Junasukat

Mökkiviikonloppu on hoidettu.

Perinteisesti lähdimme tänäkin syksynä äitini avuksi mökille. Avusta en niinkään tiedä, mutta hauskaa meillä oli, kun tätini ja siskoni kanssa pelasimme canastaa koko viikonlopun ajan. Ja joimme glögiä, koska ulkona oli märkää ja pimeää. 

Tänä vuonna matkassa mukana oli myös siskoni pikkuinen. Ja pitihän hänellä olla lämmintä päällä! Sukissa oli kyll kunnolla kasvuvaraa, mutta eipä se varmaan haittaa.

Junasukat

Lanka: Novita Nalle Taika metsämarjat

Puikot 3

Luo 40 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle . Neulo 12 krs joustoneuletta (2 o, 2 n).
Neulo sitten *4 krs aina nurin, 4 krs aina oikein, 4 krs aina nurin, 12 krs joustoneuletta*.
Toista *-* vielä toisen kerran.

Aloita kantapään tekeminen puikoilla I ja IV.
Neulo 12 krs aina nurin ja aina oikein, nosta joka kerroksella ensimmäinen silmukka neulomatta.
Aloita kantapohjan kavennukset: jaa kantapään silmukat kolmeen osaan (7, 6, 7).
Neulo ensin 12 s nurin (muista edelleen nostaa ensimmäinen silmukka neulomatta), neulo 2 s nurin yhteen, käännä.
Neulo 5 s oikein, tee ylivetokavennus, käännä työ.
Neulo 5 silmukkaa nuorin, neulo 2 s. nurin yhteen, käännä.
Jatka näin, kunnes sivuissa olevat 7 s ovat kaventuneet pois ja jäljellä ovat vain keskellä olleet 6 silmukkaa.

Poimi kantalapun sivuista seitsemän silmukkaa. 

Neulo puikoilla I ja IV (puikot, joilla poimitut silmukat)aina oikein ja puikoilla II ja III aina nurin kierroksen verran. 

Toisella kierroksella kavenna
I puikolla: neulo 3. ja 2. viimeinen 2 s oikein yhteen ja 1 s oikein. Neulo puikoilla II ja III aina nuorin.
Kavenna IV puikolla: neulo 1 s oikein, 2. ja 3. silmukka takaa oikein yhteen, neulo loput silmukat oikein.
Neulo kolmas kierros kuten ensimmäinen ja neljäs kierros kuten toinen.
Jatka kunnes jokaisella puikolla on jälleen kymmenen silmukkaa.

Neulo kerros aina oikein.
Tämän jälkeen *neulo 4 krs I ja IV puikoilla aina oikein ja II ja III puikoilla aina nurin. Neulo 4 krs aina oikein.* Toista *-* vielä toisen kerran.

Aloita kärkikavennukset: neulo I ja IV puikoilla aina oikein ja II ja III puikoilla aina nurin 4 krs verran.
Kavenna I puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 s oikein.
Kavenna II puikon alussa 1 s nurin, ylivetokavennus.
Kavenna III puikon lopussa 2 s nurin yhteen, 1 s nurin.
Ja IV puikon alussa 1 s oikein, ylivetokavennus.

Jatka kavennuksia, kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi.

Minkä pienenä oppii

Ystävä houkutteli minut mukaansa sienimetsään.

Ei kyllä itse asiassa tarvinnut edes houkutella, soitti kysyäkseen tulisinko. Lähdin viivana! Kiitos ystäville kun jaksoivat ottaa minut mukaan, en edes tiedä mistä metsästä sieniä löytyy todennäkäisimmin, meidän pikkumetsästä en ole ensimmäistäkään löytänyt.

Isä teki meille aina jouluksi sienisalaattia. Ilman Isin sienisalaattia ei joulua olisi tullutkaan. Syksyisin kävimme yhdessä sienimetsällä, sillä "jos aikoo jouluna herkutella pitää ne sienet kerätä". Isi sitten opetti mitkä sienet kelpaavat syötäväksi, mitkä jätetään metsään muiden iloksi. Tärkein oppi oli ehdottomasti: älä ota, ellet ole 100% varma, pienikin pala voi tappaa, eli väärin poimittu tuhoaa koko korillisen. Siinä sitten pikkutyttönä katselin suurin silmin, miten isä poimi kaikenlaisia sieniä ja yritti opettaa minutkin tunnistamaan ne syötävät.

Keltavahvero oli helppo, äidin suosikkeja joten niitä Isi keräsi kilokaupalla. Itse hän piti orakkaista ja lampaankääpästä. Näitä sitten paistettiin voissa ja syötiin voileivän päällä jos oikein herkuteltiin.

