Ilta-Sanomat uutisoi tarinaa hirvennenäsaivartajasta.
Uutinenhan sinäänsä on vanha, edellinen lehdissä uutisoitu ihmistartunta on parin vuoden takaa, mutta heinäkuussa tunnetusti on uutisista pulaa, joten kaikki kelpaa. Ajatus ihmiseenkin satunnaisesti tarttuvasta toukkainvaasiosta oli sen verran ällöttävä, että linkki oli pakko jakaa naamakirjaan. Ja siitä tämä tarina sitten sai alkunsa.
Ihmiseenhän tuo ei pääsääntöisesti tartu ja jos nyt näin pahasti käy on edessä lääkärillä käynti. Mutta kysymys siis kuului miten hirvet pääsevät ällötyksestä eroon.
Minulle ei taidettu opettaa mitään hirvennenäsaivartajasta opiskeluaikoina, poronnenäsaivartajasta opetettiin jonkinverran. En nyt mene yksityiskohtiin, jotkut lukijani voivat menettää yöunensa, mutta vastaan kuitenkin kysymykseen miten noista päästään eroon.
Porot ovat pääsääntöisesti ihmisen valvonnan alla, joten jos omistaja huomaa poroillansa loisia voidaan ne häätää lääkkeillä. Mutta hirville ei juurikaan eläinlääkäreitä tilata, miten ne sitten pärjäävät? Tämäkin meille opetettiin ja selvästi tällaiset "poikkitieteelliset" opetukset ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen.
Saivartajanipistin on tonttujen työkaluvarastosta löytyvä näppärä laite jolla saivartajat voidaan saada kiinni. Niillä tontut poistavat saivartajan toukkia luonnonvaraisista eläimistä. Samainen työkalu voisi olla kyllä tarpeen meille vähemmän tonttumaisille olennoille, kärpäsentoukat ovat todella ällöttäviä ja niiden poistaminen vielä ällöttävämpää.
Nenäsaivartajien sielunelämästä siis opin aikoinaan parasitologian luennoilla, siellä näytetty kuva oli peräisin Poortvliet & Huygenin iki-ihanasta Suuri Tonttukirjasta. Ellette ole kyseistä kirjaa lukeneet, suosittelen sitä kesälukemiseksi riippumattoon. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa nimittäin. Osa niistä saa selityksensä tuossa kirjassa.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Tahroja
Otin taas vastaan Buzzador haasteen.
Buzzadorinahan kerron saamista tuotteistani rehellisen mielipiteeni ja kertoilen kyllä tuotteesta muuallakin kuin täällä. Ja tällä kertaa saan vielä jakaa 10 kokeilupakkausta ystäville ja tuttaville. Muutama pakkaus on vielä jakamatta, joten otahan yhteyttä jos haluat testailla. Ja te jotka olette "koodin" saaneet, muistattehan kertoa mielipiteenne saamanne koodin avulla.
Tällä kertaa testausvuorossa on Vanish tuotteet. Testattavana olivat Vanish Oxi Action jauhe kaikille väreille ja valkopyykille sekä Vanish Oxi Action geeli kaikille väreille. Valkopyykille tarkoitettu jauhe ei näytä olevan joutsenmerkitty. Nuo kaksi muuta ovat. Kaikki kolme ovat saaneet Allergia- ja astmaliiton suosituksen.
Ja sitten itse testiin. Sain valkoisen kankaanpalan töhrittäväksi ja minähän töhrin. Tosin en ole läheskään yhtä tehokas kuin tuo patiolaiseni on, hän on aivan omaa luokkaansa valkoisten vaatteiden tuhoamisessa! Ja jostakin syystä hän rakastaa valkoisia vaatteita. Eikä todellakaan suostu käyttämään niitä elleivät palaudu pesusta vitivalkoisina. Vanish pääsee muuten ihan totuudenmukaiseen tosityöhön. Ei aavistustakaan mitä shortseissa on mutta mustaa se ainakin on. Joten tahrojen esikäsittely tulee tapahtumaan ihan sokkona.
Minä taas valitsin testaustahroikseni erilaisia tahroja ja sellaisia jotka tunnistan. Ja koska olen skeptikko sydänjuuriani myöten, en tyytynyt tuohon koelappuni tahrimiseen. Halusin totuudenmukaisen testitilanteen, joten verrokiksi otin satoja kertoja pestyn lakananpalasen. Se on puuvillaa ja siinä on noita punaisia kukkasia, tiedätte mikä lappunen on mikäkin. Tuosta saamastani, uudesta kankaanpalasesta en tiedä mitä materiaalia se on. Sen taas tiedän että uudesta kankaasta tahrat tuppaavat irtoamaan paremmin kuin vanhoista. Tai sitten kuvittelen. Sen ainakin tiedän että jos tahrojen annetaan kuivua kunnolla, eli jätetään ne likaiset shortsit pyykkikoriin piiloon, niin aina vaan on hakalampaa saada pyykki puhtaaksi. Siispä haastoin Vanishin tässäkin. Yksikään tahra ei ole tuore. Miksipä olisi, tämähän on haaste tehtävä!
