Reilu viikko sitten ovikellomme soi. Luulin että joku perheenjäsenistä oli lähtenyt ilman avaimia liikenteeseen, onneksi oli sentään sen verran aivoissa toimintaa että vedin aamutakin päälleni ennen kuin avasin ovemme. Ulkopuolella seisoi keltaliivinen kypäräpää joka kysyi "herätinkö"? En luonnollisesti tiedä minkälaisessa asussa heidän perheessään avataan ovi, en tunne koko miestä, minulla on kuitenkin tapana olla puettuna kun tapaan minulle tuntemattomia henkilöitä. Ja jopa silloin kun tapaan sellaisia jotka tunnen. Katselin siis herraa hieman hämmästynyt ilme naamallani, ne jotka tietävät millä tuulella olen aamusta voivat lukea tuon "hämmästynyt" sanan kohdalla jonkun totuudenmukaisemman sanan.
Herra tahtoi keskustella pihatiestämme, joten sanoin, kukkasin kehystetyn puhekuplan avulla, että puen päälleni ja tulen ulos.
Herra työnjohtaja tahtoi informoida että pihatiemme katkaistaan maanantaina ja on sitten parisen päivää poikki. Autojen tulisi olla poissa pihasta heti aamusta, sen jälkeen niitä ei pihasta saa pois. Kävellen kuulema pihaan pääsee. Sepä hauskaa. Entä jos tarvitsemme ambulanssia? Siihen ei herralla ollut vastausta.
No, teimme työtä käskettyä, eipä oikein ollut vaihtoehtoja, joten sunnuntaina siirsimme automme pihalta pois. Maanantai aamuna kävelin sitten, leveää pihatietämme autolleni ja iltapäivästä ajoin sitten takaisin pihaan. Manaten hieman herroja työntekiöitä.
Eilen oli sitten taas maanantai, mutta en todellakaan siirtänyt autoani yhtikäs mihinkään, minulle kun oli hieman epäselvää mistä maanantaista olimme puhuneet. En nimittäin unenpöppöräisenä ymmärtänyt kysyä tarkempaa päivämäärää. Minä kun kuvittelen että jos puhutaan maanantaista puhutaan siitä seuraavasta. Eikä jostakin toisesta maanantaista. Olen hieman yksinkertainen siinä(kin) suhteessa. Iltapäivästä en kuitenkaan ajanut pihaan. Hyvä että pääsin edes kävellen perille!
Suureksi yllätyksekseni herrat kuitenkin yllättivät hieman. Tänään jo pääsin ajamaan pihaan! Ja aikamoista valtaväylää pitkin! Yllätyksiä todellakin oli tarjolla muutenkin. Vanha piha on noin metrin korkeammalla kuin tuo uusi taso. Ihan ok muuten, mutta kuten jo keväällä huomasimme, ja kerroin myös herra työnjohtajalle tämän salaisuuden: vedellä on taipumusta valua alaspäin ja hiekka tuppaa valumaan sen mukana. Tämä eroosio tuntui olevan herralle ihan uusi ilmiö! Toki se sattuu olemaan yksi maailman tunnetuimmista ilmiöistä, mutta ehkäpä tällainen tieto ei kuulu tiemestarikoulutukseen? Toinen mielenkiintoinen asia on tuo tukimuuri. Sitä on rakennettu isojen poikien legopalikoilla. Ongelma vaan on että yksi palikka on noin ½ metriä liian matala. Mutta ehkäpä se oli tarkoituskin?
No, ehkäpä en arvostele keskeneräistä työtä. Varmaan jo huomenna nuo pienet ongelmat ratkaistaan ja maisemointiryhmä tuo multaa tuohon vanhan kukkapenkkini paikalle. Uskonhan minä joulupukkiinkin!
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti