Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kantapään kautta

Minulla oli ala-asteella puutöitä.

Yläasteella tytöt ottivat käsitöitä ja se siitä. Voi luoja sitä tuskaa! En tajua miksi minun piti yrittää ommella kauluspaita, eihän siitä mitään tullut. Kankaan tuhlausta sanon minä! Miksi ihmeessä en saanut sorvata tai edes sahata ja vasaroida? Mikä ihme stereotypioiden luomislaitos tuo yläaste oli?

Selvisin pakollisesta käsityövuodesta, sitten sainkin unohtaa kaiken siihen liittyvän. Nyt kuitenkin on iskenyt tarve tehdä villasukkia. Onneksi on ohjeita niin että pystyn suoriutumaan myös kantapäästä, mutta jos sukkien teko opetetaan alakoulussa, niin ei se nyt rakettitiedettä voi olla. Olen siis päättänyt selvittää kantapään mysteerin ihan alusta. Pakkohan tästä on selvitä ilman ohjeita!

Tästä ei tule Akilleen kantapäätä minulle! Achilleshan oli  kreikkalainen sotilas joka oli lähes haavoittumaton. Hänen äitinsä, merenjumalatar Thetis, kastoi poikansa pienenä Styks jokeen. Styks oli Manalan pääjoki ja jos siinä uiskenteli tuli haavoittumattomaksi. Valitettavasti Thetis vain piti kiinni pojastaan kantapäästä, joka näin oli suojaamaton kohta miehessä. Kantapää on osoittautunut myös kovin heikoksi kohdaksi tässä perheessä. Mutta tämä sukkaan liittyvä osa siis on tästä lähtien selvä asia.

Vahvistettu kantapää

Ensin tehdään kantalappu.

Puikon I silmukat neulotaan normaalisti puikolle IV. Eli yhdellä puikolla on nyt tupla määrä silmukoita. (Kuvan esimerkkitapauksessa 14+14 = 28).

Ensimmäinen kierros nurin (ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta,)
Toinen kierros nosta ensimmäinen *neulomatta, seuraava neulotaan oikein*. Toista *-* kierros loppuun.

Jatka näitä kahta kierrosta kunnes olet neulonut yhtä monta kierrosta kun sinulla on silmukoita lapussa (esimerkitapauksessa siis 28 kierrosta)



Seuraavaksi tehdään kantapohjan kavennukset
Jaa kantalapun silmukat kolmeen ryhmään. (esimerkissä 28 silmukkaa eli reilu 9 / ryhmä) Jos silmukat eivät mene tasan, jätä keskelle enemmän silmukoita (eli esimerkissämme 9+10+9 = 28). 

Jatka vahvistettu neuletta ja neulo kunnes viimeisen ryhmän silmukkat ovat jäljellä (esimerkissämme siis 9). Tee ylivetokavennus (nostettu silmukka nostetaan seuraavan neulotun eli viimeisen ryhmän ensimmäisen silmukan yli). Käännä työ ja neulo nurin kunnes pääset keskimmäisen ryhmän viimeiseen silmukkaan ja neulo 2 seuraavaa silmukkaa yhteen. Eli keskimmäisen ryhmän viimeinen ja ensimmäisen ryhmän ensimmäinen silmukka (eli esim. tapauksessamme neulo 9 silmukkaa ja neulo 2 seuraavaa yhteen). Jatka tällä tavalla kunnes vain keskimmäiset silmukat (eli esimerkkimme 10) ovat jäljellä.



Ja sitten onkin aika lisätä silmukoita. Ensin jaamme ne lapun silmukat takaisin "omille puikoilleen" eli I ja IV puikolle ½ +½ silmukoista (esimerkissämme siis 5/puikko = 10 kantalapun silmukkaa). Sitten poimimme kantalapun vasemmasta reunasta yhtä monta silmukkaa kuin alunperin oli puikoilla (esimerkissämme 14).
Alla video jossa opetetaan silmukoiden poimiminen:

Löytyy googlen avulla hakusanoilla: Picking up heel flap stitches 1/2

I puikolla on nyt esimerkkitapauksessamme 19 silmukkaa (14+5) II ja III puikoilla 14 ja IV nostetaan kantalapun oikeasta reunasta saman verran silmukoita kuin I puikolle. 