Vanishin ohjeistukset valitsemilleni tahroille löydätte yläpuolella olevaa banneria klikkaamalla. Se vie teidät suoraan Vanishin sivuille. Minä kerron miten mummi opetti että tahrat pestään.
1) Mansikka. Ne maistuvat ihanalta näin kesällä, joten niillä sotkeminen tuntui luonnolliselta. Mummi aikoinaan opetti että mansikkatahraan kuuluu hieroa piimää ja jättää sitten vaate lillumaan piimäveteen yön yli. Ja sen jälkeen pestään normaalisti. Vanishilla ei ole suoranaista ohjeistusta mansikalle, mutta seuraan hedelmät ja mehu ohjeistusta.
2) Oliiviöljypohajinen salaattikastike. Aika näkymätön tahra jo alun alkaen, mutta tuppaa jättämään sellaisen haalean tahran vaatteisiin. Mummi käski käsitellä mahdollisimman nopeasti Fairylla. Ja sen oli ehdottomasti siis oltava Fairya, mikään muu astianpesuaine ei kelvannut. Jos tahra ehti kuivumaan niin Fairy hierottiin oikein kunnolla tahraan. Ja sitten taas pestiin normaalisti. Vanishillä on ohjeistus sekä ruoka- että moottoriöljylle.
3) Kahvi. Luultavasti se ensimmäinen tahratyyppi jonka mummi opetti poistaamaan. Hänen pöytäliinoissaan lienee ollut useinkin vieraiden sotkemia kahvitahroja. Ainakin muistan useinkin auttaneeni pöytäliinojen "käsittelyssä". Ammeeseen Fairyvettä ja pöytäliina sinne likoamaan. Sitten pesu normaalisti, kuivaus ja mankelointi. Ehdottomasti se mankelointi, pöytäliinat kun ovat sileitä ja siistejä kun ne pistetään pöydän päälle. Vanishkin ohjeistaa liottamaan tahrat! Kyllä mummi tiesi, vaikka ei Vanishia hänellä ollutkaan käytössä.
4) Ruoho. Partiolaisemme lempitahroja. Polvet vihreinä on tavallinen näky neidin housuissa. Vishyvettä vaan vaatteeseen niin tahrat irtoavat, opetti mummi. Täytyy tunnustaa etten ole kokeillut, sen sijaan käytän sappisaippuaa. Toimii vaihtelevalla menestyksellä. Vanish ohjeistaa minulle tulleessa oppaassa käyttämään "jauhepuuroa", sivuillaan taas käyttämään geeliä. Molemmat varmaan käyttökelpoisia tapoja?
5) Huulipuna. Minulle aivan tuntematon tahra, en moista mömmöä yleensä käytä, mummi sen sijaan ei astunut ovestaan ulos ilman huulipunaa. Koskaan ei nimittäin tiedä kuka voisi tulla vastaan. Fairy tehoaa tähänkin tahraan. Tai sitten hammastahna, mutta sen on oltava valkoista väriltään. Huulipunalle ei Vanish anna ohjeita, mutta oletetaan että se on meikkiä ja käytetään sitä ohjetta.
6) Tomaattikastike Ehdoton inhokkitahrani. Mummi ei opettanut tähän mitään konstia ja kun partiolainen oli siinä iässä että jouduin tutustumaan kyseiseen möskään, ei mummia ollut neuvomassa. Ratkaisin ongelman ilmoittamalla tarhaan etten saa tahroja pestyä, älkää syöttäkö lapselleni tomaattikastikkeita. Anoppi se sijaan ilmoitti että tahrankäsittelyainetta tahraan, pesu ja ulos kuivumaan aurinkoon. Annetaan kasteen kosteuttaa ja kuivataan uudestaan auringossa. Aika monta tahraa hän sai pois neidin vaatteista. Vanish käskee liottamaan ennen pesua.
7) Noki Meillä on takka, joten nokeakin löytyi. Siispä sotkemaan tätäkin. Ei kovin vaativa tahra mummin mielestä. Saippualla ja vedellä pärjättiin. Nokitahroja ei Vanishin sivuilta löydy eriteltynä.
