Sain viestin joka lämmitti.
Eräs lukija kaipaa blogipäivityksiä, ihanaa! Minua kaivataan.
Blogi on vain kesätauolla, palaan kyllä taatusti aktiivisesti tänne kunhan säät viilenevät. Blogielämäni on aika pitkälti siirtynyt tuonne Arielin blogiin, eikä sitäkään kovin aktiivisesti päivitetä.
Ariel on isännän ehdoton suosikki, kesäihmisenä hän nauttii näistä muutamista lämpimistä kuukausista. Eipä siis ollut ihme että hänen synttärikakkuansa koristi partiolaisen tekemä Ariel. Marsipaania ja lakua sekä sokerikuorrutetta ja vapaat kädet pikkuiselle. Lopputulos on upea!
torstai 13. kesäkuuta 2013
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Partiolaisen suosikki
Kinuskikissan sivuilta löytyy vaikka ja mitä!
Se on ehdoton ykköspaikka etsiä kakkujen ohjeita ja inspiraatiota, vai mitä sanoisitte esimerkiksi Coca-Cola kakusta? Ellette ole käyneet tutustamassa, käykää ihmeessä, mutta varoitan teitä kuitenkin varmuuden vuoksi: se on vaarallinen paikka, siellä iskee inspiraatio!
Minäkin inspiroiduin hyydytetystä leipäkakusta, joten alkuperäinen resepti, hyvin pienin muutoksin, on Kinuskin sivuilta.
Koska kakku kootaan ylhäältä alas, eli on keikautuskakku, luettelen reseptinkin koristelusta alkaen. Ja tiedoksenne, en saa Valiolta provikkaa, enkä edes maistiaisia, mutta Valiolla nyt vaan on paras laktoositon valikoima. Ja taitaa olla jopa kotimainen yritys.
Hyydytetty voileipäkakku
kirsikkatomaatteja
viinirypäleitä
jäävuorisalaattia
rypsiöljyä
4 liivatelehteän
300 g palvikinkkua
1 paprika
n 20 cm purjosipulin vartta
200 g Violan Yrtti tuorejuustoa (laktoositon)
50 g Viola Paprika-Chili tuorejuustoa (Hyla)
1½ dl sinappikurkkusalaattia
mustapippuria
yrttisuolaa
4 dl Eila laktoositonta vispikermaa
½ dl vettä
Pohja (eli pinta)viinirypäleitä
jäävuorisalaattia
rypsiöljyä
4 liivatelehteän
300 g palvikinkkua
1 paprika
n 20 cm purjosipulin vartta
200 g Violan Yrtti tuorejuustoa (laktoositon)
50 g Viola Paprika-Chili tuorejuustoa (Hyla)
1½ dl sinappikurkkusalaattia
mustapippuria
yrttisuolaa
4 dl Eila laktoositonta vispikermaa
½ dl vettä
300 g ruisleivän viipaleita
½ dl Eila maitojuomaa
Vuoraa irtopohjavuoan pohja tuorekelmulla ja voitele reunat öljyllä. Lado koristeeksi tulevat tomaatit ja viinirypäleet pohjalle.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Paloittele kinkku, paprika, sipuli tehosekottimessa. Lisää juustot ja mausteet. Vaahdota kerma ja lisää se joukkoon. Kuumenna sitruunamehu ja lisää liotetut, kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun niin että ne sulaavat. Kaada liivateseos taikinan sekaan ja sekoita kunnolla. Nostele täyte varovasti koristeiden päälle.
Lopuksi ladotaan ruisleipää kanneksi, eli pohjaksi, taikinan päälle. Kostuta maidolla ja siirrä jääkaappiin hyytymään ainakin 6 tunniksi.
Kumoa kakku tarjoiluvadille, avaa reunat ja poista vuoka. Poista vielä muovikelmu.
Tunnisteet:
kakut (hyydytetyt),
suolaiset leivonnaiset
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Pohjanoteeraus
Tässä on viime aikoina leivottu kakkuja.
Meillä isä ja tytär viettävät synttäreitään suhteellisen lähekkäin ja eilen sitten juhlittiin yhteisiä synttäreitä. Näppärää, pääsee äiti helpommalla.
Herralle teimme suklaakakun ja päädyin käyttämään Fazerin tummaa appelsiinisuklaata. En suosittele. Pohjasta tuli kitkerää, mutta vaihtakaa suklaa toiseen, niin pohja on oikein loistava. En nimittäin usko että edes sokerin lisäys auttaa tuohon makuun.
