Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kirja 1: Visning pågår

Ensimmäinen kirja haastesarjaan!

Tunnustan että aloitin tämän viime vuonna, mutta koska kuuntelin sen loppuun tämän vuoden puolella, niin se olkoot vuoden ensimmäinen kirja! Sofie Sarenbrandt: Visning pågår

Tämä täyttää muutaman kirjahaasteen kriteereistä:

1.Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin 
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle 
49. Jännityskirja tai dekkari


Ruotsisssa taitaa tällä hetkellä ilmestyä dekkareita uusilta kirjailijoilta sellaisella vauhdilla, ettei ole vaikeata löytää kirjailijaa jonka tuotanto on itselleen uutta. Sarenbrant täytti tämän kohdan, en ollut aiemmin lukenut, tai kuunnellut tässä tapauksessa, vaikka kyseessä on jo kirjailijan viides kirja. 

Koska kyseessä on ruotsalainen kirjailija on aika luonnollista että tapahtumat sijoittuvat maamme ulkopuolelle, Brommaan. 

Ja kyseessä on siis jännityskirja.

Mitä minä nyt tästä sitten sanoisin? Pidin kirjasta, se oli leppoisaa matkaseuraa, kunnes pääsimme kirjan loppuun. 

Joku viisas on joskus sanonut että loppuhuipennus voi olla koko kirjan idea, ja siitä syystä kirja pitäisi lukea loppuun. Tässä tapauksessa kävi päinvastoin. Ehkä idea oli että jään jännityksellä odottamaan seuraavaa kirjaa? Minä vaan huokasin syvään ja totesin itsekseni "ei edes naapurimaan poliisilaitos ole noin onneton"

Kirjan päähenkilö on Emma Sköld, ymmärtääkseni tämä on kolmas kirja jossa Emma ratkoo rikoksia. Tai, ratkoo ja ratkoo, eihän tämäkään tapaus saatu ratkottua lopullisesti. Juoni pähkinänkuoressa: Emman siskon ystävätär on eroamassa ja koti pistetään myyntiin. Esittelyn jälkeen tuleva ex-mies tekeekin vaimostaan lesken. Ja sitten pitääkin vain selvittää kuka on murhan takana. 

Ei tämä nyt huono kirja ollut, joskaan nyt ei mikään mieletön kuuntelukokemuskaan. Sellainen hyvä lomakirja, saa luettua muttei jätä mitään järjetöntä kaipuuta seuraavaan. Ei edes niin suurta että pistäisin Sarenbrantin nimen muistiin. En myöskään sen takia että kiertäisin hänen kirjansa kaukaa. Sellainen: ihan kiva, jos sattuu toinen äänikirja käteeni samalta kirjailijalta niin voin kuunnella sen, en lähde varta vasten etsimään kirjahyllystä aiempia tai tulevia teoksia. 



tiistai 6. tammikuuta 2015

Lukeminen kannattaa aina...lähdetkö mukaan?

Rakastan lukemista!

Pikkutyttönä joulun ihanin hetki oli, kun kinkkuvoilepäni syötyäni, kömmmin sänkyyn, uusi joululahjakirja kainalossani ja luin kunnes silmät kertakaikkiaan menivät ristiin ja nukahdin. Joskus se tarkoitti että nukkumaan mentiin vasta jouluaamuna, kirkon jälkeen. Se puolestaan tarkoitti että nukuin kunnes isäni ilmoitti että on kertakaikkiaan noustava ja lähdettävä isoäidin luokse.

Nykyään ei tällaisia lukumaratoneja ole oikein mahdollisuus ottaa, joskin, valitettavan usein, joku kirja kiehtoo niin paljon että on vaan pakko lukea vielä yksi luku... VR:n luottaessani se ei ollut niin vaarallista, ehdinhän nukkumaan vielä tunnin junassa, mutta liikenteen seassa on vaan pidettävä aivot hereillä.

Olen siis aika pitkälti siirtynyt äänikirjoihin. Se on tietysti hieman erilainen kokemus kuin sivujen kääntäminen, mutta kirjoja nekin ovat!

Pauskan blogista löysin tälle vuodelle uuden haasteen: lue 50 kirjaa. Lähdin tutustumaan asiaan hieman tarkemmin, ja suureksi yllätyksekseni näin että vietämme Kirjan Vuotta. Joten päätin sitten tarttua haasteeseen.

En usko että saan 50 kirjaa luettua, aika ei kerta kaikkiiaan riitä, mutta jos hieman oion mutkissa, niin saanen 50 kasaan. Ja jos sitten saan ne 50 kasaan huijaamatta niin aina parempi. Ja vaikka niitä kirjoja tulisikin luettua vain 27, niin jokainen kirja on taatusti antanut minulle jotakin. Joten: mukana ollaan!