Ja sitten vielä kantapohjan kavennukset

Joka toisella kierroksella kavennetaan: I puikon lopussa kudotaan 2 viimeistä silmukkaa yhteen ja IV puikon alussa ylivetokavennuksella 2 ensimmäistä silmukkaa yhteen. Näin jatketaan kunnes puikoilla on taas alkuperäinen määrä silmukoita (eli 14 esimerkissämme)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Terveellinen kasvisateriani

Pääsin pitkästä aikaa taas mukaan Buzzador kampanjaan!

Mikäli olette unohtaneet mistä Buzzador kampanjoissa on kyse, tai jos tänne on eksynyt uusia lukijoita, niin kerrataanpa nopeasti: Buzzadorina saan kokeiltavaksi tuotteita, joista sitten kerron rehellisen mielipiteeni. Niinhän minä aina teen, mutta tällä kertaa olen siis saanut tuotteet ilmaiseksi.

Yleensä Buzzador tuotteet toimitetaan kotiin, mutta koska tällä kertaa kyseessä on pakastealtaista löytyvät "Hälsans Kök" tuotteet, sain lahjakortin lähikauppaamme. Siihen vihreän kortin ihmemaailmaan. En osaa sanoa olisiko lempikaupassani ollut parempi valikoima, vihreästä kaupassa oli tarjolla pullia tai nakkeja. Jahas. Ei oikein vakuuttanut valikoima, mutta koska olin päättänyt maistella tuotteita tänään niin päädyin kasvispyöryköihin. Haen sitten hieman isommasta kaupasta jotakin muuta maisteltavaa, mutta näillä päästiin käyntiin.
Kuva Hälsans Kök sivuilta

Hetken jo hipelöin noita Soija Chorizoja, herra kun on korkannut grillikauden, mutta päätin että ei ole reilua testauttaa lihansyöjällä soijamakkaraa, en usko että ne pärjäävät herran kabanosseille, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että eivät näytä kabanosseilta eivätkä ole pakattu läpinäkyvään muovisuojaan. Sen sijaan aion maistatuttaa hänellä joko näitä kasvispyöryköitä tai Falafelia, katsotaan mitä saa seuraavasta kaupasta hankittua. Jos tarjoan niitä "kiireisen äidin hätävarana" eli kerron että on valmispyöryköitä niin hän suhtautuu niihin aivan oikein. Ennakkoluulottomasti.  Kasvispihvikin voisi olla vaihtoehto, jos vaikka tekisin hampurilaisia iltapalaksi.

Saanpahan sitten kuulla totuuden. Jos kerron että ne ovat kasvispyöryköitä niin herra luultavasti peruuttaa viisi askelta taaksepäin. Tosin hän on jo hieman reippaampi näiden kasvisruokien kanssa. Sitä se piilomarkkinointi tekee. Kun itse tarjoan noita kasvisvaihtoehtoja suhteellisen usein niin kummallisesti ne kelpaavat.

Mutta tänään siis maistoin siis ihan itse näitä kasvispyöryköitä, lounaaksi.

Yli puolet tuotteesta (51%) on soijaproteiinia. Suolaakin tuotteessa on 1,6% mikä riittää luokittelemaan tuotteen voimakasuolaiseksi. Hieman skeptinen olin kyllä kun olin lukenut pakkausselosteen.

Kun kuulen sanan kasvispyörykkä ajatukseni siirtyvät kotimaisiin juureksiin: porkkanaa, perunaa, palsternakkaa. Näitä ei näihin pyöryköihin oltu pistetty. Tosin, minun maailmassani kasvispyörykät ovat kellertäviä tai mahdollisesti punertavia jos niihin on pistetty punajuurta. Nämä näyttivät saksalaiskaupan "lihapullilta". Eli uskoisin että voin onnistua huijaamaan herraa. Mutta palaan siihen joku toinen kerta.

Ulkonäöltään pullat siis olivat oikein mukava tuttavuus. Yhdessä 300 g pahvikotelossa oli arviolta noin 20 pyörykkää, en tosin laskenut niitä vaan arvioin. Voi olla että niitä oli enemmänkin.