Ostin jo aiemmin tuota suklaata, mutta en koskaan ehtinyt maistamaan, se vaan hävisi. Oletin siis että se oli hyvää. Siskoni kertoi eilen että se on suklaa jota ei ihan hetkessä syö vaan se häviää hitaasti kaapista. Kaipa minun on vielä yksi levy ostettava että pääsen maistamaan sitä ihan kunnolla. Kakkuun en kuitenkaan sitä toista kertaa tunge.
Meillä isä ja tytär viettävät synttäreitään suhteellisen lähekkäin ja eilen sitten juhlittiin yhteisiä synttäreitä. Näppärää, pääsee äiti helpommalla.
Herralle teimme suklaakakun ja päädyin käyttämään Fazerin tummaa appelsiinisuklaata. En suosittele. Pohjasta tuli kitkerää, mutta vaihtakaa suklaa toiseen, niin pohja on oikein loistava. En nimittäin usko että edes sokerin lisäys auttaa tuohon makuun.
Ostin jo aiemmin tuota suklaata, mutta en koskaan ehtinyt maistamaan, se vaan hävisi. Oletin siis että se oli hyvää. Siskoni kertoi eilen että se on suklaa jota ei ihan hetkessä syö vaan se häviää hitaasti kaapista. Kaipa minun on vielä yksi levy ostettava että pääsen maistamaan sitä ihan kunnolla. Kakkuun en kuitenkaan sitä toista kertaa tunge.
Suklaakakkupohja
225 g voita
2½ dl sokeri
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3/4 dl kaakaojauhetta
2 dl laktoositonta maitoa
200 g suklaata
200 g suklaata
Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää sokerivaahtoon vuorotellen munia, jauhoseosta ja maitoa. Lisää lopuksi suklaanpalaset. Paista 200 asteessa noin 60 min
Tunnisteet:
kakut (pohja)
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Jo joutui armas aika
Tänään on taas se aika vuodesta kun koulut päättyvät!
Ja taas kerran olen laulanut Suvivirttä ja iloinnut siitä että mitä isoäitini lauloi, ja luultavasti häenen äitinsä ennen sitä, kelpaa myös lapsilleni. Kultturihistoriaa, laulu joka on ollut sukupolville merkkinä siitä että on aika rentoutua ja nauttia lomasta. Huomaan itsekin ajattelevani lomaa ja aurinkoa, sitähän tuo laulu lupaa. Siksi en oikein ymmärrä miksi sitä ei laulettaisi kaikissa kouluissa. Virsi, toki, mutta ensimmäisessä säkeistössä ylistetään aurinkoa ja sen voimaa. Voimme siis kyseenalaistaa onko Suvilaulu taas Wicca uskontoon liittyvä. Kun nyt laulun tulisi olla uskonnollisesti neutraali. Mitenkään vähättelemättä uskonnon vapautta, minusta vaan jotkut asiat ovat traditioita, eivät niinkään uskontoon liittyviä.
Koska satuin googlaamaan nuo Suvilaulun sanat, jotka nyt eivät niin hurjasti eroa virrestä, ehkäpä ne voisi kestää, satuin kompastumaan myös alla olevaan. Saisinkohan isäni hoilaamaan virttä näiden avulla?
"1. Jo pukkas glaiduu aikaa,
on kesis viimeinkin. Ja minne vaan kun tsiigaa, nii hittaa blumsterin. Ja kaiken uusiks duunaa noi säteet suulperin. Ne stadin nyyaks puunaa, vek stikkaan perperin. |
2. Taas nurtsit vihannoivat
ja hiffaat fogelin. Puut Pitskun huminoivat, Valgan ja Ogelin. Nyt ei sun tarvii snärkkää tai tinttaa humalaa: kyl ihmehommat järkkää toi meidän Jumala." |
No, laulettiin tai ei, kesäloma on alkanut ja raparperit kasvavat vauhdilla. Meillä ei tosin raparperi oikein viihdy, mutta sain nyt sentään tehtyä raparperi keksijä. Alkuperäinen resepti on Hovkonditorn sivustolta, joten olen vain hoitanut käännöksen tänne.
Raparperi-kookos keksit
120 g sulatettua voita
1½ dl sokeria
1½ dl sokeria
1 kananmuna
3½ dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
½ tl kardemummaa (vaihdoin glögimausteeseen, onhan tämä joulublogi!)
½ tl kardemummaa (vaihdoin glögimausteeseen, onhan tämä joulublogi!)
