Toimii sittenkin

Se on helppoa kun sen osaa...

...tai ainakin kun laite toimii! Minulta kysyttiin miksi en ole kertonut kokemuksiani Dolce Gustosta. Hyvin yksinkertaisesta syystä, en saanut sitä toimimaan!

Tuo Eve I (eli Eve ensimmäisen) tarina on kovin surullinen, alusta loppuun. Tai no, loppua tuskin tulen koskaan kuulemaan, mutta elinkaari meidän luonamme on surullinen. Eve I saapui kaksi kuukautta sen jälkeen kun olin saanut kuulla hänen tulostaan. Saapumispaikkain oli uusi ja ihmeellinen, mutta siitä olette jo lukeneet. Ellette, tarina löytyy täältä.

Olin kuullut että kahvia saa tilata koneen kotisivuilta ja että koodilla saa jonkun lahjankin. Siispä sivuille rekisteröitymään ihan ensimmäiseksi. Kaikki sujui loistavasti kunnes pääsin kohtaan koodi. Mikä ihmeen koodi? Ei sellaista löytynyt mistään. Pistin sähköpostia asiakaspalveluun ja unohdin koko asian.

Herra oli päättänyt tutustua laitteeseen sillä aikaa ja kohta kuului keittiöstä: ei tämä toimi. Ajattelin pari kaunista ajatusta mielessäni ja lähetin "en minä lue käyttöohjeita edes vahingossa"-mieheni pois keittiöstä. Miten vaikeeta laitteen käyttö oikeasti voisi olla?

Otin käyttöohjeet, tai siis sellaisen kuvakirjan tapaisen vihkosen käteeni. Paljon (mustavalkoisia) kuvia eikä tekstiä. Luulisi insinöörinkin osaavan tutkia sitä, ajattelin aikani kuluksi. Lähdin liikenteeseen ruudusta 1: Liikkuvat osat, molemmat, paikalleen. Jeps, hyvin sujui, ja sitten ruutu 2: vettä säiliöön. Edelleen olin ajan tasalla. Osasin jopa kytkeä laitteen päälle ja vääntää vivusta, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Laitteesta ei tullut vettä! Painelin nappia, väänsin vipua, irroitin vesisäiliön...ei mitään. Siispä kysyin ohjeita sieltä mistä niitä saa myös asiakaspalvelun ollessa kiinni: naamakirjasta. Sympatiaa ja hyviä ohjeita satoi, lopuksi kokeilin jopa kapselin pistämistä laitteeseen, jospa siinä olisi joku kapselintunnistus anturi? Sain kupin pohjalle 6 tippaa ruskeaa nestettä! 5 min työn tuloksena nuo tipat ja koneesta tipahtanut kuppi. Jospa se onkin kahvikuppien hierontalaite?

Seuraavana päivänä soitin asiakaspalveluun jossa oltiin vakaasti sitä mieltä että laitteessa on ilmakupla jossakin ja se lähtee vesisäiliötä pumppaamalla. No säiliötä pumapttiin aika monta kertaa, huonolla menestyksellä. Viikonlopun jälkeen uusi soitto ja silloin pyydettiin toimittamaan laite Arkadiankadulle. Vaikka rakastanikin syntymäkaupunkiani, ei tulisi mieleenikään lähteä kuskaamaan kahvinkeitintä huoltoon yhtikäs minnekään. Ihan riittävästi noita ajokilometrejä tulee muutenkin. Kysyin voisinko viedä lähimmälle jälleenmyyjälle, mutta se ei käynyt. Ikävää, minä en kuitenkaan ota vapaata töistä keittimen takia, joten päädyin vaihtoehtoon: pistän sen roskiin. Se ei käynyt. Koskaan ei laitteessa ole ollut tällaista vikaa, he tahtovat sen tutkittavaksi. Ihan vapaasti, sen voi noutaa, virka-ajan ulkopuolella, ihan meiltä kotoota. Voin jopa pistää sen portaille odottamaan virka-aikanakin.

Puhelu toki jatkui: olenko yrittänyt rassata putkea pienellä mukana tulleella työkalulla. No en, missä se työkalu on? Minulle kuvailtiin kohta, mutten löytänyt mitään työkalua. En edes käyttöohjeen sivun 10 kuvan avulla. Sellaista vempaita ei vaan ollut mukana.