Joulusienet olivat sekasieniä, lähinnä rouskuja. Tatit eivät olleet Isin suosiossa, en oikein tiedä miksi. Kyllä niitä "paremman puutteessa" poimittiin, mutta en oikein koskaan oppinut tunnistamaan niitä. Erikoistuin rouskuihin. Isä joskus nimittäin hieman kyllästyi jatkuvaan: mikä tuo on? Alussa vastasi kiltisti: en tiedä, kärpässieni, en tiedä, pas*a-sieni, seitikki...lopuksi päätyi yleisvastaukseen: tuleeko siitä maitoa? Saat ottaa. Opin siis tunnistamaan haaparouskun ja harmaarouskun, tosin ne minun maailmassani ovat sama sieni, karvarouskun, se on suosikkini koska on niin suloinen, kangasrouskun ja mustarouskun. Mustarousku tosin jossakin vaiheessa muuttui "ei suositeltavaksi" ruokasieneksi ja sitä sai poimia vaan jos olivat erityisen komeita yksilöitä. Lakritsirouskuakaan ei saanut poimia, tosin jos nyt joskus sellaisen löysin se vaan siirrettiin pois korista. (Kuusen)Leppärousku oli yleensä aina matojen valtaama, joten se jäi minulle hieman vieraaksi lajiksi, vaikka se Isin sallittujen listalla olikin.

En muuten tiennyt että rouskuja on maassamme noin seitsemänkymmentä eri lajia. Minulla on paljon opittavaa! Tällaisen sinisen voisin kyllä joskus bongata, tosin se ei kuulu maamme valikoimiin. Värinsä puolesta voisi olla kansallisrouskumme. Isä varmaan luokittelisi anopinsieneksi. Kaikki joita ei tunnistanut tai jotka olivat myrkyllisiä olivat anopinsieniä. Ne kuuluu kuulema tarvittaessa testauttaa jonkun anopilla. Jos siis on ihan pakko poimia tuntemattomia sieniä. 

Kuva Wikipediasta

Mutta takaisin sienimetsään. Tänään sitten tein kuten oli opetettu: jokaisen sienen kohdalla katsoin tuleeko maitoa, ennen kun siirsin koriin. Tosin tunnistin ne kyllä ilman maitoakin, mutta pakkohan sitä oli varmistua asiasta kunnolla. Koska Isi on sanonut että niin pitää tehdä! Muutaman suloinen karvarouskun löysin. Ja yhden todella komean mustarouskun. Loput olivat sitten harmaita ja ruskeita rouskuja. Pari onnettoman pientä suppilovahveroakin löysin, lahjoitin ne kuskilleni, niistä ei olisi yhtä keittoa tehnyt.

Yritin olle reipas ja putsasi, omasta mielestäni kunnolla, sienet jo metsässä. Yllättävän paljon kuitenkin olin tuonut roskia mukanani kotiin. Täytyy tunnustaa että puhdistaminen oli paljon hauskempaa Isin kanssa, pölisimme aina tärkeitä asioita sieniä ryöpätessä.

Hetki meni ryöpätessä, en jaksanut eritellä eri kattiloihin eri lajeja, joten 10 min saivat kaikki kiehua.

Nyt on sitten joulun sienisalaatin sienet hankittu. Viime jouluna en oikein pystynyt salaatista nauttimaan, kun ei ollut Isin salaattia, mutta uskoisin että tästä traumasta olen päässyt.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, äiti on varmaan viimeiset kymmenen vuotta hakenut ne sienet metsästä, isä ei sairaudeltaan pystynyt ja varmaan viimeiset viisi vuotta äiti teki salaatin alusta loppuun. Isi sai kuitenkin kaiken kunnian. Minusta tuntuu että äiti soi sen hänelle.

Joten mannään edelleen samalla periaatteella: Isin sienisalaattia, kiitos siitä Isille, sinne jonnekin. Ilman häntä sitä ei tehtäisi, enkä osaisi niitä sieniä pomia.

Ei lisättyä sokeria

Saimme töihin vieraita.

Olin jo aiemmin päättänyt, että haluaisin tehdä sitruunaisen juustokakun, ja kun bongasin ohjeen kakuun jossa ei ollut liivatetta, päätin kokeilla. Taas kerran niitä älyvapaita päätöksiä: kokeillaan ohjetta kun on vieraita tulossa...

