Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 25. heinäkuuta 2019

Kumlinge-Brändö

Saatuamme aamiaisemme syötyä jatkoimme matkaamme.

Viimeisen yön majapaikka oli lähtiessä aivan avoin, mutta päätin käyttää aikaani googlaamiseen sillä aikaa kun mieheni ajoi Maarianhaminan kautta Långnäsiin. Matkalla jouduin kuitenkin suunnistamaan kätköille, joten se siitä etsiskelystä. Nyt keskityttiin olennaiseen! Nukkuahan voi vaikka kotona!

Jatkoimme matkaamme Odinilla Kumlingeen, tosin en nyt ole ihan varma minkä niminen paatti oli lopulta kyseessä. Eikö aluksen uudelleennimeäminen tuota huonoa onnea?



Ensimmäinen purkki otettiin tietysti hetki kun pääsimme lossilta pois. Oli kerrankin kätkö josta minäkin tykkäsin, tosin en olisi sitä ilman kätköilijää löytänyt. Minusta hieno toteutus, kuulema niitä on enemmänkin. Varmaan, mutta minä olen noviisi.

Jatkoimme matkaamme kaikenlaisille purkeille, yritin aina välillä googlailla noita yöpymispaikkoja, mutta autossa oli minuutissa niin kuuma, etten voinut koirien kanssa siellä oleskella. Siispä lähdimme koirien kanssa etsimään purkkeja, yöpymisvaihtoehdot vaikuttivat joka tapauksessa olevan autossa tai maastossa. Kumpikaan ei kylläkään innostanut.

Hellepäivän kunniaksi lähdin sitten kiipeämään ihailemaan jotakin radiomastoa, tosin keskityin maisemiin sillä aikaa kun herra metsästi purkkia. Vaikka oli kuuma, väittäisin että maisemien takia kannatti vaivautua. Varsinkin kun maasto, ylämäestä huolimatta, oli ihan kulkukelpoista.



Koska kätköjen takia pääsee ihmettelemään mitä kummallisimpia paikkoja, opin että Kumlingessa on lentokenttä! Jumbojetillä tuonne tuskin on asiaa, mutta kenttä nyt kuitenkin.


Löysimme myös vanhan lentomajakan, käytössä se oli vain parisen vuotta kolmekymmentäluvun loppupuolella. Aikamoinen satsaus muutaman vuoden takia, tosin kuka nyt pystyi ennustamaan että tällaisille ei jatkossa olisi käyttöä.


Luonnollisesti pysähdyimme kirkonkin kohdalle, "ainahan" niiden luona on kätkö. Kumlingen kirkko on pyhitetty pyhälle Annalle, katto teki olon kovin kotoisaksi, joskin kirkko oli sisältä aika synkkä ja pimeä. 


Vaikka kirkko nyt ei muuten tehnyt kovin suurta vaikutusta minuun, oli yksityiskohtia hurjan paljon, enemmänkin aikaa olisi saanut menemään jos niitä olisi kaikkia ihaillut kunnolla. 


Hautausmaa ei inspiroinut minua ollenkaan, mutta kirkkoa kiertävä muuri vangitsi katseeni jo parkkipaikalla.


Koska meillä oli aikaa ennen lossin tuloa, päätimme tehdä ylimääräisen lossireissun, tai oikeastaan kaksi, ja käväisimme Seglingen saarella. Kaunis paikka, mutta täytyy tunnustaa ettei nyt kovin kummoinen ollut muihin saariin verrattuna. Kävin kannattamassa paikallista kauppaa ja ihailin "kissoja". Arvaatte varmaan mitä mieheni teki. 


Seglingesta palasimme Kumlingeen ja päätimme syödä vielä ennen lossille siirtymistä. Istahdimme restaurang Kastörenin pihalle, koirillekin löytyi vesiastia pöydän alta. Mieheni kävi tilaamassa ruoat ja uskomatonta kyllä, ruoka tuli aika nopeasti. Ihan hyvää ruokaa ja sujuvaa palvelua. Tähän emme olleet oikein varautuneet!