Tiedän ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa, mutta harvemmin on ollut näin hankalaa saada apua kun ei saa laitetta toimimaan. Sen pumppaamisneuvon lisäksi olen ainoastaan kuullut ettei tällaisia vikoja ole. Miksi ihmeessä sitten tuo pumppaamisneuvo on niin yleinen? Jos ei ongelmia ole? Samaa neuvottiin niin naamakirjassa kuin asiasneuvonnassa, missä sinäänsä toki oltiin todella herttaisia. Siitä pisteet firman työntekijälle! Ja jos ongelmia ei ole niin silloinhan tuossa koneessa on ihan selvästi vikaa!

Loppuviimeksi pääsimme yhteisymmärrykseen maahantuojan soittaessa. Selitin uudestaan etten todellakaan aja laiteta mihinkään osoitteeseen eikä minua kiinnosta pumpata säiliöllä kertaakaan. Olen pumppaukset tehnyt. Edelleen tahtoivat laitteensa tutkittavaksi ja kun kysyin onko mahdollista pistää se asiakaspalautuksena sain vastauksen: jos jaksat viedä sen postiin. Olikohan toisen pään tyyppi hieman tympääntynyt minuun? Lupasin että samalla kun haen uuden laitteen vien vanhan postiin. Tosin pakkaan sen tavalliseen pahvilaatikkoon, alkuperäispakkaus kun on hävitetty.

Torstaina se sitten saapui! Eve II. Pikkuiseni oli mukana avaamassa pakettia ja hänen kommentinsa oli: äiti, tämä esite on väreissä! Tervetuloa 2000-luvulle lapseni. Se koodivihkonenkin kuului siis tähän pakettiin! Ja se kummallinen vempainkin oli paikallaan. En tosin ole käyttänyt sitä, ei ole ollut tarvetta, mutta löysin sen ihan siitä reiästä jossa sen kuuluikin olla. Sen sivun 10 kuvan mukaan siis. Tämän laitteen kanssa jo alkutilanne siis oli aivan toisenlainen.

On se kuulkaas helppoa tuo Guston käyttö: virta päälle ja kytkin asentoon kuuma: vettä tulee iloisesti läpi! En pumpannut kertaakaan, en katsonut , niitä siis ei voi lukea, käyttöohjeita, ihan vaan maalaisjärjellä pärjäsin. Tosin olin kyllä katsonut ne ohjeet Eve I tullessa taloon. Silti olen sitä mieltä että laite jossa on yksi nappi ja kaksi vipua ei voi olla mitenkään kovin monimutkainen käyttää. Kahvinkeittimeenkin pistän vettä ja kahvia ennen kuin kytken virran päälle.

Tänään on sitten koko perhe juonut kertakäyttöampulleihin pakattua lämmintä juomaa. Laktoosittomia noista ei ole yksikään maidollisista, ja suurin osa sisältää myös valkoisen kapselin. Ja voi luoja tuota jätteen määrää. Ei ole mikään ekoteko tämän laitteen hankinta. Juoma on toki hyvää, tosin join chococinoni ilman maitoa. Ei taida minusta tulla Gusto fania, ihan tämä jätepolitiikan takia. Perheen muista en ole niinkään varma. He ovat aika herkästi lahjottavissa makunystyröiden kautta.

Kuva Guston kotisivuilta

Suosikki

Pikaruoka on suosittua täällä.

Nuorimmainen rakastaa täytettyjä maissilättyjä ja uimarimme tutustui munakasrullaan Jämsässä. Se on siitä lähtien ollut ihan ykkössuosikkina ruokalistalla. Sopii toki minulle: nopeaa ja helppoa tehdä ja nykyään lapsi osaa jo itsekin tehdä munakasrullaa.

Olen jo aiemmin kertonut tästä herkusta, joten rulla tehtiin tuon aiemman ohjeen mukaan. Tällä kertaa täytteeksi ei kuitenkaan tullut jauhelihaa vaan broileria.

400 g mandariinimausteessa uiskentelevaa broilerinsuikaletta.
1 sipuli
valkosipulia
purkillinen pippurista tuorejuustoa.