8) Multa/muta Pitihän minun valita yksi helppokin tahra. Piki olisi ollut haastavampaa, mutta en saanut tuota lappua kiinni neidin shortseihin mitenkään järjellisesti. Jauheella näistäkin sitten selvitään, Vansihin sivujen mukaan.
9) Ja kaiken kruunaa kuulakärkikynä. Olen nimittäin kirjoittanut missä mikäkin tahra on. Jos Vanish pesee kuivamusteenkin pois niin menee hankalammaksi tämä asia, mutta katsotaan jos tunnistan tahrapaikat pesun jälkeen. Mummi ohjeisti käyttämään pyyhekumia. Ja sen jälkeen pesu normaalisti. Kuulakärkikynää ei Vanish väitä poistavansa, tosin en kyllä ihan odotakaan sitä.
Koska tahrani ovat kovin erilaisia on nyt hieman hankalaa käsitellä ne kaikki ohjeistuksen mukaan. Yhtä kun pitää liottaa tunti ja toista sitten vaan käsitellään Vanish massalla. Siispä joudun tekemään kompromissin tässä kohtaa. Liotan ensin kaikkia tahroja Vanish vedessä, mitallinen Vanishiä veteen oli annostelu, tunnin ajan annetaan tahrojen uiskennella. Kahvi ja tomaattitahrat nimittäin vaativat tällaisen käsittelyn.
Hieron sen jälkeen Vanishistä ja vedestä tehtyä massaa muihin tahroihin, oliiviöljy- ja nokitahran käsittelen Vanish geelillä. Pesukoneeseen lisään Vanish jauhetta vaikka öljy/nokitahrani tahtoisikin geeliä. En minä todellisessakaan elämässä erittele pyykkiä tahrojen mukaan. Ja eikun pesemään!
Buzzadorinahan kerron saamista tuotteistani rehellisen mielipiteeni ja kertoilen kyllä tuotteesta muuallakin kuin täällä. Ja tällä kertaa saan vielä jakaa 10 kokeilupakkausta ystäville ja tuttaville. Muutama pakkaus on vielä jakamatta, joten otahan yhteyttä jos haluat testailla. Ja te jotka olette "koodin" saaneet, muistattehan kertoa mielipiteenne saamanne koodin avulla.
Tällä kertaa testausvuorossa on Vanish tuotteet. Testattavana olivat Vanish Oxi Action jauhe kaikille väreille ja valkopyykille sekä Vanish Oxi Action geeli kaikille väreille. Valkopyykille tarkoitettu jauhe ei näytä olevan joutsenmerkitty. Nuo kaksi muuta ovat. Kaikki kolme ovat saaneet Allergia- ja astmaliiton suosituksen.
Minä taas valitsin testaustahroikseni erilaisia tahroja ja sellaisia jotka tunnistan. Ja koska olen skeptikko sydänjuuriani myöten, en tyytynyt tuohon koelappuni tahrimiseen. Halusin totuudenmukaisen testitilanteen, joten verrokiksi otin satoja kertoja pestyn lakananpalasen. Se on puuvillaa ja siinä on noita punaisia kukkasia, tiedätte mikä lappunen on mikäkin. Tuosta saamastani, uudesta kankaanpalasesta en tiedä mitä materiaalia se on. Sen taas tiedän että uudesta kankaasta tahrat tuppaavat irtoamaan paremmin kuin vanhoista. Tai sitten kuvittelen. Sen ainakin tiedän että jos tahrojen annetaan kuivua kunnolla, eli jätetään ne likaiset shortsit pyykkikoriin piiloon, niin aina vaan on hakalampaa saada pyykki puhtaaksi. Siispä haastoin Vanishin tässäkin. Yksikään tahra ei ole tuore. Miksipä olisi, tämähän on haaste tehtävä!
Vanishin ohjeistukset valitsemilleni tahroille löydätte yläpuolella olevaa banneria klikkaamalla. Se vie teidät suoraan Vanishin sivuille. Minä kerron miten mummi opetti että tahrat pestään.
Tahrojen numerointi vasemmalta oikealle alkaen vasemmasta ylänurkasta
1) Mansikka. Ne maistuvat ihanalta näin kesällä, joten niillä sotkeminen tuntui luonnolliselta. Mummi aikoinaan opetti että mansikkatahraan kuuluu hieroa piimää ja jättää sitten vaate lillumaan piimäveteen yön yli. Ja sen jälkeen pestään normaalisti. Vanishilla ei ole suoranaista ohjeistusta mansikalle, mutta seuraan hedelmät ja mehu ohjeistusta.