Ja ne kirjat? Helmetin, eli pääkaupunkiseudun kirjastojen, sivujen mukaan ne kirjat ovat nämä:
  1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  2. Kirja, josta on tehty elokuva 
  3. Vuonna 2015 julkaistu kirja 
  4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
  5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
  6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
  7. Novellikokoelma 
  8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle 
  9. Tietokirja
  10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja 
  11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
  12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
  13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon 
  14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
  15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
  16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
  17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
  18. Yli 100 vuotta vanha kirja
  19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä 
  20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
  21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
  22. Muistelmateos tai elämäkerta
  23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
  24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
  25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
  26. Kirjatrilogia
  27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
  28. Kirja, jonka nimessä on väri
  29. Kirja, jossa on taikuutta
  30. Sarjakuva-albumi tai -romaani 
  31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
  32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
  33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
  34. Kirja, jonka nimessä on numero
  35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
  36. Runokirja
  37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa
  38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
  39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
  40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja 
  41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
  42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
  43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
  44. Klassinen rakkausromaani 
  45. Kirja, joka pelottaa sinua 
  46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit 
  47. Hauska kirja 
  48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
  49. Jännityskirja tai dekkari
  50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle
Jo nyt tiedän että pari kohtaa on mahdotonta täyttää: kirja joka olisi pitänyt lukea koulussa. Luin kaikki pakolliset kirjat, ne joita en lukenut oli oppikirjoja ja ne takavarikoitiin takaisin kouluun. Saisikohan jostakin museosta vielä peruskoulun suomenkielen kirjani?

Kirja jonka olen jättänyt kesken on ollut niin huono, minusta, etten todellakaan aio kiusta itseäni uudestaan sellaisella. Siispä lupaan vaihtaa sen kirjaan jonka luen loppuun vaikka ei mieli tekisi, jos sellainen vastaan tulee.

Ja kuten sanoin aiemmin: tässä voi hieman oikaista: kirja jonka nimi on yksi sana, sattuu myös olemaan palkittu kirja ja kirja jonka olen halunnut lukea. Satuin myös saamaan sen ystävältäni joululahjaksi.

Mutta katsotaan kuinka minun käy. Voihan se olla että löydän vanhan intohimoni uudestaan ja vähennän yöuniani entisestään!


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Herkkua

Meidän perheen herkkua ovat mutakakut.

Mutakakkuja on leivottu ulkona hiekkalaatikolla ja mutakakkuja syödään edelleen hyvällä ruokahalulla. Tosin hieman eri muodossa. Tähän asti olemme tyytyneet kaupan pakastealtaiden valmisversioihin, suurin osa niistä ovat laktoosittomia. 

Minä taas rakastan HS:n reseptejä, joten kun isäni lukee "stadaria" hän myös nappaa talteen mielenkiintoiset reseptit. Tällä kertaa partiolainen sai mutakakun ohjeen. Joten kaupan kakut saavat jatkossa olla hätävarana, täällä leivotaan itse!

Mutakakku

175 g Fazerin tummaa suklaata
200 g Valion Eila voita
1,75 dl vettä
2½ tl pikakahvijauhetta
2 kananmunaa
1,75 dl sokeria
2,25 dl vehnäjauhoja
2½ tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Mittaa kattilaan voi, vesi ja pikakahvijauhe. Lisää (pilkottu) suklaa.
Kuumenna seosta hieman, varo ettei suklaa pala! Tätä kannattaa vahtia ja sekoitella kunnes voi ja suklaa ovat sulaneet. Jäähdytä seosta. Kun seos on hieman jäähtynyt, sekoita joukkoon munat ja sokeri. Siivilöi vielä jauhot ja leivinjauhe seokseen ja sekoita varovasti.

Vuoraa noin 19 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja sivele reunoille voita. Kaada voideltun vuokaa taikina ja siirrä vuoka uunin alaosaan n 18 minuutiksi. 

Kakku on edelleen löysä keskeltä ja lässähtää kasaan jäähtyessään. Ei hätää, maku säilyy! Kakun pitäisi saada tekeytyä 8 tuntia viileässä jonka jälkeen se kuorrutetaan.

Niin pitkälle emme ikinä päässeet... kakkua ei nimittäin ollut olemassa 8 tuntia myöhemmin. Se oli itsetuhoutuva!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Ruoka-aakkoset: S


Ruoka-aakkoset jäivät tuossa joulutohinassa hieman kesken, mutta onhan Nuuttiin vielä monta päivää! Siispä jatketaan.