Sitten seurasi pieni pettymys. Olin kuvitellut että nuo pullat voisi valmistaa mikrossa, mutta pakkauksessa suositellaan uunia tai paistamista. Ok, seurataan ohjeistusta tällä kertaa ja näytetään pyöryköille paistinpannua, olin vaan ajatellut että nämä olisivat oivallinen lounasruoka töissä. Minä kun kuulun niihin että jos vaivaudun ottamaan paistinpannun esille niin teen sitten ruoan alusta asti itse. Mutta kuten sanottu, jos ideana on tuotteen arvostelu, niin tehdään kuten ohjeistetaan.

Päätin etten yritä mitenkään muuttaa pyöryköiden makua kastikkeilla tai muilla lisukkeilla vaan tein lounaaksi salaatin pyöryköillä. Ja sitten maisteltiin!

Nämä olivat hyviä! Parempia kuin uskalsin odottaa, mielestäni aika tylsän, sisällysluettelon perusteella. Itse olisin käyttänyt hieman enemmän mausteita, mutta jos suhteutan nämä muihin einespulliin, niin eivät todellakaan häviä maussa, päinvastoin. Eikä se suolakaan puske mitenkään ikävästi läpi tuolta.

Tästä seuraa nyt väistämättä vaihe kaksi, eli ei seurata ohjeistusta. Aion valmistaa näitä mikrossa! Töissä kun ei ole uunia tai paistinpannua käytettävissä. Tuskinpa ne pullat siitä räjähtävät. Valmisruoat kun ovat työpaikalla ihan pakollinen asia, kun en oikein tahdo muistaa ottaa niitä lounasruokia mukaani kotoota.

Pakastimeen voin näitä kotonakin pistää, mikäli urheilijamme antavat näille vihreää valoa. Onpahan sitten hieman vaihtoehtoja kasvissosekeitoille ja valmispizzoille. Aina kun ei äiti ehdi kokkailemaan.

Ja vaihe kolme on että tutustun paremmin lempikauppani tarjontaan. Ellei Hälsans Kök tuotteita löydy pakastealtaasta on asialle tehtävä jotakin. Kauppias saa hyvän vinkin, ellei ole jo itse tajunnut lisätä näitä pakastekaappeihin.

Ja annanpa vielä vinkin teillekin: Hälsans Kök sivuilla on kampanja jossa kolmella viivakoodilla saa kolmen kuukauden lehdet kotiin kannettuna. Mikäli innostuitte maistamaan kasvisruokia niin tuo kampanjahan kannattaa käyttää hyväkseen.


Kuvaan olisi pitänyt liittää vielä Hälsans Kök pakkauskin, mutta se oli pakastimessa sisältöineen.
Minä kun uskon tuohon katkeamattomaan kylmäketjuun.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Muistoja lapsuudesta

Joskus joku tuoksu saa muistot heräämään henkiin.

En tiedä mikä tuo tuoksu oli, ympärilläni oli pahvilaatikoita, mutta se sai minut eilen muistelemaan äidin ostamia perunaleivoksia. Taisivat olla Stellan leipomosta? Sen parempia en ole syönyt sen jälkeen, vaikka aina silloin tällöin olen perunaleivokseen sortunutkin. Koska minulla sattui ollut kuivuneita mokkapaloja kotona, päätin toteuttaa itseäni.

En väitä että nämäkään leipomani pääsevät Stellan leivoksen tasolle. En edes viitsi yrittää, mikään ei kuitenkaan voi päästä sille tasolle. Jo se jännitys kun avasimme sitä pientä kakkurasiaa oli uskomatonta. Minkään rasian avaaminen ei saa minua tuntemaan nykyään samalla tavalla. Miten siis mikään leivoskaan voisi olla yhtä täydellinen?

Muistaakseni Stellan leivokset olivat kaakaojauheessa pyöritettyjä. Minä käyti strösseliä, se on lapsista hauskempaa. Makuna Stellan leivoksissa lienee ollut rommi, minulla ei rommiaromia ollut kotona, rommia olisi ehkä ollut, mutta koska leivon lasten kanssa jätin pullot oman onnensa nojaan. Arrakkiaromi sai korvata rommin. 