2) Oliiviöljypohajinen salaattikastike. Aika näkymätön tahra jo alun alkaen, mutta tuppaa jättämään sellaisen haalean tahran vaatteisiin. Mummi käski käsitellä mahdollisimman nopeasti Fairylla. Ja sen oli ehdottomasti siis oltava Fairya, mikään muu astianpesuaine ei kelvannut. Jos tahra ehti kuivumaan niin Fairy hierottiin oikein kunnolla tahraan. Ja sitten taas pestiin normaalisti. Vanishillä on ohjeistus sekä ruoka- että moottoriöljylle.
3) Kahvi. Luultavasti se ensimmäinen tahratyyppi jonka mummi opetti poistaamaan. Hänen pöytäliinoissaan lienee ollut useinkin vieraiden sotkemia kahvitahroja. Ainakin muistan useinkin auttaneeni pöytäliinojen "käsittelyssä". Ammeeseen Fairyvettä ja pöytäliina sinne likoamaan. Sitten pesu normaalisti, kuivaus ja mankelointi. Ehdottomasti se mankelointi, pöytäliinat kun ovat sileitä ja siistejä kun ne pistetään pöydän päälle. Vanishkin ohjeistaa liottamaan tahrat! Kyllä mummi tiesi, vaikka ei Vanishia hänellä ollutkaan käytössä.
4) Ruoho. Partiolaisemme lempitahroja. Polvet vihreinä on tavallinen näky neidin housuissa. Vishyvettä vaan vaatteeseen niin tahrat irtoavat, opetti mummi. Täytyy tunnustaa etten ole kokeillut, sen sijaan käytän sappisaippuaa. Toimii vaihtelevalla menestyksellä. Vanish ohjeistaa minulle tulleessa oppaassa käyttämään "jauhepuuroa", sivuillaan taas käyttämään geeliä. Molemmat varmaan käyttökelpoisia tapoja?
5) Huulipuna. Minulle aivan tuntematon tahra, en moista mömmöä yleensä käytä, mummi sen sijaan ei astunut ovestaan ulos ilman huulipunaa. Koskaan ei nimittäin tiedä kuka voisi tulla vastaan. Fairy tehoaa tähänkin tahraan. Tai sitten hammastahna, mutta sen on oltava valkoista väriltään. Huulipunalle ei Vanish anna ohjeita, mutta oletetaan että se on meikkiä ja käytetään sitä ohjetta.
6) Tomaattikastike Ehdoton inhokkitahrani. Mummi ei opettanut tähän mitään konstia ja kun partiolainen oli siinä iässä että jouduin tutustumaan kyseiseen möskään, ei mummia ollut neuvomassa. Ratkaisin ongelman ilmoittamalla tarhaan etten saa tahroja pestyä, älkää syöttäkö lapselleni tomaattikastikkeita. Anoppi se sijaan ilmoitti että tahrankäsittelyainetta tahraan, pesu ja ulos kuivumaan aurinkoon. Annetaan kasteen kosteuttaa ja kuivataan uudestaan auringossa. Aika monta tahraa hän sai pois neidin vaatteista. Vanish käskee liottamaan ennen pesua.
7) Noki Meillä on takka, joten nokeakin löytyi. Siispä sotkemaan tätäkin. Ei kovin vaativa tahra mummin mielestä. Saippualla ja vedellä pärjättiin. Nokitahroja ei Vanishin sivuilta löydy eriteltynä.
8) Multa/muta Pitihän minun valita yksi helppokin tahra. Piki olisi ollut haastavampaa, mutta en saanut tuota lappua kiinni neidin shortseihin mitenkään järjellisesti. Jauheella näistäkin sitten selvitään, Vansihin sivujen mukaan.
9) Ja kaiken kruunaa kuulakärkikynä. Olen nimittäin kirjoittanut missä mikäkin tahra on. Jos Vanish pesee kuivamusteenkin pois niin menee hankalammaksi tämä asia, mutta katsotaan jos tunnistan tahrapaikat pesun jälkeen. Mummi ohjeisti käyttämään pyyhekumia. Ja sen jälkeen pesu normaalisti. Kuulakärkikynää ei Vanish väitä poistavansa, tosin en kyllä ihan odotakaan sitä.
Koska tahrani ovat kovin erilaisia on nyt hieman hankalaa käsitellä ne kaikki ohjeistuksen mukaan. Yhtä kun pitää liottaa tunti ja toista sitten vaan käsitellään Vanish massalla. Siispä joudun tekemään kompromissin tässä kohtaa. Liotan ensin kaikkia tahroja Vanish vedessä, mitallinen Vanishiä veteen oli annostelu, tunnin ajan annetaan tahrojen uiskennella. Kahvi ja tomaattitahrat nimittäin vaativat tällaisen käsittelyn.
