Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 5. lokakuuta 2019

Saimme siivet?

Vietämme perinteistä mökkiviikonloppua siskoni kanssa.

On aika pistää mökki talvikuntoon, joten lähdimme siskoni kanssa eilen ajamaan mökille. Äiti ja täti olivat jo lähteneet aiemmin matkaan. Tiesimme ettei äiti tykkää jos harrastamme hämärähommia eli ajamme pimeässä, joten karkasin matkaan töistä hieman etuajassa. poimin siskoni kyytiin ja sitten aloitimme perinteisen matkamme.

Auton cd-soittimeen tungettiin Jöbackin "Jag kommer hem till jul" ja kuuntelimme joululauluja koko kolmen tunnin matkan aikana. Kehä III kun ei koskaan "petä", pri kolari huolehti siitä että aikaa kului.

Perinteisesti pysähdyimme myös Veturin kohdalla ja kävimme ostoksilla. Siskoni väitti että hän tarvitsee energiajuomaa, joten suunnistimme ihan outoon valtakuntaan. Mutta outoa tai ei, jos purkissa ollaan jouluisissa tunnelmissa niin minä bongaan sen!

Vastoin tahtoaan siskoni joutui ostamaa Red Bullin winter edition purkin. Siinä on kuulema sokeria, normaalisti hän ei sokerituotteita harrasta. Kysyn vaan, miksi energiajuoman pitää olla sokeriton? En tajua. Makuna tässä tuotteessa, purkin mukaan, oli luumu ja kaneli. Kuulosti jouluiselta.

Siskoni mukaan makumaailma oli lähinnä purukumi, luumua tai kanelia ei kuulema tuotteesta löytynyt, ainakaan makuna.

Ei saanut kovinkaan positiivista palautetta tämä tuote, mutta siskoni pysyi hereillä koko matkan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...