Mikä helmi

Ystävät ovat kullan kalliita!

Ystäväni päätti että meidän oli aika tavata. Hän oli aivan oikeassa. Jostakin syystä emme tapaa ollenkaan riittävän usein, vaikka ei välimatka ole kovinkaan pitkä. Kalenterit vaan niin täynnä kaikenlaista, olevinaan tärkeää. Nyt kuitenkin onnistuimme varmaan hetken yhteistä aikaa, vaikka minä melkein onnistuin pilaamaan tapaamisemme. Onneksi luottoystävä joustaa. 

Siispä hän vei minut syömään brunssia Kahvila Peroba:n, heti kun olin saanut aikatauluni sovitettua jonkinlaiseen kuosiin. Mitä aarteita kotikaupungista voikaan löytyä! Keskellä kerrostalomaisemaa seisoo ihana, punainen huvila, Villa Ylänne. Ystävä tiesi kertoa että talo on madollisesti Eliel Saarisen suunnittelema. Oli tai ei, ihan uskomaton helmi keskellä kaupunkia!

Kuva kuistilta: Ystävä

Päätime istua huoneessa jossa oli vihreä kaakeliuuni. Ja sitten nautin loistavasta ruoasta ja vielä paremmasta seurasta!

Ruoka oli pitkälti laktoositonta ja gluteenitonta. Se jo on hemmottelua, ettei tarvitse koko ajan pyytää: olisiko teillä...

Kuva: Ystävä

Teevalikoima oli Nordqvistin, mitään perusliptonia ei näkynyt mailla halmeilla. Minäkin innostuin juomaan kaksi kupillista teetä. Ja astiat Arabiaa. Vaikka Arabian lautaset taidetaan tehdä Thaimaassa nykyisin, niin koen ne sentään jotenkin kotimaisiksi. Eipä nuo Pentikinkään pytyt ja kipot sen kotimaisempia ole. Ikävä kyllä.

Samsungilla napsastu

Mutta palataan ruokaan, sillä se on sen arvoista! Savulohi-perunasalaatti oli ehdoton suosikkini! Kaunista ja hyvää. Perunoista oli meloniraudalla (?) tehty pieniä palloja, joten vaivaa oli nähty myös ulkonäön eteen. Ja jälkiruokapöydässä oleva täytekakku vei kielen mennessään. Toki muutakin oli tarjolla, ruokalisto löytyy kahvilan kotisivuilta, mutta nuo olivat ehdottomat suosikkini. 

Viereinen huone, kuva: Ystävä

Olisi tuolla lounastakin tarjolla, valitettavasti työpaikkani ei ole kotikaupungissani, tosin tuolla voisi lounastauko kyllä venähtää todella pitkäksi.  Jo yksityiskohtien ihaileminen vei oman aikansa, vai mitä mieltä olette naistenhuoneen ovesta?

kuva: Ystävä

Pitihän siinäkin huoneessa piipahtaa, nenä kaipaa aina hieman puuteria, lattiaa olisin voinut ihailla pidempäänkin.

Samsungilla tämäkin on otettu

Ystävälle kiitos, niin seurasta kuin elämyksestä. Ja jos joskus liikutte Espoossa brunssiaikaan: Suosittelen Perobaa!

Tieto tuli

"Puhalla pyry, vihellä viima! Kotipolku lumisena loistaa, kutsuu sisään kaikki rakkaat."

Loimu 2014 maistuu karhunvatukalle! Pohjana on Chileläinen cabernet sauvignon ja mausteina kaneli ja neilikka. Tämä ei voi olla muuta kuin hyvää!

Jos Loimun mustikka on ollut toistaiseksi suosikkini, uskoisin että tämä pääsee, jos ei voittajaksi, niin ainakin hyvin lähelle sitä. Jo oli aikakin, mustikkaglögistä on ihan liikaa aikaa. Joskin se kuningatar muutama vuosi sitten oli ihan hyvää sekin. Onhan tässä tietysti olemassa pieni riski että aika kultaa muistot, mutta odotan kuitenkin innolla tätä. Ihan vielä en kuitenkaan taida saada miestäni juomaan glögiä? Tosin, onhan ulkona kylmä ja iltalenkin jälkeen voisi höyryävä juoma maistua?