1 dl kookoshiutaleita
1½ dl raparperia pieneksi paloiteltuna
Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kananmuna joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voiseokseen. Sekoita vielä raparperi joukkoon. Nosta paperoidulle pellille pieniä nokareita ja paista 175 asteessa n. 14 min
Tunnisteet:
pikkuleivät (ohje)
perjantai 31. toukokuuta 2013
Rakkaudella opetettu
Isoäitini oli ihana ihminen!
Häneltä olen oppinut hurjan paljon erilaisia asioita joista on ollut hyötyä vuosien varrella. Ja hurjasti asioita jotka nostattavat hymyn huulille, ihan kesken kaiken.
Isoäitini opetti muun muassa että valehteleminen on rumaa. Joskus on kuitenkin syytä kertoa "valkoisia valheita" ettei loukkaa toisten tunteita. Jos kaveri esimerkiksi on ostanut uuden leningin ja kysyy pidänkö siitä, tulee vastata kyllä, se on kaunis. Ja kipaista nurkan taakse oksentamaan.
Kysyin aikoinaan mummilta vietämmekö yhdessä hänen 100-vuotispäivää. Sain pitkän kiristyksen jälkeen vastauksen "kyllä". Mummi yritti kierrellä ja kaarrella ettei sellaisia asioita voi tietää, mutta minun maailmassani mummi tiesi kaiken. Kaipa se oli sitten sellainen valkoinen valhe? Ensi vuonna nimittäin vietetään, mutta juhlakalu tuskin tulee paikalle. Tai tuleehan hän, sillä mummi tiesi kanssa että ihminen jota rakastaa oikeasti ei koskaan kuole. Hän kulkee sydämessä mukana, aina. Aikuinen minä on sitä mieltä että minua on huijattu, mutta totta sekin toki on, ettei mummi ole poissa vaikka en häntä näe. Joka päivä tulee ajateltua, tänään erityisen paljon.
Syy ajatteluun oli kakkupohja. En ole erityisen hyvä sellaisten tekemisessä ja mietin millä reseptillä yrittäisin tällä kertaa. Ja yhtäkkiä olinkin mökkimaisemissa, kaasulieden ääressä ja kuuntelin miten mummi opetti miten tehdään kakkupohja. Miten ihmeessä voin muistaa tällaisia? Kaikenlaista muuta opittua olen kyllä onnistunut unohtamaan! Ehkäpä mummin opetustapa oli sitten mieluisampi kuin muitten?
Taika tässä kakussa on että pitää tietää montako vierasta aikoo maistella kakkua. 2 syöjää/kananmuna on virallinen mitta!
Koska meitä on 11 syöjää, päädyin 5 kananmunan kakkuun. Ja kaikkea muuta tulee sitten yhtä paljon kuin munia! Lisäksi tarvitset 2 samanlaista korkeaa lasia!
Häneltä olen oppinut hurjan paljon erilaisia asioita joista on ollut hyötyä vuosien varrella. Ja hurjasti asioita jotka nostattavat hymyn huulille, ihan kesken kaiken.
Isoäitini opetti muun muassa että valehteleminen on rumaa. Joskus on kuitenkin syytä kertoa "valkoisia valheita" ettei loukkaa toisten tunteita. Jos kaveri esimerkiksi on ostanut uuden leningin ja kysyy pidänkö siitä, tulee vastata kyllä, se on kaunis. Ja kipaista nurkan taakse oksentamaan.
Kysyin aikoinaan mummilta vietämmekö yhdessä hänen 100-vuotispäivää. Sain pitkän kiristyksen jälkeen vastauksen "kyllä". Mummi yritti kierrellä ja kaarrella ettei sellaisia asioita voi tietää, mutta minun maailmassani mummi tiesi kaiken. Kaipa se oli sitten sellainen valkoinen valhe? Ensi vuonna nimittäin vietetään, mutta juhlakalu tuskin tulee paikalle. Tai tuleehan hän, sillä mummi tiesi kanssa että ihminen jota rakastaa oikeasti ei koskaan kuole. Hän kulkee sydämessä mukana, aina. Aikuinen minä on sitä mieltä että minua on huijattu, mutta totta sekin toki on, ettei mummi ole poissa vaikka en häntä näe. Joka päivä tulee ajateltua, tänään erityisen paljon.
Syy ajatteluun oli kakkupohja. En ole erityisen hyvä sellaisten tekemisessä ja mietin millä reseptillä yrittäisin tällä kertaa. Ja yhtäkkiä olinkin mökkimaisemissa, kaasulieden ääressä ja kuuntelin miten mummi opetti miten tehdään kakkupohja. Miten ihmeessä voin muistaa tällaisia? Kaikenlaista muuta opittua olen kyllä onnistunut unohtamaan! Ehkäpä mummin opetustapa oli sitten mieluisampi kuin muitten?