Perunaleivokset

200 g sokerikakkua
130 g tummaa suklaata
75 g sulatettua laktoositonta voita
3 rkl vadelmahilloa
1 dl tomusokeria
1 rkl arrakkiaromia
½ dl vettä

(Jos käyttäisin sokerikakkua lisäisin varmaan kaakaojauhetta taikinaan värin takia, mokkapalojen väri oli jo täydellistä. Vettä lisäsin vain koska nuo mokkapalat olivat todella kuivia.)

Pistä paloiteltu suklaa ja kakunpalaset tehosekottimeen, murskaa pieneksi. Lisää voisula, hillo, sokeri ja neste ja aja tasaiseksi massaksi. 

Pyöritä massasta palloja tai nosta lusikalla muffinsivuokiin. Ripottele pinnalle strösseliä (tai pyöritä kaakaossa, piparkakkumurskassa tms) ja anna jäähtyä hetken jääkaapissa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Harjoittelua

Siskoni tekee aivan loistavia muffinseja!

Olen muutaman kerran kysynyt hänen ohjettaan, kun minulla tuppaa olemaan lässähtäneitä kiekkoja muoteissa. Olen kokeillut jos minkälaista reseptiä, hyvin huonolla menestyksellä. Tänään sitten päätin tehdä niin kuin pikkusisko opetti: en lähtenyt merta edemmäs kalaan vaan nappasin banaanikakun ohjeen käyttöön ja muokkasin sitä hieman. Tällaisia en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi!

Nuo kuvassa olevat vuoat tulivat muuten kylkiäisinä pellin mukana ja ovat ihan onnettomia. Kaiken lisäksi ainakin tuo sininen näyttäisi värjäävän. Onko ideoita hyvistä paperivuoista? 

Banaani-suklaa muffinsit

3 kananmunaa
3 dl sokeria
1 tl vanilijasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta100 g sulatettua laktoositonta voita
3 rkl maitoa
3 hyvin kypsynyttä banaania
tummaa suklaata

Vaahdota munat ja sokerit. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää seos taikinaan. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja maito, sekoita kunnolla ja lisää lopuksi banaanit paloiteltuina. Jaa taikina muffinsivuokiin, minä täytin hieman yli puoleenväliin vuoat. Lopuksi vielä palanen tummaa suklaata keskelle vuokaa (Pandan palat on helppo puolittaa ilman veistä tms terävää työkalua). Paista 200 asteessa noin 15 min


torstai 11. huhtikuuta 2013

Tavoitteena täydellisyys

Huomenna on aikainen herätys.

Uimari on lähdössä pohjoiseen kisaamaan, mikä tarkoittaa että äiti nousee ennen kukonlaulua viedäkseen neidin bussille. On se hauskaa kun lapset harrastavat! Ja että koulupäivä hieman venähtää. Ehkäpä iskä sitten suostuu ottamaan iltavuoron? En ole ihan varma huvittaako vielä puoliltaöin lähteä hakemaan neitiä bussilta jos olen herännyt ennen viittä. 

Lasten harrastuksista on varmaan tehty tuhansia tutkimuksia, mutta nyt joku on tullut siihen tulokseen että se vaikuttaa koko perheen elämään! Ihanko totta? Hyvä että tutkivat, minä en olisi tuota arvannut millään! Tervetuloa pyörittämään kahden urheilijan arkea, tai edes yhden. 

Muistan kun itse olin lapsi ja harrastettiin. Käytiin kerran viikossa, korkeintaan kaksi, treeneissä. Jos ei satuunut olemaan erityisen lahjakas, silloin ehkä harjoiteltiin hieman enemmän. Oli aikaa tavata kavereita, leikkiä kirkonrottaa ja tehdä läksyt. Minäkin pistin lapseni harrastamaan. Ja vaikka nuorimmainen on edelleen ala-asteella oli treeniaikataulu minusta aivan hurja. 4-5 kertaa viikossa ei minusta ole harrastamista. Se on osa-aika työtä! Ja kun siihen lätkäistään koulu päälle ja läksyt niin väitän että harrastava lapseni tekee pidempää päivää ja pistää enemmän työtunteja peliin kuin vanhempansa. Onko sitten kummallista että tulee lapselle rasitusvammaa ja kyllästyy. Saa siinä aikamoinen palo olla lajiin että jaksaa, kaikesta huolimatta. 