Vaaleenpunaisessa hirsitalossa blogin ohje kuitenkinkin sai minut vakuuttuneeksi, vaikka hieman kyllä jännitti mitä tästä tulisi. Ja ettei menisi liian helpoksi tämä juttu, en tietenkään seurannut ohjetta, mitä nyt turhia, vieraitakin tulossa.

Kaupassa törmäsin Täyttis sitruuna tuotteeseen. Olin oikeastaan hakemassa lemon curd'ia, mutta pitihän tätä kokeilla. Olin odottanut torttuhillon tapaista tuotetta, mutta tämä on kiinteämpää, enemmän marmeladin tapainen tuote.

Ensimmäistä kertaa kokeilin myös suklaan, tai no, eihän valkosuklaa ole oikeasti suklaata, sulattamista mikrossa. Minulla ei kyllä ollut aavistustakaan mikä on miedolla lämmöllä, aloitin pienimmällä teholla, se ei oikein ollut riittävä, lopuksi päädyin 600 w, sillä alkoi tapahtua.

Maailman kaunein tästä kakusta ei tullut, mutta syötävä joka tapauksessa.

Sitruunainen juustokakku

Pohja:

20 Mariekeksiä

130 g valkosuklaata

Täyte:

5 dl laktoositonta kuohukermaa

400 g Viola sitruuna tuorejuustoa 

1 luomu sitruuna

½ purkkia Täyttis sitruuna

Vuoraa 24 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla (myös reunat). Murskaa Mariekeksit suurehkoiksi palasiksi, niin että pohjaan jää hieman rakennetta. Sekoita keksinmuruset ja sulatettu suklaa ja levitä vuoan pohjalle.

Vaahdota kerma. Lisää tuorejuusto. Huuhtele sitruuna ja raasta kuori kerman sekaan. Lisää puolikkaan sitruunan mehu (tai ihan kokonaisen, niin teen seuraavalla kerralla) ja sekoita. Sekoita vielä sekaan Täyttis ja kaada seos pohjan päälle.

Siirrä jääkaappiin jäähtymään yön yli. 

Ostkaka med citron

Botten:

20 Mariekex

130 g vitchoklad

Fyllning:

5 dl laktosfri vispgrädde

400 g Viola citron färskost

1 ekologisk citron

½ burk Täyttis citron

ta en kakform, 24 cm i diameter, och klä den med bakplåtspapper. Krossa Mariekexen grovt. Blanda kexsmulorna med den smultna chokladen och sprid ut smeten som botten i formen.

Vispa grädden. Tillsätt färskosten. Riv citronens skla och tillsätt det i smeten. Pressa en halv citron och blanda saften i smeten. Tillsätt ännu Täyttis marmeladen i smeten och sprid ut fyllningen över bottnen. Låt vila i kyslskåp över natten.

Sokerista, kukkasista...

Spice & all things n'ice.

Uusi Ben and Jerrys tuttavuus, olihan sitä maistettava, vaikka ei maidoton versio ollutkaan. Jos mauksi luvataan "creamy caramel with gingerbread cookie pieces & chocolatey chunks" olen myyty. Laktoosia tai ei, tätä jouluista piparkakkujäätelöä oli maistettava. Olen myyty, ellette vielä ensimmäisestä kerrasta huomioineet! Uusi B & J suosikkini on saapunut. Tosin kilpailu ei tällä hetkellä ole kovin kummoista, B&J suosikkini ovat kaikki tauolla.

Sisällysluoettelo:

Kinuskikermajäätelöä, piparkakunpaloja (9%) ja suklaanmakuisia paloja (6%).

KERMA (28%), sokeri, vesi, tiivistetty rasvaton MAITO, kookosöljy, KANANMUNANKELTUAINEN vapaiden kanojen munista, VEHNÄJAUHO, VOI, vähärasvainen kaakaojauhe, kaakaojauhe, stabilointiaineet (guarkumi, karrageeni), kaneli, neilikka, inkivääri, inverttisokerisiirappi, nostatusaine (natriumbikarbonaatti), MAITORASVA,

emulgointiaine (SOIJALESITIINI), suola, happamuudensäätöaine (sitruunahappo),

luontainen vanilja-aromi. Sokeri (ei inverttisokeri), kaakao, vanilja (yhteensä 21%)

kaupankäynnissä on noudatettu Reilun kaupan kriteerejäᶠ

Vaikka periaatteessa pidän eniten lähellä tuotetuista tuotteista, nämä B&J:t ovat vieneet sydämeni. Ja arvot siinä firmassa ovat kohdallaan, raaka-aineet ovat Fairtrade periaatteella hankittuja ja hyväntekeväisyys taitaa olla firman kantavia ajatuksia.