Hieron sen jälkeen Vanishistä ja vedestä tehtyä massaa muihin tahroihin, oliiviöljy- ja nokitahran käsittelen Vanish geelillä. Pesukoneeseen lisään Vanish jauhetta vaikka öljy/nokitahrani tahtoisikin geeliä. En minä todellisessakaan elämässä erittele pyykkiä tahrojen mukaan. Ja eikun pesemään!
Nukuin sinä aikana kun pesukone teki hommiaan ja ripustin aamulla pyykit ulos kuivumaan.
Nyt minun on pakko tunnustaa että olen suorastaan hieman pettynyt! Olin nimittäin olettanut että pääsen antamaan oikein täyslaidallisen mielipiteitä. Katsokaa nyt noita lappusia. Missä se mustetekstini on?
Jo tunnin lioituksen jälkeen osa tahroista olivat hävinneet kokonaan. Käsittele nyt sitten niitä puurolla kun ei niitä edes näe! Ja kaiken kukkuraksi, tuo minun lakananpalanen oli se puhtaampi noista! Onneksi sentään huulipuna, ruoho, tomaatti ja kuulakärkikynä loistivat kauniisti tuossa Vanishin valkoisessa lappusessa myös liotuksen jälkeen. Lakanastani oli ruohokin lähes poissa. Jatkoin siis pesua tahranpoisto-oppaan ohjeiden mukaisesti hyvin toivekkaana! Kyllä tässä tahroja jää esitettäväksi!
Pesun jälkeen ripustin lappuset ulos aurinkoon kuivumaan. Sen verran siis autoin Vanishiä. Ripusteassani palasia roikkumaan pystyin molemmissa kankaissa hahmoittamaan tomaattikastikkeen ja Vanishin lappusessa myös ruohoa. Kuulakärkikynällä tehdyt tekstit olivat vielä paikoitellen nähtävissä. Ja nyt huomautan vielä: en käsitellyt kuulakärkikynää erikseen sillä tahdoin että teksti näkyy tahrojen kohdalla.
Kun lappuset nyt ovat kuivat en lakanakankaassani näe tahran tahraa. En edes valoa vasten katsoessani. Vanish lappusessa näen vielä kuulakärkikynällä vedettyjä viivoja, mutta en pysty lukemaan mitä olen kirjoittanut lappuseen. Muista tahroista ei tietoakaan. Ennakkoasenteestani huolimatta joudun kai toteamaan: olen yllättynyt ja todella positiivisesti! Tein ihan oikeasti parhaani että pääsisin antamaan kunnolla palautetta.
Entäs ne shortsit?
Se vasta outo tarina onkin! Kun ripustin pyykkiä totesin että shortsit puuttuvat korista. Manasin huolimattomuuttani ja kävelin takaisin sisälle pesukoneelle. Ei jälkeäkään shortseista. Vanish, todellakin! Koko vaatekappale katosi. Sukkia koneemme toki syö, mutta nämä olivat ensimmäiset shortsit jotka hävisivät koneen syvyyksiin.
Tietysti tällekin asialle löytyi selitys. Partiolaisella on vain yhdet shortsit jotka kelpaavat. Siispä neiti oli heti aamusta hakenut shortsinsa koneesta ja huolellisesti sulkenut luukun perässään, ettei äiti huomaisi että neiti ei viitsinyt ripustaa pyykkiä. Valitettavasti nuo vain olivat nyt erikoistarkkailussa, joten jouduin soittamaan perään kysyäkseni shortisen kohtaloa. Ja samalla ilmoitin mielipiteeni kyseisestä toimintatavasta. Pyykkien ripustaminen kun ei mielestäni ole mitenkään minun tehtäväni yksinoikeudella. Tahranpoiston sen sijaan taidan vaatia omaksi hommakseni!
Shortsit kotiutuivat iltapäivästä ja koska ne olivat neidin päälle kelvanneet voimme kai olettaa että ne olivat puhtaat koneesta tullessaan.
Kelpaavat ne vieläkin puhtaiksi, en vaan saanut niitä takavarikoitua kuvaa varten, joten tuossa ne nyt sitten ovat.
Tunnisteet:
arvostelu,
Buzzador,
tahranpoisto
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Uusi "lemmikki"
Meillä on uusi pihalemmikki!
Siitä on vuosia kun meillä viimeksi oli siili pihassa, se tosin asui pihassa viitisen vuotta ennen kuin siirtyi rahisevimpiin lehtikasoihin.Mitä sille tapahtui jäi mysteeriksi, sen "nahka" löytyi kallioltamme. Tänään sellainen sitten taas pitkästä aikaa nähtiin! Toivon todellakin että tämä söpöliini jäisi pihapiirimme tepastelemaan. Koirista huolimatta pihamme on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto kuin tuo uusi asfalttitiemme. Siihen nähden että aluella on 30 rajoitus on autojen nopeudet aika päätä huimaavat. Ainakin jos on siili.