Minulle bussimatkat ja junatkin olivat tuttuja laitteita, niillä mentiin tai sitten pyöräiltiin. Meidän perheessä tämä ei onnistu! Jos lapsi aikoo ehtiä ajoissa treeneihin on syytä saada kyyti. Muuten jää ruoka syömättä ja läksyt tekemättä. Ei kertakaikkiaan riitä aika, kun treenit ovat kolmen tunnin mittaisia. Sen koulupäivän päälle. Tai jo ennen sitä. Meiltä ei edes bussilla pääse aamutreeneihin. Eivät bussikuskit jaksa nousta! Jäljelle jää vanhempien kuljetuspalvelu. En kyllä tosin muista että minun harrastukseni ikinä olisivat kestäneet tuntia kauemmin. Tai alkaneet ennen koulupäivää. Se kun oli juurikin harrastamista. Nyt tämä on huippu-urheilua ja tavoitteellista puurtamista. Mitallinkiilto silmissä painetaan menemään. 

Olen tosin huomannut hurjia asenne eroja eri lajeissa. Meillä kun näitä lajeja on kokeiltu aika lailla. Joidenkin lajien arvomaailma on minusta suorastaan jo kieroutunut, kun taas joissakin lajeissa todellakin edetään lapsen ehdolla ja pyritään siihen että kaikilla olisi kivaa. Aidossa Nuori Suomi hengessä. Valitettavasti se on joissakin lajeissa aivan kateissa. 

Koska molemmat urheilijat ovat kärsineet rasitusvammoista, olen todellakin nähnyt mikä on suhtautuminen lapseen joka ei pysty antamaan 100% panostaan. Siinä missä toinen istui "vaihtopenkillä" vailla huomiota annettiin toiselle oma treeniohjelman toteutettavaksi. Arvatkaa kumpi oli motivoivampaa.

Molemmissa päälajeissamme on ollut läsnäolopakko treeneissä. Mutta tässäkin on kuitenkin eroja. Toisesa lajissa ei edes sairaspoissaolo ole hyväksyttyä, lasta kannustetaan tulemaan puolikuntoisena edes seuraamaan treenejä. Mikäli poissa ollaan muista syistä iskee sanktiot. Suomeksi: opetetaan lapselle että valehtelemalla pääsee helpommalla. Minulla on lämpöä on parempi selitys kuin kaverin synttärit. Ei ehkä ihan sellainen asenne jonka haluan opettaa lapselle. Tosin, onhan se oppia elämään. Töistäkään ei saa vapaata kaverin synttäreitä varten...

Mutta jospa nyt palaisin alkuperäiseen aiheeseen, voisin jatkaa jaaritteluani "harrastamisesta" sivutolkulla. Eli aikainen herätys luvassa. Aamupalaa tuskinpa syödään heti aamusta, siispä tein sillivoileivät valmiiksi. Ja mömmöjuomaa! Tällä kertaa mömmöjuomakin oli hieman erilainen:

Mömmöjuoma variaatio

1 l vadelma-mustikkakeittoa
1 kg maustamatonta AB-jugurttia
5 rkl pikakaurahiutaleita

Sekoita kaikki aineet keskenään. 

Opin muuten pari vuotta sitten miten keitetään täydellinen kananmuna. Ei aavistustakaan onko tämä täydellinen, mutta ekologisempi tapa se on kuin kotoota opittu.

Täydellinen kananmuna

1 (tai useampi) huoneenlämpöinen kananmuna
Vettä

Kananmunaa ei säilytetä jääkaapissa. Tämän opin elintarvikehygienian tunnilla. Joten unohtakaa jääkaapin kananmunakennot. Ne ovat Mignon munille! Oletteko ikinä löytäneet munia kaupastakaan kylmätiskistä? Ette, ne säilyvät paremmin huoneenlämmössä. 