Matkalla Brändöhön mieheni teki pieniä ihmeitä! Koska majapaikkoja ei varausohjelmissa ollut vapaana, herra pisti kännykän töihin, ihan vanhanaikaisesti. 

Husells Stugor'in kohdalla sitten nappasi. Herttainen rouva kertoi että hänellä oli juuri sauna vapautunut, mutta hän ei ehdi kunnolla siivoamaan paikkaa, olisimme kuitenkin tervetulleita jos tämä sopii. Juu, sopii...ja sitten puhelu katkesi. 

Rouva lähetti tekstarin että ehtii imuroimaan, mieheni taas vakuutti vastauksessaan ettei tarvitse, meillä on kaksi koiraa mukana!

Kun pääsimme lautalta oli ensimmäinen purkki taas odottamassa. Ja sitten olikin aika juhlia: Suomi oli vihreänä, samoin Ahvenenmaa. Kaikista Suomen kunnista oli lokattuna ainakin yksi purkki. Neljässä vuodessa herra on kiertänyt maamme joka kolkan.

Ihan selvää mielikuvaa meillä ei ollut missä majapaikkamme sijaitsi, mutta lähdimme ajamaan kohti Torsholmaa. Keskellä risteystä oli auto parkissa, hieman ihmettelin, mutta eipä väliä, jokainen taplaa tyylillään. Käännyimme kohti Torsholmaa ja mieheni känny pärähti soimaan. Ajoimme väärään suuntaan! Parkissa ollut rouva oli tullut meitä vastaan. Risteysalueella sitten rouva kertoi miten löytäisimme perille, varoitti tien huonosta kunnosta (yksi kuoppa mökkitiellä...) ja lupasi ajaa edellä, ettemme eksy. Tarkkaan oli ajo-ohjeet annettu, tunnistimme "purkin" tienvarressa (tämähän oli kuin meille tehty) joka oli jonkinlaisena maamerkkinä ongesta roikkumassa, kuopan tiessä, joka tietysti olisi voinut olla haastava jos vauhtia olisi ollut enemmän, rouva kuitenkin ajoi hyvin hitaasti edellämme, ettemme eksyisi. Sitten olimmekin perillä. Edessämme oli talo eikä mikään mökki, siististi ajeltu nurmikenttä ja pihapiirissä mm. savustusastia. 

Astuin ulos autosta ja rouva rupesi välittömästi vuolaasti pyytelemään anteeksi vaatetustaan, mutta kun hän oli ollut pelaamassa pentaquea naapureiden kanssa kun mieheni soitti. Sen takia hän ei ollut ehtinyt siivoamaan kunnolla, oli ajatellut jättää seuraavaan päivään kun mökki oli iltapäivällä tyhjentynyt ja naapureidenkin luokse oli luvannut mennä.... Yritin keskeyttää vuodatuksen ja selittää että olimme vaan onnellisia siitä että löytyi katto pään päälle, mutta rouva jatkoi että ehti sentään imuroimaan ja käyttää matot ulkona....ja seuraavaan hengenvetoon ihmettelikin miten riikinruotsalaisilla on suomalainen rekisterikilpi. Kerroimme olevamme Suomesta jolloin rouva heti: ette ainakaan pohjanmaalta. No emme, selvästikään pääkaupunkiseudun murre ei ollut tuttua. 

Mökille kävellessämme rouva ihmetteli miten koiramme tulisi toimeen kun ei ollut ulkoilutarhaa tarjolla...tuota noin, niillä on remmit matkassa ja metsää riittää...

Sisälle päästyämme oli edessämme ensimmäisen mökkimme kokoinen oleskelutila, edellisyön koppi olisi mahtunut kahteen otteeseen takapihan puu-ceehen! Lisäksi löytyi kaksi suurehkoa makuuhuonetta ja takakuistilta vielä sauna! Joka oli lämpimänä. Koska rouva oli ajatellut menevänsä saunaan, kun nyt mökki oli vapaana. Normaalisti hän kyllä laskuttaa saunan käytöstä, mutta olisihan sääli että lämmitettyä saunaa ei käytettäisi, joten jos vaan haluaisimme niin voisimme käydä saunassa ilmaiseksi, kun nyt mökki ei ollut kunnolla siivottukaan...