Jäätelöiden nimetkin ovat hauskoja, Phish food, Satisfy my bowl ja nyt tämä Spice and...

Sugar and spice and everything nice tai What are little boys made of runo ilmestyi 1800-luvulla. Suomenkielinen versio siitä on Kirsi Kunnaksen käännös:

Mistä on pienet tytöt tehty,

mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kukkasista,

inkivääristä, kanelista.

Niistä on pienet tytöt tehty!

Mistä on pienet pojat tehty,

mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista,

koiranhännän tupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty!

-Englantilainen kansanruno-

Isoäitini on tuon runon minulle lukenut kun olin pieni. Niitä harvoja lapsuudenmuistoja joita minulla on hänestä. Mutta eipä se kuitenkaan tätä makukokemusta muuta. Tämä jäätelö on ihanan jouluinen.

Kiitos taas, Ben ja Jerry, joulu on pelastettu. 

Kuva täältä

Helmet lukuhaaste 2018: Tappava salaisuus

Helmet lukuhaaste alkaa olla kasassa.

Ongelmana tällä hetkellä on löytää kirjastosta balttialaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Peliin liittyvä kirja on jo periaatteessa päätetty, ellei satu osumaan vahingossa joku toinen käteeni. Mutta kirja jonka päähenkilö tahtoisin olla? Taitaa jäädä lukematta. Omassakin elämässä on tarpeeksi tekemistä, en välttämättähalua tallata kenenkään toisen kengissä.

"Ylimääräisiä" kirjoja on jo tullut luettua aikamoinen kasa, viimeisinpänä Tess Gerritsenin Tappava salaisuus (I know a secret). Tarttui mukaan kirjaston Best Seller hyllystä, otin käteen, luin takakannen ja totesin sen olevan "Rizzoli & Isles"-kirja. Yksi lempisarjoistani, sellainen hyvänolon aivojen-tyhjentäjä-sarja. Tämä on Gerritsenin 12. Rizzoli & Isles kirja, minun ensimmäiseni. Päätin nyt kuitenkin antaa tälle paikan haastelistalta, kun nyt vaivauduin tästä muutaman sanan kirjoittaa. Vaihtoehtoisesta en sanonut sanaakaan.

Yleensä olen sitä mieltä, ettei yksikään tv-sarja, tai elokuva, tee oikeutta kirjalle, nyt taidan olla eri mieltä. Ongelma on varmaan että tv-sarjan myötä olen saanut hyvin tarkan kuvan molemmista päähenkilöistä ja kaikista sivuhenkilöistäkin. Kijassa Maura jää jotenkin etäiseksi ja "olemattomaksi". Eikä tarina nyt muutenkaan oikein onnistunut tempaisemaan minua mukaansa.


6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
Ainakin e-kirjanan ja perinteisenäkovakantisena löytyy


15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
ilkka rekiaro on voittanut ainakin pari pakintoa Wikipedian mukaan

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
Päöäpainopiste ei kyllä ole elokuvassa vaan murhassa, mutta auttaa tekeilläoleva elokuva murhaajan löytämisessä

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
Kyllä, sekä murhaajan että murhattujen vanhemmat ovat mukana tarinassa. Ja tietysti Janen vanhemmat.

24. Surullinen kirja
Murha on aina surullinen asia eivätkä ihmissuhteetkaan aina ole niin yksinkertaisia


26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
Tuo suuri maa lännessä on edelleen kokematta, enkä kyllä suunnittelematkustavani sinne. Mutta vannomatta kuitenkin paras. 

40. Kirjassa on lemmikkieläin
Mauran kissa vilahtelee kirjan sivuilla

42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Kuva:Adlibris, josta myös tilattavissa

Luomu Mehukatit

Nyt olemme maistelleet  Mehukatti luomu-pillimehuja. 

Kyseessähän on Hopottajien tarjoama mahdollisuus maistella ja kertoa mielipiteensä.  Mehut löytyivät helposti Cittarin hyllystä, isolla luomu merkillä varustettuna, mikä tietysti helpotti huomattavasti etsimistä.

Makuja oli nuo kaksi markkinoilla olevat: mansikka-päärynä sekä appelsiini-mandariini-päärynä. Kerroinkin jo näistä edellisessä postauksessa. Pistin sitten tytöt maistelemaan ja maistoin toki itsekin. Olimme aika yksimisisiä suosikistamme.