Hinta Alkossa hieman vajaa 15 e, minkä kyllä alkaa tuntua siltä että maksan pullosta, mutta pakko tätä on maistaa, siitä huolimatta.

Kuva: L&P

Mysterituubi

Sain testattavaksi käsivoidetta.

En edes muista osallistuneeni tällaiseen testiryhmään, joten iloinen yllätys odotti postilaatikossa. Kuoren sisältä paljastui valkoinen rasvatuubi, jonka kyljessä luki: Anti-Age käsivoide Aloe.

Transmerin tuote ja toiveena oli että testaan viikon ennen kuin kerron mielipiteeni.

Loistavaa! Kädet ovat aika kovilla kun pesen ne useamman kerran päivässä saippualla ja käsidesiä menee monta pumpullista päivässä käsille. Väittäisin että kädet ovat rutikuivat, vaikka käyttämäni tuotteet ovatkin samalla hoitavia. Ja kun tuon vedellä läträämisen lisäksi minulla on paha tapa repiä kynsinauhoja niin kädet näyttävät juurikin siltä miltä kuvittelette.

Tehdään sitten työtä käskettyä ja annetaan lopullinen raportti vasta kun olen viikon testaillut, mutta kerron nyt kuitenkin heti kättelyssä ensivaikutelman.

Puristin tuubista "normimäärän" rasvaa. Aika paksua tuntui olevan, mutta levittyi helposti ja oli muuten riittoisaa. Rasvasin sitten käsivarretkin että saisin rasvan levitettyä. Pitää siis puolittaa tuo normimääräni.

Suhteellisen hitaasti tuo imeytyi ja käsiin jäi kalvo pintaan. Plussana sanottakoot että kädet todellakin tuntuivat heti kosteutetuilta, mutta töissä en tätä voi käyttää, rasvaisilla käsillä en pysty tekemään töitä. Siispä tästä tulee iltapäivä rasva, autoa ajaessa kädet voivat olla hieman rasvaisetkin ja yöksi tulen taatusti rasvaamaan käteni tällä.

Tuoksu on mieto, sitrusmainen, olisikohan se sitten se aloen tuoksu?

Yhden käyttökerran jälkeen olen positiivisesti yllättynyt. Yleensä kädet imaisevat rasvan välittömästi eikä oikeastaan ole sellaista oloa että kädet tulivat rasvattua. Nyt käteni tuntuvat oikein miellyttäviltä.

Viikkoa myöhemmin voin jatkaa raportointia. Alkuun rasvasin kädet kolme kertaa päivässä, nyt rasvaan kerran tai kaksi. Kädet ovat selvästi paremmat, kynsinauhat ovat saaneet olla rauhassa.

Olen oppinut ettei tuubista kannata puristaa isoa määrää rasvaa vaan pienemmälläkin määrällä saa kädet rasvattua kunnolla.

Sen verran sain nyt tietää, että kyseessä on Lemon Juice & Glycerine käsirasva. Ja siis Aloe Anti-age tuote. Ostan ihan taatusti uuden tuubin kaupasta, heti kun sellainen silmiini osuu. Pitää oikein pitää silmät auki! Tosin en tiedä minälaista tuubia etsin, mutta ehkäpä se löytyy kaupan hyllystä etsimällä.

Tätä tuotetta suosittelen, jos onnistutte noilla tiedoilla tuubin löytämään kaupasta!

Ikeassa on joulu

Joulu on todellakin tulossa.

Taas on se aika vuodesta että illat pimenevät ja naapureiden pihoilla alkaa ledit vilkkua.Vaikka olenkin jouluihminen, ainakin väitän olevani, en nyt oikein kumminkaan ymmärrä joulukuusta tähän aikaan vuodesta. Sen sijaan erilaiset pihavalot ovat oikein kivoja. Joulukuuseen voi sitten sytyttää ne valot adventtisunnuntaina. Mutta sallittakoot naapurille kuusi vaikka kesäkuussa jos siltä tuntuu.

