Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kolmen K:n päivitys

Välillä jotakin muuta kuin aakkosia.

Ei niin että olisin kyllästynyt aakkosiin, päinvastoin, pidän kovasti aakkosista ja aapisista. Mutta kun minun on ihan pakko näyttää teille taimeni. Siispä tänään on vuorossa kirjain K, tosin ei osana aakkosia mutta kolmena kappaleena. Ja samalla sitten mainostan lempikauppani uutta tuotesarjaa? 

En ole vielä tutustunut ensimmäiseenkään K-tuotteeseen, joten en osaa sanoa mielipidettäni niistä. Sen sijaan kuuntelin eilen Ylen uutisia ja siitä miten Lidlin kauppakori tuli halvimmaksi kun sen täytti kauppaketjun omalla tuotesarjalla. Samassa uutisoinnissa mainittiin että vaikka K oli kallein, niin Pirkka tuotteissa oli eniten kotimaisia tuotteita. En ollut yllättynyt, itse asiassa tiesin sen. Kolmannesta ketjusta ei sitten sanottu oikeastaan mitään. 

Mutta miedän piti puhua taimistani. 

Muistatteko kun kerroin äidin lahjasta

Huhtikuun alussa oli ensimmäisen K:n aika: kylvö. Äidin hankkimat simenet ovat sieltä saksalaisesta "halpahallista". Siellä on muutenkin loistavia tuotteita, näiden siemenien lisäksi. Tykkään kaupasta, harmittaa vaan kun sieltä ei saa ihan kaikkea, eikä välttämättä aina saa sitä tiettyä loistavaa tuotetta. Joka tapauksessa siemenet ovat nyt itäneet hienosti pienessä muovikasvihuoneessaan ja ovat jo reippaita pikkutaimia. 

Oli siis aika siirtyä vaiheeseen kaksi: kouliminen. Pikkuiset taimeneni saivat eilen muuttaa erilleen toisistaan. Istutuslaatikossa alkoi olla ahdasta ja joskus olen oppinut että taimet pitää koulia. Itse asiassa olen oppinut sen yläasteella kun minulla oli puutarhanhoitoa kouluaineena. Juurikaan mitään siitä ei ole jäänyt mieleeni, mutta tällaisia outoja asioita putkahtaa sitten kuitenkin tarvittaessa päähäni. Siispä otin tyhjäksi jääneen munakennoston ja siirsin pikkuiseni erilleen toisistaan uuteen, syvempään multaan.

Kolmas vaihe on vielä toteuttamatta: Karaisen pikkuiseni kunhan hieman tuosta muutostaan reipastuvat. Siirrän ne ruukkuihin kennoineen ja alamme sitten harjoitella ulkona olemista. Taitavat päästä tuonne kasvikehikkooni vielä tänä kesänä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...