän 7 Veljestä-langasta. Kauheasti ihmiset löytävät keristä solmuja, minulle on kerran osunut kohdalle. Sen sijaan, kun ostin aikoinaan Maijaa, ihastuin sen upeaan punaiseen väriin, löysin kerästä viisi solmua. Tiedän, sattumaa ja huonoa tuuria, mutta minulle jäi huono kuva langasta. Välillä kyllä hieman huvittaa tuo Novitan mollaaminen, kun samaan aikaan ruotsalaisissa neuleryhmissä hehkutetaan samoja Novitan lankoja. Todistaa vaan ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Jos Novitaa myydään "kaupan omalla" tuotemerkillään kaupassa, sitä kehutaan Novitan lankoja paremmaksi. Tuskin on, jos samalla kehräämöllä tehdään, mutta niin ne mielikuvat vaan vaikuttavat. 

Ville oli muuten ihan kivaa lankaa kutoa, mutta se purkaantuu huomattavasti herkemmin kuin 7 Veljestä. Vähän väliä huomasin nostaneeni vaan muutaman langan koko silmukan sijaan. Ja kerien lankamäärä... Toiseen sukkaan riitti kerä, toisesta sukasta jäi viimeiset 20 kerrosta tekemättä. Ja ei, en ollut jättänyt pidempää langanpätkää alkuun, päinvastoin, olin säästäväinen kun ensimmäiseen sukkaan lanka riitti juuri ja juuri. Onneksi oli 7 Veljestä lankaa laatikostossa ja värikin sen verran lähellä etten huomannut eroa. Sain urakan valmiiksi. 

Resorikin oli erilainen, hieman haastetta siinäkin

Tuo sateenkaari ei ollut paras mahdollinen lanka, väri ei vaihdu kauniisti tässä työssä, mutta silti pidän sukistani. Lämpimäthän nuo ovat, kaksikertaisena 7Veljestä kun toinen väri koko ajan seuraa nurjalla puolella. Ei ihan hetkessä jäädy jalat :)

Odotetaan talvea ja kunnon pakkaskelejä