Ikeassakin on jo joulu! Heidän joulukuvastonsa on ilmestynyt. Ainakin pitää hakea adventtikynttilät tuolta naapurimaan ihmekaupasta ja jospa vaikka samalla täydentäisi koirien rottavarastoa. 26.10-27.12.14 välisenä aikana ostetuista pehmoleluista tai kirjoista Ikea lahjoitaa 1 euron Unicefin ja Pelastakaa lapset-järjestöjen koulunkäyntiä tukeviin hankkeisiin. Väittäisin että kyseessä on aikamoinen prosentuaalinen lahjoitus kun miettii mitä Ikean pehmot keskimäärin maksavat.

Täytyy tunnustaa etten edes tiennyt että Ikealla on ihan säätiö lasten olosuhteiden parantamiseksi. Viime vuonna ovat lahjoittaneet 101 miljoonaa euroa sivujensa mukaan. Aikamoisen kasan litteitä paketteja ovat saaneet myydä ennen sitä!

Haastankin nyt kaikki koiratuttuni hankkimaan uudet rotat marras-joulukuussa, miten iso eurokasa saadaan aikaiseksi?

Elämäni aakkoset: X

Kieltotaulut

En kertakaikkiaan keksinyt mitään X:llä alkavaa, elämääni kuuluvaa. 

Tai, XL Elämää on aivan loistava blogi, suosittelen ellet ole tutustunut. Seuraan blogia aktiivisesti, joten sinäänsä se on anasainnut paikkansa täällä, mutta välillä on hauska hieman potkaista aitoja nurin. Minun X:ni on siis kieltotaulut.

Vihaan niitä! Yrittäkääpä löytää parkkipaikkaa tänä päivänä: aluekieltoa, pysäköintikieltoa, toimii vain ennakkomaksulaitteella... miten elämä voi olla näin hankalaa välillä?

Ja sitten nämä idioottimaiset kiellot. Kuten rakkaassa kotikaupungissani. Kyltti jossa koira peitetty X:llä. Minun maailmassani se tarkoittaa että koirilta pääsy kielletty. Seuraavassa kyltissä sitten: pidä koirasi kytkettynä. Siis mikä koira? Se joka ei saanut tulla tänne? Ja mainittakoot että sillä rastitetulla koiralla on remmin tapainen kaulassa. Eli lienee kytketty? Jos luulit että irtokoirat on kielletty, niin uusiksi meni sekin ajatus. Tässä kieltotaulujen luvatussa maassa luulisi ettei tarvitse ihan täysin tyhjänpäiväisi kylttejä ripustella joka paikkaan.

Niistä puheen ollen, tiellämme oleva aluekielto on edelleen voimassa...

Oletteko muuten huomanneet, että jos ruohikolla on kieltokyltti: älä tallaa nurmikkoa, niin kyltin vierestä lähtee polku nurmen yli.

The more things are forbidden, the more popular they become.

~ Mark Twain

Kotikaupungin 10 pakollista nähtävyyttä

Näin tällaisen postauksen eräässä ulkomaalaisessa blogissa.

Jäin miettimään löytyisiköhän kotikaupungistani kymmenen nähtävyyttä. Tiesin että niitä kyllä on, esimerkiksi Emma, Espoon modernin taiteen museo. Mutta kymmenen jota itse suosittelisin? Enpä uskonut, mutta kyllä se aika helposti onnistui. Vaikka en nyt välttämättä kaikkia paikkoja suosittele, niin tavalla tai toisella ne ovat olleet minulle tärkeitä.

Tässä tämä listani on.

1) Saaristomme

Aivan itsestäänselvä ykkönen minulle, sen verran monta tuntia olen näissä kauniissa melontamaisemissamme viettänyt. Ja lapsuudessani ollut mökkeilemässä Stora Herrössä. Jos ei melonta kiinnosta voi saaristoamme ihailla myös saaristoveneestä.

2) Nuuksion kansallispuisto

Kaunista maisemaa ja noin 33 km kävelyreittejä. Keskellä kotikaupunkiani ihan erämaata. Ja koska kansallispuiston läheisyydessä voi meloakin niin aika äskettäin on tullut käytyä.