Ajattelin heti huomenna käydä ostamassa kissanruokaa, sitä kun ei löytynyt kaapista. Kunnes aloin miettiä asiaa tarkemmin. Laktoositonta maitoa sentään löytyi, mutta siilimme keskittyi tosissaan kuivien lehtien naposteluun, ei maito kelvannut edes janojuomaksi. Voihan se olla että noissa lehdissä oli etanoita, niitä kun pihapiirissä riittää. Toivottavasti "Ikke" saa ne tuhottua kokonaan. Toukkia ainakin tuolla mullassa ryömii, niitä olemme punarinnan kanssa yhdessä metsästäneet kun viime keväänä tuhosin pensastamme. Siinä samaisessa ryteikössä tuo siili nyt sitten asustaa. Gekkoruokaakin on pihassa ihan riittävästi, joten sirkkojakin voi lemmikkimme syödä. Ihanaa, olen saanut biologisen torjunta-aseen! 80 g hyönteisiä vuorokaudessa on enemmän kuin itse saan tuhottua. Itse asiassa tuo taitaa päästä ruokinnan piiriin vasta syksymmällä. Aika terveen, ja kiukkuisen, oloinen tuo oli. Toistaiseksi saa siis tyytyä vesiastiaan.
Ja mikä ihaninta. Syksyllä voin kasata lehdet kasaksi, peittää ne havuila jamuovilla ja tarjota siilillemme talvipesän. Pääsen helpolla!
Siitä on vuosia kun meillä viimeksi oli siili pihassa, se tosin asui pihassa viitisen vuotta ennen kuin siirtyi rahisevimpiin lehtikasoihin.Mitä sille tapahtui jäi mysteeriksi, sen "nahka" löytyi kallioltamme. Tänään sellainen sitten taas pitkästä aikaa nähtiin! Toivon todellakin että tämä söpöliini jäisi pihapiirimme tepastelemaan. Koirista huolimatta pihamme on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto kuin tuo uusi asfalttitiemme. Siihen nähden että aluella on 30 rajoitus on autojen nopeudet aika päätä huimaavat. Ainakin jos on siili.
Ajattelin heti huomenna käydä ostamassa kissanruokaa, sitä kun ei löytynyt kaapista. Kunnes aloin miettiä asiaa tarkemmin. Laktoositonta maitoa sentään löytyi, mutta siilimme keskittyi tosissaan kuivien lehtien naposteluun, ei maito kelvannut edes janojuomaksi. Voihan se olla että noissa lehdissä oli etanoita, niitä kun pihapiirissä riittää. Toivottavasti "Ikke" saa ne tuhottua kokonaan. Toukkia ainakin tuolla mullassa ryömii, niitä olemme punarinnan kanssa yhdessä metsästäneet kun viime keväänä tuhosin pensastamme. Siinä samaisessa ryteikössä tuo siili nyt sitten asustaa. Gekkoruokaakin on pihassa ihan riittävästi, joten sirkkojakin voi lemmikkimme syödä. Ihanaa, olen saanut biologisen torjunta-aseen! 80 g hyönteisiä vuorokaudessa on enemmän kuin itse saan tuhottua. Itse asiassa tuo taitaa päästä ruokinnan piiriin vasta syksymmällä. Aika terveen, ja kiukkuisen, oloinen tuo oli. Toistaiseksi saa siis tyytyä vesiastiaan.
Ja mikä ihaninta. Syksyllä voin kasata lehdet kasaksi, peittää ne havuila jamuovilla ja tarjota siilillemme talvipesän. Pääsen helpolla!
Tunnisteet:
siili
torstai 13. kesäkuuta 2013
Kesäsin melotaan
Sain viestin joka lämmitti.
Eräs lukija kaipaa blogipäivityksiä, ihanaa! Minua kaivataan.
Blogi on vain kesätauolla, palaan kyllä taatusti aktiivisesti tänne kunhan säät viilenevät. Blogielämäni on aika pitkälti siirtynyt tuonne Arielin blogiin, eikä sitäkään kovin aktiivisesti päivitetä.
Ariel on isännän ehdoton suosikki, kesäihmisenä hän nauttii näistä muutamista lämpimistä kuukausista. Eipä siis ollut ihme että hänen synttärikakkuansa koristi partiolaisen tekemä Ariel. Marsipaania ja lakua sekä sokerikuorrutetta ja vapaat kädet pikkuiselle. Lopputulos on upea!