Lihat ruskistetaan, sipulit kuullotetaan ja kaikki ainekset sekoitetaan ennen levittämistä munakkaan päälle.

Oletteko muuten huomanneet miten hurjan hankalaa on saada maustamatonta broileria kaupasta? Tai yleensä marinoimatonta lihaa. Melkein jokainen lihapala tungetaan johonkin suolaliemeen lillumaan. Jopa lihatiskin lihoista lähes puolet lilluvat jossakin maustemömmössä. Minkä ihmeen takia? Minä haluan maustaa lihani itse ja mieluiten myös nähdä miltä se liha näyttää ennen ostopäätöksen tekemistä. Hajua nyt on ihan mahdoton arvioida, edes kotona, kun sitä "parfyymiä" lilluu siinä lihan kanssa. Meillä yllättävän usein nykyään liha pestään ennen käyttöä. Aikoinaan teurastamoharjoittelua tehdessä oikein muistutettiin päivittäin miten tärkeää aistinvarainen arviointi on. Olisihan se tärkeää, mutta millä sen tekee?

No, munakasrullamme oli todella hyvää tälläkin kertaa, mutta kuulema se jauhelihaversio on paljon parempaa. Ja mikään ei ole ollut yhtä hyvää kun se alkuperäinen.

Kuvastosta löydettyä

Eilen tuli ensimmäinen varsinainen joulumainos töihin.

Siis sellainen mainos missä ihan lukee tuo maaginen sana kannessa. Pääsin siis selaamaan ihan ihka oikeata joulukuvastoa. Oli Pentikiä, Aarikkaa, Fiskarsia ja niin edelleen, ja sitten, kaiken keskellä Blossan glögiä. Miksi ihmeessä? Miksi ei Loimua? Nyt en ymmärrä. Tosin, löytyi luettelosta muitakin naapurimaan tuotteita, esim. Vingan. Ja täytyy tunnustaa että ihastuin idean: design sammutuspeitteitä.

Ei aavistustakaan miltä itse peite näyttää, eikä sillä väliä, toivon ettei kukaan koskaan sellaista tarvitse, mutta epäilen että jos sitä tarvitaan ei ulkonäöllä juurikaan ole väliä.Sen sijaan tuo peitteen suojapussi on "designtuote". Eli peitto on tungettu kuvioituun pussiin. Tietysti tuo oma punainen pussimme näkyy hyvin ja vieraskin tajuaa mikä se on, mutta eipä se roiku keittiössä. Tällainen sen sijaan voisi roikkuakin:

Noita peittoja oli erinäköisissä pusseissa. Todella onnistunut idea. Ainakin minusta.

Melkein sanoisin että tämä on tämän vuoden joululahja, mutta meidän perheessä kaikilla on omat sammutuspeitteet, kiitos niistä kuuluu VPK:laiselle. Hyödyllinen lahja jolle toki toivon ettei koskaan tule käyttöä. Mutta tuossa se on seinällä. Varmuuden vuoksi.

Mutta jos teiltä, tai rakkailtanne, puuttuu tällainen kotoota, antakaa joululahjaksi. Se voi joku päivä olla korvaamattoman tärkeä esine. 

Lisää kirjastolöytöjä

Jos kirjan kannessa lukee Joulu, se pitää lainata!

Sitten on aika se ja sama millä kielellä se lukee, jos ymmärrän että siinä kerrotaan Joulusta jotakin olen myyty. Itse asiassa, kunhan tajuan että kirjassa on luku joka kertoo joulusta olen kanssa ja heiluttamassa korttia, vaikka ei kannessa olisikaan maagista sanaa. Tulette vielä huomaamaan senkin.

Selailin tässä Ebbas julstök (Åsa & Ebba Swanberg) ja olin oikeastaan aika ihastunut. Kirja selvästi suuntautuu nuoremmalle lukijalle, mutta ideat ovat ihan käyttökelpoisia hieman vanhemmallekin.. Mikä minua häiritsi oli hieman levoton ulkonäkö. "Joka" aukeamalla eri värinen tausta. Ja kun alkaa tuota ikänäköä ehkä pikkuhiljaa olemaan, niin huomaan etten välttämättä näe kunnolla tekstiä elleivät kontrastit ole kunnollisia. Lähes kaikki reseptit ovat sentään yksivärisellä pohjalla, joidenkin kohdalla on jotakin palloa tai tähteä alla, mutta pääsääntöisesti teksti on yhtenäisellä pohjalla. Jotkut oheistekstit osuvat kuvien päälle, mutta aika pitkälle on pystytty pitämään teksti luettavissa, myös tällaisen mamman silmillä. 

