Lauran reseptillä

Pieni talo preerialla!

Olin ihan koukussa sarjaan kun se tuli telkkarista 1976. Olin juuri aloittanut kansakoulun, pääkaupunkiseudulta löytyivät viimeiset kansakoulut, ja televisiosta tuli aivan ihana televisiosarja! Ja koulussa oppi lukemaan. Leppävaaran kirjastosta löytyi sitten Lauran kirjatkin! Muistan miten pelottavaa oli hiipiä hiljaa kirjastotädin luokse kirjojen kanssa, odottaa että täti löi päivämääräleiman korttiin ja pisti sen kirjan taskuun. Sitten kirja oli minun kokonaisen kuukauden! Ihan kaikki kahdeksan kirjaa ei ollut hyllyssä, aika kauan pohdin uskallanko pyytää kirjastontätiä hankkimaan kirjat minulle, mutta sain ne kaikki luettua jossakin vaiheessa.

Isovanhempani asuivat muuten tuohon aikaan Töölössä ja heillä oli sellainen hieno taikarasia televeision yhteydessä (HTV). Kun isoisä hieman paineli nappuloia niin telkkarista tuli Lassie! Vanhempani joutuivat ajamaan minut milloin kirjastoon, milloin mummolaan että sain hakea itselleni kirjoja tai seurata Lassien seikkailuja. Sitten vaan sopi toivoa ettäe television kummaltakaan kanavalta tullut samaan aikaan jotakin mitä ukki halusi katsoa. Tosin yleensä sain kyllä katsoa Lassieta. 

Nyt tämä preeria-ihanuus on taas nähtävissä! Tunnustan etten malttanut katsoa yhtä jaksoa päivässä, vaan olen todellakin ahminut jaksoja Areenasta! Kirjastossa en vielä ole käynyt, vaikka aukesivatkin uudestaan koronakaranteenin jälkeen. Jossakin vaiheessa eksyn kyllä lastenosastolle etsimään kirjoja, vaikka Leppävaaran kirjaston yläkertaan en pääsekään nostalgiamatkalle. Talo on edelleen paikallaan, mutta kirjasto on Sellossa. Tai jospa vaikka lähestyisin kirjastotäti ja pyytäisin apua? Tosin, sellaisia tiukkailmeisiä tätejä ei nykyään kirjastossa ole ja viimeksi kun pyysin apua, halusin löytää "Pikku Prinssin", minut ohjattiin kuvakirjojen viereen. Kyllä minun tiukat tädit sentään klassikot tunnistivat. Ja aika monta muutakin asiaa. Harvoin etsivät tietoa niistä hienoista pitkistä laatikoista jotka olivat täynnä selattavia kortteja. Kun jotakin (kuiskaamalla, silloin kirjastoissa oltiin h i l j a a ) uskalsi kysyä, täti lähti suoraan kohti oikeaa hyllyä ja osoitti kirjaa. Samomatta mitään. Hiljaa sitten kuiskasin kiitos. On toki hienoa että meidän kirjastossa on runsaasti ulkomaalaistaustaisia henkilöitä töissä, mutta suoraan sanottuna, eivätpä vielä kertaakaan ole osanneet auttaa kun olen jotakin kysynyt. Mutta hymyilevät, sellaista ei koskaan tapahtunut Leppävaaran kirjastossa! Taidan silti tavallaan ikävöidä vanhoja, hiljaisia kirjastoja joissa kirjat olivat ykkösasia.

Tämä piti kuitenkin olla preeriapäivitys. Laura kokkasi yhdessä jaksossa (kuudes kausi) kanelikanaa Almanzolle ja Nellielle. Päätin hieman googlailla. Löytyihän se Laurankin resepti.  Tai ainakin joku samantapainen resepti, en muista lukeneeni reseptejä kirjoista, mutta onhan siitä toki vuosia aikaa kun ne luin. Televisioversiossa kanelin sijaan käytetään reilulla kädellä cayennepippuria. Eikä muita raaka-aineita näytetä Hieman taas sovelsin, en todellakaan lähtenyt kanaa kynimään vaan ostin valmiita rintafileitä. En taida olla ihan uudisraivaaja kun tällaiseen sorrun.

Valitettavasti annosta ei ikinä näytetä kunnolla, sei ei taida olla kovin keskeinen osa jakson tarinaa, joten lisukkeet jäävät itse keksittäväksi. Joku porkkana tai bataatti lautasella ehkä on, mutta en ole ihan varma. Perunamuusia aika monen annoksen kaverina on muissa jaksoissa ja uuniperunaakin Albert teki jossakin jaksossa, huonolla menestyksellä. Bataatti ei ole minun juurekseni, vaikka lapsukaiseni niistä pitävätkin. Riisi taas ei ole oikein preeriaruokaa. Pitää pohtia tarjotaanko tänään lohkoperunoita (helppoa), kunnon muusia (työlästä) vaiko ihan tylsästi vaan riisiä. 

Kanelikanaa

Marinadi:
5 dl (3,3 dl) omenasiideriä

½ dl hunajaa

½ dl sitruunamehua

2 kpl (1 rkl) murskattua valkosipulinkynttä
1 rkl (tl) jauhettua kanelia

1 tl suolaa
2 (1) tl jauhettua mustapippuria

1,2 kg broilerin rintafileitä

2 rkl rypsiöljyä paistamiseen

1 sitruuna koristeluun

Sekoita siideri, hunaja, mehu ja mausteet. Kaada seos rintafileiden päälle ja anna maustua vähintään 8 tuntia jääkaapissa. 

Kuumenna uuni 175 asteeseen. 

Kaada marinadi kattilaan. Kiehauta marinadia noin 10 min (jäljellä noin dl).  Ruskista fileet öljyssä (n. 2 min/puoli) ja siirrä uunivuokaan. Kaada marinadin jämä päälle ja kysennä uunissa n. 50 min.

Koristele sitruunanlohkoilla.