Pistä kananmunat kattilaan yhteen kerrokseen, kerroskeittäminen ei ole suotavaa. Peitä kananmunat kylmällä vedellä, veden pinnan tulee olla pari senttimetriä yli kananmunien. Annan kananmunien kiehua 1 min ajan. Pistä tämän kansi kattilan päälle ja anna munian seistä kuumassa vedessä vielä 10 min. Jäähdytä munat. 

PS. Noita Paussikeksejä ei uimari suostu ottamaan matkaan mukaan. Hän ei sellaisia syö. On se kivaa kun äidin kokkaukset voittaa valmisruoat!




keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Lautasia

Minulle selitetään että joulu on ohi.

Voihan tietysti olla että joillekin se on, minä tässä pikkuhiljaa suunnittelen joulua. Huomasin eksyväni taas Apilanlehden sivuille ihailemaan Tonttumetsä astiastoa. Ellen minulla olisi jo kasa noita Disney lautasia, sortuisin tähän välittömästi! Mutta kaksi jouluastiastoa taitaa olla liikaa miehelleni. Yritin selittää siskolleni että nämä ovat ihan hänen näköisensä lautaset. Hän tunnusti että näin on, mutta hänelläkään ei kuulema ole käyttöä kahdelle jouluastiastolle, saatika tilaa. Kai minun on uskottava että pystyn elämään ilman näitä? Voisihan niistä tietysti tehdä arkilautaset. Ja kesällä väittää että noissa puissa on voikukan siemeniä.


Kun nyt seikkailin tuolla Apilanlehdessä satuin törmäämään toiseenkin astiastoon. Tai oikeastaan aika moneenkin muuhun, mutta toiseen josta innostuin. Mummini oli Carl Larsson fani, ja tunnustan käyneeni itsekin viime vuonna Ateneumissa ihailemassa herran taideteoksia. Joten ei kumaa että Kelkkaretki osui silmääni. Tämähän ei olisi ollenkaan jouluinen astiasto, tätä voisi käyttää lähes ympäri vuoden, eikö niin?

Ainut hieman ikävä puoli on että minusta nuo Apilanlehden lautaset ovat hieman isoja arkikäyttöön. 27 cm on järkyttävän iso lautanen!




tiistai 9. huhtikuuta 2013

Shoppailua

Kerroinkin jo miten olen hieman pulassa siemenieni kanssa.

Nyt on ongelma ratkaistu, ainakin väliaikaisesti. Olen sitä mieltä että jos minut jätetään vetovastuuseen koko rumbasta, niin minulla on oikeus lohduttaa itseäni lahjalla! Herra nimittäin lähti työmatkalle naapurimaahan....saadakseen risteillä. Helsinkiin! No, onhan Helsinki niin upea kaupunki, että sinne kannattaa risteillä. Tosin helpompaa olisi ollut mennä VRn kyydillä. Elämys olisi sekin miehelleni ollut, hän kun ei julkisia juurikaan käytä! Huomenna sitten leikkii turistia pääkaupungissamme, nähtävyyksinä muun muassa Temppeliaukionkirkko ja Tuomiokirkko. Toivottavasti ehtii nauttimaan. Herran isä oli aikoinaan oppaana kalliokirkossa, en vaan millään muista montako kilometriä sitä kuparilankaa katossa oli. Ehkäpä saan kuulla kun herra on lentänyt takaisin kotimaahan?

Tätä tietoa odotellassa päätin siis shoppailla. Onneksi tiesin mitä halusin ja mistä sen saa. Aikaa meni tasan kaksi minuuttia kun ryntäsin kauppaan. Siellä ihan äärettömän miellyttävä nuori myyjä nosti ostokseni kärryyn ja kysäisi onko autoni parkkihallissa. Kun kerran oli näin helppoa tämä ostosten teko hankin vielä vanhukselle uuden sängyn.

Kotona jouduin ihan itse nostamaan tuon minikasvihuonehyllykköni autosta. Painoa muutama kilo paketilla, väittäisin että peruskauppakassini painaa enemmän. Mutta onhan se kivaa kun saa palvelua!

Paketin kyljessä lukee että on helppo asentaa. Se jää nähtäväksi. Uskoisin kuitenkin että osaan, ihan itse!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...