Kirjassa on muutama helppo askarteluvinkki ja hieman tietoa esim Luciasta. Pääsääntöisesti kuitenkin helppoja reseptejä ilman kummallisia kikkailuja. Yksi respeti taitaa vaatia digitaalisen lämpömittarin, mutta muuten pärjää ilman sen kummallisempia työkaluja.

Voisin jopa harkita että hankkisin tämän kirjan (kummi)lapsilleni. Kirja on jaettu 4 osaan, yksi jokaiselle adventtiviikolle. Yksi resepti aukeamaa kohti, keskimäärin, ja hieman oheispölinää. Reseptejä arviolta nelisenkymmentä. Eli ihan siedettävä määrä toteutettavaksi joulukuun aikana.

Ja kävin muuten taas kirjastossa...

Lounas

Ostin sitten lantun!

Olisin oikeastaan tarvinnut vain pienen palan, mutta kaupassa tunnettiin vain kokonaisia yksiköitä. Siispä juurekselle oli keksittävä käyttöä, jauhelihakeittoon ei mennyt kuin murunen tuosta räätikkäästä.

Koska meillä ei ole nykyään mitään järjellistä ruokakauppaa tai pikaruokaravintolaa työpaikan lähellä on pakko yrittää muistaa eväät. Toki kaapissa on vaikka ja mitä "kuivamuonaa", mutta rajansa silläkin kuinka monena peräkkäisenä päivän jaksaa popsia "muroja" tai puuroa. Siispä päätin tehdä sosekeittoa, se on kiva syksyinen ruoka.

Jostakin lehdestä luin aikoinaan että lanttulaatikon sijaan voisi tarjota jouluna alkuruoaksi lanttusosekeittoa jonka pinnalle ripottelee piparkakun murusia. Idea sekin, päätin kuitenkin jättää piparkakut rauhaan ja keskittyä sosekeittoon. Lantun lisäksi kotoota löytyi muitakin juureksia, joten ihan pelkkään lanttuun ei tarvinnut tyytyä. Eli keitto tehtiin periaatteella mitä kotoota löytyy. Joulumausteitahan aina löytyy, joten heittäydyin villiksi...

Syyskuinen joulusosekeitto

500 g lanttua (ja edelleen sitä on jäljellä)

2 perunaa

5 porkkanaa
1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

persiljaa

n litra vettä

kasvisliemikuutio

suolaa

purkillinen kermaviiliä (oikeastaan piti olla kermaa, mutta eipä sitä ollut kaapissa)

½ tl kanelia, ihan vaan joulun kunniaksi

Juurekset kuoritaan ja pilkotaan. Kattilaan veden lisäksi juurekset ja annetaan kiehua n. 15 min eli kunnes lanttu on kunnolla pehmeää. Lisätään persilja ja koko komeus soseutetaan. Lisätään mausteet ja kermaviiliä. 

Tämä keitto säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän, joten sopii loistavasti lämmitettäväksi mikrossa.

Ruisleivän kanssa olen syönyt, jospa perjantaina uskaltaisin lisätä niitä piparkakun murusia...

Liikenteen innoittama

Joulu lähestyy!

Nyt sitä mainostetaan jo bussien kyljissä, ainakin täällä kotikaupungissani.

Vaikka minulla onkin joulu ympäri vuoden, en silti oikein ymmärrä tätä kaupallista puolta joulusta. Onko mainostaminen oikeasti aloitettava jo syyskuussa? Siis meille kuluttajille mainostaminen. Ymmärrän hyvin niitä jotka ovat kurkkuaan myöten täynnä joulua kun pääsemme joulukuun alkuun. Kun ylikuumentuneet markkinat ovat toitottaneet joka tuutista "osta, osta ja osta vielä vähän" kesästä lähtien. Toki tunnustan nauttivani joulun käsityöesitteistä, joulukorttivihkosista ja askarteluliikkeiden tarvikevalikoimista jo lokakuun alussa, mutta en silti halua nähdä pukkia kauppakeskuksessa ennen adventtia.