Eräs lukija kaipaa blogipäivityksiä, ihanaa! Minua kaivataan.
Blogi on vain kesätauolla, palaan kyllä taatusti aktiivisesti tänne kunhan säät viilenevät. Blogielämäni on aika pitkälti siirtynyt tuonne Arielin blogiin, eikä sitäkään kovin aktiivisesti päivitetä.
Ariel on isännän ehdoton suosikki, kesäihmisenä hän nauttii näistä muutamista lämpimistä kuukausista. Eipä siis ollut ihme että hänen synttärikakkuansa koristi partiolaisen tekemä Ariel. Marsipaania ja lakua sekä sokerikuorrutetta ja vapaat kädet pikkuiselle. Lopputulos on upea!
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Partiolaisen suosikki
Kinuskikissan sivuilta löytyy vaikka ja mitä!
Se on ehdoton ykköspaikka etsiä kakkujen ohjeita ja inspiraatiota, vai mitä sanoisitte esimerkiksi Coca-Cola kakusta? Ellette ole käyneet tutustamassa, käykää ihmeessä, mutta varoitan teitä kuitenkin varmuuden vuoksi: se on vaarallinen paikka, siellä iskee inspiraatio!
Minäkin inspiroiduin hyydytetystä leipäkakusta, joten alkuperäinen resepti, hyvin pienin muutoksin, on Kinuskin sivuilta.
Koska kakku kootaan ylhäältä alas, eli on keikautuskakku, luettelen reseptinkin koristelusta alkaen. Ja tiedoksenne, en saa Valiolta provikkaa, enkä edes maistiaisia, mutta Valiolla nyt vaan on paras laktoositon valikoima. Ja taitaa olla jopa kotimainen yritys.
Hyydytetty voileipäkakku
kirsikkatomaatteja
viinirypäleitä
jäävuorisalaattia
rypsiöljyä
4 liivatelehteän
300 g palvikinkkua
1 paprika
n 20 cm purjosipulin vartta
200 g Violan Yrtti tuorejuustoa (laktoositon)
50 g Viola Paprika-Chili tuorejuustoa (Hyla)
1½ dl sinappikurkkusalaattia
mustapippuria
yrttisuolaa
4 dl Eila laktoositonta vispikermaa
½ dl vettä
Pohja (eli pinta)viinirypäleitä
jäävuorisalaattia
rypsiöljyä
4 liivatelehteän
300 g palvikinkkua
1 paprika
n 20 cm purjosipulin vartta
200 g Violan Yrtti tuorejuustoa (laktoositon)
50 g Viola Paprika-Chili tuorejuustoa (Hyla)
1½ dl sinappikurkkusalaattia
mustapippuria
yrttisuolaa
4 dl Eila laktoositonta vispikermaa
½ dl vettä
300 g ruisleivän viipaleita
½ dl Eila maitojuomaa
Vuoraa irtopohjavuoan pohja tuorekelmulla ja voitele reunat öljyllä. Lado koristeeksi tulevat tomaatit ja viinirypäleet pohjalle.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Paloittele kinkku, paprika, sipuli tehosekottimessa. Lisää juustot ja mausteet. Vaahdota kerma ja lisää se joukkoon. Kuumenna sitruunamehu ja lisää liotetut, kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun niin että ne sulaavat. Kaada liivateseos taikinan sekaan ja sekoita kunnolla. Nostele täyte varovasti koristeiden päälle.
Lopuksi ladotaan ruisleipää kanneksi, eli pohjaksi, taikinan päälle. Kostuta maidolla ja siirrä jääkaappiin hyytymään ainakin 6 tunniksi.
Kumoa kakku tarjoiluvadille, avaa reunat ja poista vuoka. Poista vielä muovikelmu.
Tunnisteet:
kakut (hyydytetyt),
suolaiset leivonnaiset
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Pohjanoteeraus
Tässä on viime aikoina leivottu kakkuja.
Meillä isä ja tytär viettävät synttäreitään suhteellisen lähekkäin ja eilen sitten juhlittiin yhteisiä synttäreitä. Näppärää, pääsee äiti helpommalla.
Herralle teimme suklaakakun ja päädyin käyttämään Fazerin tummaa appelsiinisuklaata. En suosittele. Pohjasta tuli kitkerää, mutta vaihtakaa suklaa toiseen, niin pohja on oikein loistava. En nimittäin usko että edes sokerin lisäys auttaa tuohon makuun.