Ehdotin että rouva nyt vaan käyttäisi "saunavuoronsa" sillä me aiomme vielä geokätköillä ja olemme poissa vähintään kaksi tuntia. Rouva ei mitenkään voinut ajatellakaan häiritsevänsä meitä, eikä hänellä ollut shampootakaan mukana ja...

Ilmoitin että me todellakin poistumme kahdeksi tunniksi, joten olisi todella sääli ellei kukaan menisi sinne saunaan. Tämä sitten johti pieneen geokätköilyn esittelyyn ja tulvaan kysymyksiä. Ja kun erehdyin kertomaan että ideana on tutustuttaa kätköilijät paikallisiin nähtävyyksiin ja historiaan, saimmekin kertaheitolla pienen historiantunnin. Kera ajo-ohjeiden. Jos haluamme mennä katsomaan!

Kysyimme voimmeko maksaa yöpymisemme nyt, koska aiomme lähteä heti aamusta ja sitten meillä olikin ongelma. Kun uudet IBAN numerot ovat hankalia muistaa ja kuittivihko on kotona, mutta jospa hän lähettää meille tilinumeronsa niin maksamme sitten kun pääsemme pankkiin?

Minä ratkaisin ongelman käteisellä, mutta se kuitti? Koska tarvitsemme sitä lossille todisteeksi yöpymisestä. Ehdotin shampoopullon ja kuittivihkon hakemista ja jättää sitten pöydälle sen lappusen, tosin lossin takia emme sitä tarvinneet, lossimatkat olimme varanneet ja maksaneet ennakkoon, joten ne kuitit riittivät todisteeksi monipäiväisestä retkestä. En kuitenkaan nyt halunnut sekoittaa tätiä enempää oudoilla tavoillani, joten kiitimme ja lähdimme koirien kanssa reissuun. Olimme tosin ajatelleet jättävämme ne mökille nukkumaan, mutta silloinhan rouva ei taatusti olisi saunaan mennyt. 

Pysähdyimme ihailemaan kalaviljelylaitosta matkalla Jurmon lossille. Aikataulun nähtyäni oli kuitenkin selvää ettemme ehtisi hakemaan purkkeja ennen viimeisen lossin paluuta, joten poimimme Brändössä olleet purkit, naapurisaaret saivat jäädä. 


Ihailimme vielä auringonlaskua, ennen kuin uskalsimme palata mökille. Siellä oli lamppu päällä, ettemme eksy ja saunan kiukaaseen oli selvästikin lisätty aikaa. Siispä kävimme saunassa ja lämpimässä suihkussa!



Hyvinnukutun yön jälkeen siivosimme jälkemme ja poistuimme tästä viiden tähden mökistämme. Hieman kuluneet kaapinovet eivät häirinneet ollenkaan, palvelu oli viisitähtistä!



13 lossireissua vaadittiin että pääsimme kotiovelta kotiovelle. Näistä kaikki isojen saarten väliset olivat ennakkoon varattuja. Netistä varatessa saa pienen alennuksen ja jos saaristossa yöpyy ovat lossimatkat halvempia. Kätköjä jos aikoo hakea enemmän kuin yhden / saari on pakko yöpyä, losseja ei kuitenkaan kulje ihan jatkuvasti.

Meidän aikataulumme (hinnat ilman alennuksia henkilöautolle, 2 matkustajaa).
Nämä siis ennakkoon varattuja:

15.30 Galtby-Kökar M/S Gudingen  2 h 30 min (38 e)
Yöpyminen Kökarissa

15.00 Kökar-Sottunga M/S Skiftet 1 h 15 min (0 e)
20.15 Sottunga-Överö M/S Knipan 20 min (0 e)
23.25 Degerby -Svinö M/S Skarven 30 min (0 e)
Yöpyminen Lemlandissa

11.25 Långnäs-Snäckö M/S Odin 1 h 40 min (38 e)
19.35 Kumlinge-Torsholma M/S Alfågeln 1 h 10 min (0 e)
Yöpyminen Brändössä

9.05 Åva-Osnäs M/S Viggen 40 min (0 e)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...