Silliä ehdotettiin, ja se onkin meidän joulupöydässä pakollinen ruoka. Isin tekemää etikkasilliä ei mikään voita, vaikka tänä vuonna minä olinkin se joka sillit perkasi, isi sitten viimeisteli. 

Sinappiakin meillä kuluu jouluna. Tyttäreni kummitäti tuokin joka vuosi tekemäänsä sinappia jota ilman olisi kyllä ikävä olla. Ja pitäähän sillä siallakin olla se sinappihuntu, kertoi jo Juice aikoinaan.

 Tänä vuonna meillä ei ollut siikaa sellaisenaan pöydässä, kalapateessa sitä kuitenkin oli.

Ja se minun pakollinen jouluruoka? Sienisalaatti! Isäni tekee, äiti kerää sienet kesällä talteen. Sipulia, majoneesia, kermaa, valkopippuria ja suolaa. Suhteet vaan ovat mysteeri. Ja ah, niin hyvää. Siskoni kanssa jaamme salaatin, hän saa teelusikallisen, minä omin loput. Joskus hän tosin pääsee "varastamaan" hieman enemmän...




Vuosi valokuvina

Vaikka pyrinkin pitämään yksityiselämäni poissa blogista, jos nyt kuitenkin kerran vuodessa hieman raottaisin verhoja?

Kyllähän tietysti aika paljon minusta ja elämästäni täällä paljastuu, mutta kootaan nyt yhdelle sivulle sitten hieman taas uusia yksityiskohtia. Ja olkoot tämä myös vastapaino eiliselle statistiikalle. Inhosin tilastotiedettä koulussa, mutta tunnustan nyt että se voi välillä olla ihan antoisaakin. Kunhan ei itse tarvitse niitä tilastoja tehdä. Se on tylsää! Tai ehkä se oli tylsää koska tilastot joita laskimme eivät olleet aiheina kiinnostavia?

Alkuvuodesta pääsimme nauttimaan muutamasta kauniista talvipäivästä. Jostakin syystä alkuvuoden kuvat ovat kadoksissa, mutta FB:sta löytyi jotakin.


Se tietysti tarkoitti että linnut metsästivät ruokaa pihaltamme entistä tehokkaammin ja aloitin lintujen talviruokinnan tosissani.

Tosin jotkut tyytyivät etsimään ruokansa ihan itse.


Kevätauringon lämmittäessä maata oli lasten harrastukset jo hyvässä vauhdissa ja ajokilometrejä välillä koti-talli alkoi kertyä ihan kivasti mittariin. Onneksi "melkein naapurista" saatiin apua sen kaikkein inhottavimman vuoron kanssa... Kiitos "melkein naapuriin" siitä !


Lämmin kevät herätti myös luikertelijat henkiin ja valitettavasti yksi koiristamme sai tuntea sen kuonossaan. Muutaman päivän tehohoito tuotti tulosta ja neiti palautui pikkuhiljaa entiselleen. Omistajasta en ole niinkään varma... Tämä paikka, missä kuva on otettu, on taattua kyymaastoa keväällä, joten sitä välttelemme koirien kanssa. Valitettavasti luikertelijat eivät pysy kiltisti omilla paikoillaan vaan lähtevät saalistamaan muuallekin. 


Kevät päättyi hieman haikeaan tunnelmaan, lapsukaiseni ovat kasvaneet upeiksi, nuoriksi naisiksi ja toinen jätti alaluokat taakseen kun taas toinen päätti koko peruskoulun. Minne se aika oikein karkasi?


Keskikesää vietettiin sateessa, tuntuu että koko vuosi on ollut säätilaltaan vähintäänkin vaihteleva. Mökkinaapurin rannassa syttyi kokko, se hyvä puoli sateisessa kesässä on. Voidaan naapureiden kanssa juhlistaa kesää polttamalla risuja. 


Muuten kesää vietettiin aika pitkälti vesillä. Meloen. Lisää siitä Arielin blogissa.


Kesäkuun loppupuolella saimme uuden perheenjäsenenkin: Benny-Laurin. Hän sopeutui nopeasti uuteen laumaansa ja hurmasi luonteellaan koko perheen. 



Ehdimme me kesällä hieman muutkain tekemään kuin melomaan. Esikoisemme pääsi ripille ja ihailin, kun odotin lapsukaisia kirkkoon, Lohjan kirkon seinämaalauksia. Ne ovat vähintäänkin outoja! Juhlien tarjoulua olettekin voineet ihmetellä heinäkuun julkaisuissa


Juhliminen käy voimille, joten otimme pienen tauon ja kävimme Tallinnassa rentoutumassa. Siitäkin kerroin kesällä. 