Ostin jo aiemmin tuota suklaata, mutta en koskaan ehtinyt maistamaan, se vaan hävisi. Oletin siis että se oli hyvää. Siskoni kertoi eilen että se on suklaa jota ei ihan hetkessä syö vaan se häviää hitaasti kaapista. Kaipa minun on vielä yksi levy ostettava että pääsen maistamaan sitä ihan kunnolla. Kakkuun en kuitenkaan sitä toista kertaa tunge.
Meillä isä ja tytär viettävät synttäreitään suhteellisen lähekkäin ja eilen sitten juhlittiin yhteisiä synttäreitä. Näppärää, pääsee äiti helpommalla.
Herralle teimme suklaakakun ja päädyin käyttämään Fazerin tummaa appelsiinisuklaata. En suosittele. Pohjasta tuli kitkerää, mutta vaihtakaa suklaa toiseen, niin pohja on oikein loistava. En nimittäin usko että edes sokerin lisäys auttaa tuohon makuun.
Ostin jo aiemmin tuota suklaata, mutta en koskaan ehtinyt maistamaan, se vaan hävisi. Oletin siis että se oli hyvää. Siskoni kertoi eilen että se on suklaa jota ei ihan hetkessä syö vaan se häviää hitaasti kaapista. Kaipa minun on vielä yksi levy ostettava että pääsen maistamaan sitä ihan kunnolla. Kakkuun en kuitenkaan sitä toista kertaa tunge.
Suklaakakkupohja
225 g voita
2½ dl sokeri
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3/4 dl kaakaojauhetta
2 dl laktoositonta maitoa
200 g suklaata
200 g suklaata
Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää sokerivaahtoon vuorotellen munia, jauhoseosta ja maitoa. Lisää lopuksi suklaanpalaset. Paista 200 asteessa noin 60 min
Tunnisteet:
kakut (pohja)
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Jo joutui armas aika
Tänään on taas se aika vuodesta kun koulut päättyvät!
Ja taas kerran olen laulanut Suvivirttä ja iloinnut siitä että mitä isoäitini lauloi, ja luultavasti häenen äitinsä ennen sitä, kelpaa myös lapsilleni. Kultturihistoriaa, laulu joka on ollut sukupolville merkkinä siitä että on aika rentoutua ja nauttia lomasta. Huomaan itsekin ajattelevani lomaa ja aurinkoa, sitähän tuo laulu lupaa. Siksi en oikein ymmärrä miksi sitä ei laulettaisi kaikissa kouluissa. Virsi, toki, mutta ensimmäisessä säkeistössä ylistetään aurinkoa ja sen voimaa. Voimme siis kyseenalaistaa onko Suvilaulu taas Wicca uskontoon liittyvä. Kun nyt laulun tulisi olla uskonnollisesti neutraali. Mitenkään vähättelemättä uskonnon vapautta, minusta vaan jotkut asiat ovat traditioita, eivät niinkään uskontoon liittyviä.
Koska satuin googlaamaan nuo Suvilaulun sanat, jotka nyt eivät niin hurjasti eroa virrestä, ehkäpä ne voisi kestää, satuin kompastumaan myös alla olevaan. Saisinkohan isäni hoilaamaan virttä näiden avulla?
"1. Jo pukkas glaiduu aikaa,
on kesis viimeinkin. Ja minne vaan kun tsiigaa, nii hittaa blumsterin. Ja kaiken uusiks duunaa noi säteet suulperin. Ne stadin nyyaks puunaa, vek stikkaan perperin. |
2. Taas nurtsit vihannoivat
ja hiffaat fogelin. Puut Pitskun huminoivat, Valgan ja Ogelin. Nyt ei sun tarvii snärkkää tai tinttaa humalaa: kyl ihmehommat järkkää toi meidän Jumala." |
No, laulettiin tai ei, kesäloma on alkanut ja raparperit kasvavat vauhdilla. Meillä ei tosin raparperi oikein viihdy, mutta sain nyt sentään tehtyä raparperi keksijä. Alkuperäinen resepti on Hovkonditorn sivustolta, joten olen vain hoitanut käännöksen tänne.
Raparperi-kookos keksit
120 g sulatettua voita
1½ dl sokeria
1½ dl sokeria
1 kananmuna
3½ dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
½ tl kardemummaa (vaihdoin glögimausteeseen, onhan tämä joulublogi!)
½ tl kardemummaa (vaihdoin glögimausteeseen, onhan tämä joulublogi!)
1 dl kookoshiutaleita
1½ dl raparperia pieneksi paloiteltuna
Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kananmuna joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voiseokseen. Sekoita vielä raparperi joukkoon. Nosta paperoidulle pellille pieniä nokareita ja paista 175 asteessa n. 14 min
Tunnisteet:
pikkuleivät (ohje)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