Minusta Karvinen kiteyttää joulun aivan loistavasti:

Christmas: it's not the giving, it's not the getting, it's the loving.

Sitähän joulu oikeasti on. Ei ne lahjat vaan se rakkaus. Tunnustan että lasten jouluun ne lahjatkin kuuluvat, ainakin kun niitä on mahdollisuus heille hankkia, mutta uskoisin että heillekin se yhdessä tekeminen ja oleminen on tärkeämpää kuin yksikään paketti. Uskallanpa jopa väittää että maailma olisi hieman parempi paikka jos tuhlaisimme hieman enemmän aikaa ja rakkautta ja huomattavasti vähemmän rahaa. Ja jos sitä rahaa on tuhlattavaksi saakka, hyviä kohteita löytyy ympäri vuoden. 

Olen tässä huomannut viime aikoina, ellen sitä aiemmin tienyt, että ystävyys on kovin tärkeä asia. Onneksi niitä hyviä ystäviä edelleenkin on! Ystävyys on muuten siitä jännittävä asia, ettei "virkavuosilla" ole mitään merkitystä. Vastikään tavattu voi olla ihan yhtä "hyvä" kuin se lapsuuden tärkeinkin.

Hieman harmittaa että nykyään tuo aika on niin kortilla että tapaamisetkin pitää suunnitella kalenteri kädessä. Ja niitä esteitä tuntuu olevan joka nurkassa pölyn muodssa. Käsi sydämelle: kuinka moni teistä menee oikeasti ystävänsä luo katsomaan miten monta villakoiraa kodista löytyy? En minä ainakaan. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa toisten lehtipinot kun omatkin ovat lukematta. Tai naapurin pyykkikasat, omissakin on ihan tarpeeksi. Itse asiassa minusta on ihanaa jos kaverille minä olen tärkeämpi kuin mankeloimattomat lakanat. Jos ikkunat on pesemättä kun kaveri soittaa ja haluaa tavata, mitä jos pyytäisi kaveria avuksi sen sijaan että pesee ne yksin.

Tästä innostuneena pistänkin teille ja itselleni haasteen: tänä jouluna on annettava ainakin yksi "aikalahja". Saatte ihan itse valita onko se mummon vieminen torikahvilaan nauttimaan kevätsäästä, kummilapsen kanssa elokuvissa käynti vai siskon ikkunoiden peseminen. Vai keksittekö jotakin ihan muuta? Pääasia että lahjan rahallinen arvo on pienempi kuin "uhratun" ajan hinta. Melkeinpä uskallan luvata että saan itse tästä lahjasta enemmän irti kuin yhdestäkään muusta antamastani lahjasta.

Ihan vaan värin takia

Kodissamme leijailee ihana tuoksu.

Kävimme lapsien kanssa "repimässä puita" eli poimimassa pihlajanmarjoja pihaltamme. Marjoja on aika paljon, mutta ainakin tuossa isossa puussamme eivät olleet laadullisesti kovin kummoisia. Mätiä ja kuivuneita riittää. Noista pienistä pensasmaisista puskista sentään sai kauniita marjoja, joskaan eivät väriltään olleet vielä ihan syvän punaisia vaan ennemminkin oranssin sävyisiä.

Olen joskus kotona asuessani tehnyt pihlajanmarjahyytelöä, mutten pitänyt siitä. Naamakirjassa kuitenkin ystävä mainitisi pihlajanmarjahyytelön ja innostuin taas kokeilemaan. Varsinkin sen jälkeen kun löysin reseptin jossa hyytelön sekaan oli sekoitettu neilikkaa ja kanelia. Arvatkaa pistinkö reseptin talteen. En tietenkään, joten päätin, taas kerran, soveltaa.