3) Tarvaspää

Gallen-Kallela museo jonka ohi ajoin aikoinaan lähes päivittäin. Rakennus on itsessään kaunis ja kyllä museossakin voi joskus poiketa.

Kuva: Wikipedia

4) Pentala

Ensimmäinen kohde jonne muistan meloneeni. Pentalan saaressa on järvi jossa on saari jossa on lähde. Se jos jokin on eksoottista. Tämäkin saari on kaunis ja sieltä löytyy myös kesäravintola: Paven, joka on vielä kokematta. Ehkäpä ensi kesänä?

5) Villa Elfvikin luontopolku

Toinen kiva ulkoilukohde. Kävin hyvän ystävän kanssa kiertämässä lenkin ja taas kerran sain ihmetellä miten paljon kaunista ihan kotinurkilta löytyykään. Elfvikissä järjestetään hurjasti erilaisia luontoon liittyviä tapahtumia, kannattaa tutustua jos on aivan tuntematon kohde

6) Espoon tuomiokirkko

Koti- ja vihkikirkkomme. Mahdollisesti jopa vanhin pääkaupunkiseudun rakennuksista, vanhimmat osat ovat peräisin 1480-luvulta. Kirkko korjattiin 1980-luvulla ja tunnustan että meni kauan ennen kuin totuin uuteen ulkonäköön. Ja edelleen kaipaan kynttilöitä kattokruunussa.

7) Barona-areena

Aika monet kisat ja muutaman harjoitukset on katsottu Baronalla. Eli suomeksi: paleltu on. Tosin Baronalla ei tarvitse palella, siellä on yleensä suhteellisen lämmin.
Jos haluatte kyseistä hallia ihailla, suosittelen ETK:n kisoja. Nuoret jääprinsessat jäällä, onkohan muodostelmaluistelua upeampaa lajia olemassa?

Väärä halli, oikea laji

8) Espoonlahden uimahalli

Vielä enemmän aikaa on vietetty hikoilemalla Espoonlahden uimahallissa. Tosin ei altaassa vaan katsomossa tai kääntöjä valvoen altaan reunalla. 50 metrin radat ovat harvinaista herkkua Espoossa, joten onnellisessa asemassa oltiin kun uimarin treenit olivat pitkälti Espoonlahdessa.

9) Kirjastomme

Rakastan lukemista, valitettavan harvoin on vaan nykyään aikaa uppoutua kirjojen ihanaan maailmaan. Lempikirjastoni on ehdottomasti Omena, sen jälkeen kun Leppävaara suljettiin, tai oikeastaan siirrettiin, Selloon.

10) Pukin Piilopirtti

Ok, tämä pääsi tänne vain ja ainoastaan siksi että Joulupukilla on kesämökki Espoossa. Kerran olen käynyt, ellei ole kovasti kehittynyt toiminta niistä ajoista niin jätän jatkossa väliin.

Ja koska kannatan kotimaan matkailua niin olisi kiva kuulla muidenkin kotikaupungin lempikohteet.
Haastan mukaan Pauliinan (Pauskan Elämää) Satun (XL Elämää, ainahan kotikaupungistaan voi oppia uuttakin) ja Margaretan (Valon aalloilla, vaikkapa kuvina sitten vastaus).

Ilomielin lukisin teidän suosituksianne, Ja seurailisin mahdollisia jatkohaasteen saaneiden vastuksia.

Kaunista

Nyt se on täällä!

Muutama pakkasaamu on jo ehtinyt nipistämään poskia, mutta tänään oli ensimmäinen kunnon syysaamu. Ehdin nimittäin aamulenkille koirien kanssa ja peltomaisema oli edelleen huurteessa.

Tuhannet pienet jääkristallit kimaltelivat aamuauringossa, ei siinä voinut kuin ihailla maisemia. 

Ja koska olin suhteellisen varma siitä että kyyt olivat nukkumassa, uskasin jopa lähteä koirien kanssa pellolle nauttimaan talven ennakkoesityksestä.

Täydellinen aamu!

Kuvat: Samsung