Elokuussa kävimme juhlimassa parin serkun synttäreitä ja koska perheessä oli vastasyntyneitä, alkoi taas kerran se tuttu laulu: "äiti, haluan". Tylsä äiti kuitenkin päätti että eläimiä on kotona ihan riittävästi. Mutta suloisihan nuo olivat!



Perheeni vietti syyslomaa Pariisissa, joten sain muutaman päivän aikaa omille jutuilleni.

Kuva tyttäreni

Kaikenlaista tuli tehtyä joululahjoiksi, niistäkin olen osasta kertonut täällä. Minun suosikeiksi nousivat farkunsiniset sytykeruusukkeet, joista en raaskinut luopua. Ne ovat minun.

Näitä pitää tehdä lisää että saa antaa poiskin.



perjantai 2. tammikuuta 2015

Blogi lukuina

Kovasti on kävijämäärä kasvanut joulun alla!

Kiitos siitä, teille kaikille, olen suorastaan hieman ihmeissäni. Mutta toki todella iloinen siitä että höpötykseni kiinnostavat teitä. Reilu 63 tuhatta kävijää on minusta aivan käsittämätöntä.

Suurin osa teistä tulee Suomesta, mikä nyt ei todellakaan ihmetytä, seuraavana sitten USA ja Tsekki.
Irlannistakin on eksytty tänne! Hauskaa! Olisi todella kivaa jos vielä ehtisitte jättämään kommentinkin, niin tutustuisin minäkin teihin.


Firefox on suosituin selain (37%), itse käytän Chromea, joka on toiseksi suosituin (30%) lukioitteni joukossa. IE on tipahtanut neljänneksi, 11% teistä suosii sitä selaimena. Käyttöjärjestelmistä Widows on edelleen suosituin (68%), kun taas Andoidia käyttää 11%. Opinhan minä teistä paljonkin kun katson statistiikkaa!


Suurin osa teistä tulee tänne Googlen kautta, ja suosituin sivu on "Ei pöllömpää" eli pöllösukistani kertova sivu. Yllättävää, sillä en ole mikään suuri sukkaguru, kopioin toisten ideoita ja kudon hitaasti ja omaksi ilokseni. Mutta ehkäpä meitä on monta jotka tykkäävät helpoista ohjeista! Toki tekisin ilomielin huikeita sukkia, mutta kun en osaa.

Siinä pikavilkaisu statistiikkaan. Aika samanlaisia tuloksia kuin viime vuonna.

torstai 1. tammikuuta 2015

Hyvää uutta!

Oikein hyvää uutta vuotta!

En ole vuosiin sulattanut tinaa "ennustaakseni" tulevaa. Ensinnäkin en moiseen humpuukiin usko ja toiseksi, se todellisempi syy: tinan sulattaminen kotioloissa ei ole kovin terveellistä. Ja se tina on vielä kaiken lisäksi ongelmajätettä koska se sisältää lyijyä. Tietysti sen saman tinan voi kierrättää vuodesta toiseen, niin me teimme kun olin pikkutyttö, mutta se ei vähennä sitä hengitysilma ongelmaa.

Mutta ensi vuonna taidetaan meillä taas ennustaa tulevaa, löysin nimitääin tänään, hieman myöhässä, hauskan idean: sokeri!

Ylen sivuilta kopioitu tähän, varmuuden vuoksi, jos vaikka linkki katoaa:

"Sokeria kannattaa varata noin desi henkilöä kohden. Kaada sokeria pannulle ja kuumenna levy niin kuumaksi, että sokeri alkaa pannulla sulaa. Sokeri on kuumana erittäin polttavaa, joten lähelle kannattaa vesiämpärin lisäksi varata myös sammutusvälineistöä.
Kuumenna sokeria niin pitkään, että se muuttuu läpikuultavaksi. Valetun sokerin väriä voit säädellä pitämällä sitä pannussa pidemmän aikaa. Sokeri käryää pannulla kuitenkin helposti, joten tarkkana kannattaa olla.
Varsinainen valaminen käy pannua käytettäessä niin, että tina kaadetaan kylmään veteen nopealla ranneliikkeellä. Mitä nopeammin sulan sokerin veteen kaataa sitä isompi "valu" siitä tulee. Vastaavasti taas hitaasti kaatamalla sokeri hajoaa vedessä pienemmiksi paloiksi.
Sulat sokerivalut kannattaa nostaa vedestä reikäkauhalla kuivumaan."
Sokeriluomuksensa voi sitten käyttää vaikka kahvin tai teen kanssa, mikäli haluaa juomansa makeuttaa. Todella hauska idea, tätä pitää todellakin kokeilla! Nämä taideteoksethan ovat kuin meripihkasta tehtyjä!
Kuvakin YLEn sivulta

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...