Kilo marjoja oli tavoitteena tuolla pihalla ja aika nopeasti ne olivatkin kasassa. Olen tosin oppinut jotakin uutta pihlajanmarjoista: etanat pitävät niistä! Tai sitten pihassamme ei ole etanoille muuta kelpaavaa. Joka tapauksessa marjojen seassa, tuossa isossa puussamme, parin metrin korkeudessa oli etanoita! Ei siis yksi eksynyt vaan useita. Käsittämättömiä otuksia. Eikö riitä että tuhoavat kukkapenkkini, pitääkö puihinkin kiivetä? Kettu ei todellakaan ole opettanut etanoille mitään!

Lempikeittokirjassani, Ruokataorstai, on perusresepti hyytelölle. Siitä oli hyvä lähteä soveltamaan,

Jouluinen pihlajanmarjahyytelö

1 kg pihlajanmarjoja Marttaliiton ohjeistuksen mukaan tämä vastaa n. 2 l. 

3 dl vettä

kanelitanko

1 ml kardemummaa

10 kokonaista neilikkaa 

ripaus muskottipähkinäjauhetta

Puhdistimme pihlajanmarjat suurpiirteisesti: lehdet ja mädät marjat sekä ne etanat siivottiin pois. Varret jätimme, paksuimmat oksat sentään napsimme kompostoitavien sekaan. 

Huuhtele marjat huolellisesti ja siirrä ne kattilaan ja lisää vesi. Keitä kunnes mehu irtoaa, minä annoin porista noin ½ tuntia. Noin 20 min keittämisen jälkeen lisäsin kanelitangon, kardemummarouhetta, hieman muskottia sekä neilikat. Puhun nyt niistä maustehyllystä löytyvistä kokonaisista neilikoista, en siis kokonaisista kukkasista. Ne kuuluu pistää maljakkoon.

Valuta mehu puhtaaseen astiaan siivilän läpi. Hyytelön teossa ei kannata kovin paljon painella marjoja, neste pysyy kirkkaampana ja hyytelöstäkin tulee kauniimpaa. Näin olen lukenut. Siispä tuo sai valua hiljakseltaan useamman tunnin ajan. 

Kun mehu on saatu talteen sen marja-maustemössön voi siirtää kompostiin. 

Mehu mitataan ja sekaan sekoitetaan 

100 g hillosokeria/ 1 dl mehua

Marttaliiton sivuilta oppii myös että 100 g hillosokeria vastaa noin 1,2 dl. Eli tässä tapauksessa saimme noin ½ litraa mehua, joten lisäsin 6 dl hillosokeria.

Sokeri-mehun annetaan kiehua hiljalleen kymmenisen minuttia. Välillä sekoitetaan ja mahdollinen vaahto kuoritaan pois reikäkauhan avulla. Minulla on ihan aito ja alkuperäinen mummin reikäkauha. Tämän avulla ei mikään voi mennä pieleen. Se on ollut mestarilla käytössä.

Seuraavaksi tehdään hyytelökoe. Tällaista työvaihetta en muista nuoruudestani, mutta ilman muuta ja tietysti tehdään: kylmälle lautaselle tiputetaan muutama tippa mehua ja jäähdytetään jääkaapissa. Tipan keskelle tehdään veitsellä, tai vastaavalla työkalulla, vako. Jos vako ei umpeudu on hyytelö valmista. En muuten vieläkään ole tehnyt koetta. Tuo vaahtoni hyytyi, siispä varmaan hyytelökin hyytyy.

Tässä vaiheessa hyytelön sekaan, sinne kattilaan siis, ei lautaselle, voisi vielä sekoittaa 3 rkl konjakkia tai vastaavaa jaloa juomaa, jätin sen kuitenkin tällä kertaa pois.

Hyytelö purkitetaan kuumana kuumiin purkkeihin. Tämä on se työvaihe jota kunnioitan. Clostridium botulinumin myrkkyä en halua kotiini. Eli purkit saavat kiehua kattilassa hyytelökattilani vieressä.

Olen joskus lukenut jonkun rikosromaanin jossa kotiäiti tappoi miehensä hillolla. Teki ihan vartavasten miehelleen "erikoisherkkua". Mies oli kyllä sen verran ällöttävän oloinen kuvauksesta päätellen että ehkä ansaitsikin hillonsa, mutta aika raakaa toimintaa. Pääsi vielä tämä kodinhengetär pälkähästä, oletettiin ettei voinut tietää clostridiumin vaarallisuudesta.