Ratsastajan mielestä mansikka-päärynä oli outoa, makuyhdistelmä ei oikein ollut hänen mieleensä, partiolainen taas pisti sitä mauttomana. Olen periaatteessa samaa mieltä. Toki pillimehut varmaan suuntautuvat nuoremmille kuluttajille, mutta aika mauton tuo mansikkamehu oli. Eikä edes erityisen mansikkainen meistä. 

Nyt ei sitten tietenkään ole kovinkaan vaikeaa päätellä  että suosikkimme oli tuo appelsiini-mandariini-päärynä. Itse olisin ehkä kaivannut ennemminkin sitruunaa appelsiinin kaveriksi, mutta taas kerran, tämä tuote ei taida olla minulle suunnattu. Tosin voisin hyvinkin kuvitella ostavani näitä tukkupakkauksen kotiin. Pillimehu on näppärä napata mukaan käsilaukkuun ainaisen vesipullon sijaan. 

Ei lisättyä sokeria ja luomua. Kyllä, minulle kelpaa. Eikä tarvitse katsoa miten paljon on makeutusaineita lisätty. Kerrassaan loistava tuote! Vaikka lapseni eivät ihan pieniä ole, on tämä minusta silti tervetullut uutuus. 

Jään odottelemaan makuja aikuiseen makuun. Ja sitä että Mehukatti ensimmäisenä kehittäisi tuotteen jossa muovimäärää olisi vähennetty. Se puukuitupilli voisi olla oikein hyvä keksintö tuohon.

Hopottelua

Pitkästä aikaa on taas hopotuksen aika.

Hopottajat lähetti minulle lahjakaortin lempikauppaani, tarkoituksena tutustua tarkemmin Mehukatti luomu-pillimehuun. Tai siis lasteni piti tutustua siihen, mutta ilkeänä äitinä tahdoin tietysti itsekin maistaa. Onneksi noita purkkeja on kauppojen mehuhyllyssä riittävästi. Tätä kuulema löytyy K-kauppojen lisäksi myös S-ryhmän kaupoista ja R-kioskeilta. 

Hinta oli Cittarissa 0.79 e, yritin googlailla ässän hintaa, muttei löytynyt nettikauppojen valikoimista. Ainakaan vielä. 

Luomu oli tietysti sanana jo sellainen että kiinnostuin mehuista. Makuvaihtoehtoja on kaksi: appelsiini-mandariini-päärynä ja mansikka-päärynä. Nyt sopii toivoa ettei joukossa ole sellaisia jotka eivät pidä päärynästä. 

Mansikka-päärynä ei nyt ajatuksena minusta vaikuttanut kovin ihanalta. Tosin, hedelmäsalaattiin voisin molempia tunkea, joten ehkäpä ne sitten kuitenkin ovat mehussakin ok? Appelsiini ja mandariini yhdistelmänä ihan ymmärrettävä, mutta miksi taas se päärynä? No, ehkäpä makeus otetaan siitä? Ja onhan tämä toki lapsille suunnattu tuote. Ehkäpä lapset arvostavat sillisalaattimakumaailmaa? Minä olisin tunkenut siihen sitruunan tai limen appelsiinin kaveriksi ja myynyt minulle kyseisen tuotteen. 

Kumpaankaan tuotteeseen ei ole lisätty sokeria tai muitakaan makeutusaineita, varsinkin noita makeutusaineita tuppaa nykyään olemaan kaikissa tuotteissa, joten oikein mielelläni näen taas e-koodittoman tuotteen. 

Mansikka-päärynämehun pakkausseloste on lyhyt:

Luomu päärynätäysmehu (60%) tiivisteestä, vesi, luomu mansikkasose (9 %), luomu sitruunatäysmehu tiivisteestä, luontainen aromi.

Jäin vaan miettimään miksi se on mansikkä-päärynä? Luulin että elintarvikkeissa tulee suurimman osuuden omaavan tuotteen olla nimessä ensimmäisenä: sika-nauta jauhelihassa sikaa eniten. No, tämä siis on mansikalla maustettua päärynämehua. Sama ongelma tulee vastaan appelsiini-.mandariini-päärynämehussa: Luomupäärynätäysmehu (45 %) tiivisteestä, luomu appelsiinitäysmehu (32 %) tiivisteestä, vesi, luomu mandariinitäysmehu (3 %) tiivisteestä. Raaka-aineiden alkuperämaa on minulle mysteeri. Appelsiinipuita nyt ei täällä ole, kuten ei mandariinipuitakaan, mutta epäilen ettei tuo päärynäkään ole kotimaista. Kaikkea nyt ei tosin voi saada ja arvostan lisäaineettomuutta. 

Palaan makukokemuksiimme lähiaikoina. Tällä helteellä ainakin juodaan.