Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Avataan luukkuja

Onkohan minulla ikäkriisi?

Huomasin tänään kaupassa ärsyyntyväni kun joulukalenterit olivat tulleet myyntiin. Joulukarkit ja -oluet ynnä muut jouluteemaiset eivät viime viikonloppuna ärsyttäneet, voihan sitä mämmiäkin syödä juhannuksena, jos Miedolta kysyy, mutta joulukalentereita ei nyt vaan voi avata ennen joulukuuta. Adventtikalenterin voi, sopivana vuonna, aloittaa jo marraskuun lopussa, mutta ei sekään kovin montaa päivää ennakkoon aukea. Miksi siis nuo pitää olla pari kuukautta ennakkoon tyrkyllä? Vai onko tarkoitus että avataan ensimmäinen satsi nyt, seuraava ensi kuussa ja superkalenteri sitten joulukuussa? Valikoima tosin on sen verran laaja, on Kinderiä, Muumia, Legoa, Playmobilia, meikkiä, karkkia, lankaa, teetä, kahvia... ja lemmikeille vielä oma valikoimansa, että voisihan sitä muutaman kalenterikierroksen tehdä. Vaikka sitten avata luukkuja vuoden jokaisena päivänä?

Onneksi omat lapseni ovat jo sen ikäisiä, ettei tarvitse kuunnella itkua kaupoissa, mutta sääliksi kävi sitä yhtä äitiä, joka varmaan 27 kertaa sanoi "ei". En osaa sanoa oliko syynä kulttuuri, aikainen ajankohta vaiko taloudellinen syy, mutta lapsella oli hyvin vaaikeaa hyväksyä päätös. Aika monta kertaa se kalenteri kuitenkin siirrettiin pois ostoskärrystä.

Pikkutyttönä muista jännittäneeni päivää kun "Ikkuna" paljastettiin. Samoihin aikoihin ilmestyivät kalenterit kauppoihin. Ja sitten saikin aika pian avata luukkuja. Joista paljastui uusi kuva joka päivä. Ne olivat upeita, kalenterit siis. Kaikkien aikojen hienoin kalenterini oli akuankka. Vatsan kohdalla luukut rivissä ja kun narusta veti, varovasti, ettei mennyt rikki, niin kädet ja jalat liikkuivat! Se vasta oli upeaa! eBaystä saisi näköjään ostettua...

Kun pääsin kotiin, minua odotti syntymäpäiväkortti. Kotiseurakuntani katsoi asiakseen onnitella tasaluvun johdosta. Ihan kivaa sinäänsä, mutta kun ei se syntymäpäiväkään ole vielä moneen hetkeen. Ymmärrän toki ettei kortteja voi lähettää päivittäin ja postinkin toiminta on nykyään hidasta, mutta jos nyt edes yrittäisivät osua suurinpiirtein oikeaan päivään. Vaikka edes kuukauden tarkkuudella? Kyseessä ei ollut kutsu kakkukahvia nauttimaan, niin vanha en ole, joten oikea kuukausi olisi aika kiva minusta.

Mutta olen siis vanha(naikainen). Minusta vaan on kivempaa nauttia joulusta sitten kun on joulun aika. Tietysti suunnittelen jos heinäkuussa, ja sesonkivalot otan esille ajoissa. Ja onhan noita joitakin koristeita esillä ympäri vuoden. Mutta joulun odotus alkaa adventtina. Ja synttärionnitteluja otetaan vastaan synttärin aikoihin. Elämä ei ole yhtä juhlaa 24/7, silloin juhla muuttuu arjeksi.

Kuva: Pinterest

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...