Ystävät ovat kullan kalliita!
Ystäväni päätti että meidän oli aika tavata. Hän oli aivan oikeassa. Jostakin syystä emme tapaa ollenkaan riittävän usein, vaikka ei välimatka ole kovinkaan pitkä. Kalenterit vaan niin täynnä kaikenlaista, olevinaan tärkeää. Nyt kuitenkin onnistuimme varmaan hetken yhteistä aikaa, vaikka minä melkein onnistuin pilaamaan tapaamisemme. Onneksi luottoystävä joustaa.
Siispä hän vei minut syömään brunssia Kahvila Peroba:n, heti kun olin saanut aikatauluni sovitettua jonkinlaiseen kuosiin. Mitä aarteita kotikaupungista voikaan löytyä! Keskellä kerrostalomaisemaa seisoo ihana, punainen huvila, Villa Ylänne. Ystävä tiesi kertoa että talo on madollisesti Eliel Saarisen suunnittelema. Oli tai ei, ihan uskomaton helmi keskellä kaupunkia!
Kuva kuistilta: Ystävä |
Päätime istua huoneessa jossa oli vihreä kaakeliuuni. Ja sitten nautin loistavasta ruoasta ja vielä paremmasta seurasta!
Ruoka oli pitkälti laktoositonta ja gluteenitonta. Se jo on hemmottelua, ettei tarvitse koko ajan pyytää: olisiko teillä...
Kuva: Ystävä |
Viereinen huone, kuva: Ystävä |
Olisi tuolla lounastakin tarjolla, valitettavasti työpaikkani ei ole kotikaupungissani, tosin tuolla voisi lounastauko kyllä venähtää todella pitkäksi. Jo yksityiskohtien ihaileminen vei oman aikansa, vai mitä mieltä olette naistenhuoneen ovesta?
kuva: Ystävä |
Samsungilla tämäkin on otettu |
Ystävälle kiitos, niin seurasta kuin elämyksestä. Ja jos joskus liikutte Espoossa brunssiaikaan: Suosittelen Perobaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti