Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 2. tammikuuta 2021

Kun perhe on tärkeintä maailmassa

Vuoden paras kirja.

Ainakin toistaiseksi, joskaan kilpailu ei ole kovin kovaa, vasta kaksi kirjaa luettu, mutta niistä kahdesta voittaja on: Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun. 

Jo kirjan nimi yhdistettynä kansikuvaan, kertoo ettei ihan helppo lukuretki odota. 

"Kirja perustuu yhteen Amerikan suurimpaan skandaaliin. Memphisissä toimivan adoptiojärjestön ja orpokodin johtaja Georgia Tann kidnappasi ja myi köyhien perheiden lapsia varakkaille perheille ympäri maata. Lisa Wingaten sydäntäsärkevä mutta samalla toiveikas ja kaunis tarina muistuttaa meitä siitä, että mihin tahansa polkumme elämässä johtaakaan, sydän ei unohda kotia."

Yllä lainaus kustantajan kotisivulta. Nyt oli todella raskas aihe, mutta Wingate on onnistunut tekemään tarinasta kauniin. Toki päähenkilöt ovat fiktiivisiä, mutta tapahtumat pohjautuvat orpokodissa olleiden kertomuksiin. 

Kertomus pomppii 1930-luvun loppupuolen ja nykyhetken välillä. Se tuntuu olevan tällä hetkellä jonkinlainen sääntö, että kirjat hyppivät ajasta toiseen. En pidä siitä, mutta tähän kirjaan se itse asiassa sopii! On rentouttavaa päästä hetkeksi nykypäivään hengähtämään, 30-luvun orpokodin kauheuksista Kun vielä tietää, että orpokodin toimintaa katsottiin läpi sormien 20 vuoden ajan, osittain siksi että lapsia "adoptoitiin", eli myytiin, vaikutusvaltaisiin perheisiin, niin lukeminen viiltää sydäntä. 

Tarinan päähenkilöitä on useita, Rill Foss ja hänen sisaruksensa, jotka joutuvat eroon vanhemmistaan, Avery Stafford, jonka mummi on joutunut dementiansa takia hoivakotiin ja May, toisen hoivakodin iäkäs nainen, jonka aivot toimivat loistavasti. Miten nämä henkilöt liittyvät toisiinsa ja tarvitseeko sitä edes koskaan selvittää, jos sattuu, kuten Avery, olemaan senaattorin tytär?

Luin tätä iltaisin ja oli suorastaan tuskallista siirtää kirja yöpöydälle odottamaan seuraavaan iltaan. Jos olisi ollut loma, olisin lukenut tämän kertaheitolla alusta loppuun. 

"Minkä tien valitsemmekin,
se on päällystetty syyllisyydellä, viivoitettu tuskalla ja lovettu häpeällä" 

3. Historiallinen romaani
Perustuu tositapahtumiin 30-luvulla, johan se on historiaa.

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Aika monikin kertoo muistoistaan

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
Tästä on itse asiassa tulossa elokuva, joten sillä lailla kyllä

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Juurikin siitä. Äidinrakkaudesta, sisarrakkaudesta ja tosi jopa siitä romanttisesta rakkaudesta

“I learned that you need not be born into a family to be loved by one.”

11. Kirja kertoo köyhyydestä
Ja siitä miten rikkaat katsoivat voivansa toimia miten haluavat, koska he voivat tarjota niin paljon enemmän "köyhille" lapsille. Ainakin omasta mielestään.

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
Jokilaivalla ei ole sähköä, muuten sitä toki on.

19. Kirjassa leikitään
Kertoohan kirja lapsista, joten kyllä. Joskus siihenkin on aikaa ja mahdollisuus.

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
Orpokodin henkilökunta. Ainakaan nimellä orpokoti tuskin nykyään kovinkaan montaa paikkaa on. 

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Tämä on minusta tylsä kohta. Lukemisesta on aina hyötyä! Siitä saa jopa hyvinvointipisteitä!

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Muuttuu. Karmivalla tavalla. Itse asiassa epäselväksi jää, minkälaisen lapsuuden saa lopulta, mutta arvet ainakin jää. Loppuelämäksi.

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
Jokilapsille se on selviytymisehto. Lukea jokea ja toimia sen mukaisesti.

36. Kirjassa liikutaan ajassa
Muistojen kautta palataan 30-luvulle

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Senaattoriperheen elämä vaikuttaa julkisuuskuvaan ja äänestystuloksiin, joten koko ajan se on läsnä. Työ siis.

38. Kirja on käännetty hyvin
Tämä tietysti vaatisi että olen lukenut alkuperäisenkin, että voisin arvioida. Kieli oli kuitenkin kaunista, teksti sujuvaa, joten oletan että kyllä.

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Jokilaivalla isä soitti musiikkia, Rillin adoptioisä taas tekee musiikkia elokuviin

46. Kirjassa syödään herkkuja
Ainakin silloin kun lapset viedään näytille mahdollisille uusille vanhemmilleen.

“I drop her on the cot and turn away and grab my hair and pull until it hurt
I want to pull all of it out. 
Every single piece. 
I want a pain I understand instead of the one I don’t. 
I want a pain that has a beginning and an end, 
not one that goes on forever and cuts all the way to the bone.”

Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun
Alkuteos: Before We Were Yours 2017 
Suomentanut Hilla Hautajoki
Sitruuna kustannus
Kovakantinen 473 s
Kirjastosta
Julkaistu: 2020



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...