Taika tässä kakussa on että pitää tietää montako vierasta aikoo maistella kakkua. 2 syöjää/kananmuna on virallinen mitta!
Koska meitä on 11 syöjää, päädyin 5 kananmunan kakkuun. Ja kaikkea muuta tulee sitten yhtä paljon kuin munia! Lisäksi tarvitset 2 samanlaista korkeaa lasia!
Kakkupohja
kananmunia
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
leivinjauhetta
Riko kananmunat lasiin. Kaada toiseen lasiin yhtä paljon sokeria kuin toisessa on munia (eli pinnat samalle tasolle). Siirrä sokeri vatkauskulhoon. Kaada lasin pohjalle hieman perunajauhoja (noin 1/4) ja päälle vehnäjauhoja kunnes pinnat ovat taas samalla korkeudella. Lisää vielä vajaa ruokalusikallinen leivinjauhetta pinnalle.
Vaahdota munat ja sokeri ja käännä sekaan vielä jauhoseos. Paista 175 asteessa noin 50 min.
Näin hyvin en ole vielä koskaan onnistunut kakkupohjan kanssa!
Tunnisteet:
kakut (pohja)
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Share a Coke-kampanja
Suurin osa teistä varmaan tietääkin että Cokiksella on nimipulloja myynnissä?
150 suosituinta suomalaista nimeä ja lisäksi esim "rakas". Arvatkaa vaan kuuluuko Ulla 150 suosituimpaan. Joillakin festareilla on toki mahdollisuus saada pullo omalla nimellään varustettuna, mutta kun en juurikaan käy festareilla, oletin että jään ilman pulloani.
Partiolainen kuitenkin kävi urheilemassa ja Stadionilla tarjottiin mahdollisuus teettää omalla nimellä varustettu purkki! Valitettavasti heillä oli rajoitus yksi per asiakas, mutta luokkakaverin äiti oli armahtanut ja niin neiti sai kuin saikin kaksi purkkia. Nyt on sitten Cokispurkki kokoelmani laajentunut!
Pitää varmaan saada herra vakuuttuneeksi siitä että jonnekin on saatava lisää tilla purkeille. Reilu 600 purkkia kun vaatii hieman tilaa.
Tunnisteet:
Tarinoita
lauantai 25. toukokuuta 2013
Lahjoja
Kävin eilen tuulettamassa huiviani.
On se kummallista miten paljon vanhat luokkakaverit ovatkaan muuttuneet kahdessakymmenessäviidessä vuodessa. Ja samalla he olivat kovin tutun oloisia. Ja olihan se hauskaa tavata ihmisiä jotka oikeasti olivat aika suuri osa elämääni joskus silloin neljännes vuosisata sitten. Osa heistä toki ovat tärkeitä edelleen!
Yhdeltä tärkeältä sain "ylimääräisiä" kasveja puutarhaani. Kaikki lähti liikkeelle ruusuista, jotka kuulema leviävät kuin rutto, tahdoin sitä tai en. Koska rakastan ruusuja, minun on kovin vaikea uskoa että kyllästyisin noihin tai menettäisin hermoni niiden kanssa. Saapa nähdä kuinka minun käy!
Ostin myös kaksi uutta ruusua pihaamme, kun kävin kaupassa. Ruusuja kun minun mielestäni ei voi olla liikaa. Niiden tuoksukin on huumaava.
Lisäksi sain syreenejä, sillä violetilla kukalla, joka minusta on se oikea väri. Toivon todellakin että nekin viihtyvät pihallamme. Jos ruusujen tuoksu on ihana, niin syrenin tuoksu on melkein yhtä hurmaava.
Lisäksi tuli ainakin neljää eri lajia kukkasia, joita olen istutellut sinne, tänne. Katsotaan nyt josko ne viihtyisivätkin, ystäväni väitti että jos ne viihtyvät hänen luonaan, ne menestyvät missä vain.
Kaikkein ihanin lahja lienee kuitenkin ollut kattomeritähti, sellaisista olen haaveillut vaikka kuinka ja kauan, en ole kuitenkaan sattunut näkemään kun olen ollut puutarhaliikkeessä. Nyt noita on täälläkin.
Ystäväni puutarha on varsinainen aarreaitta. Nyt toivon että suurin osa kasveista lähtisivät kasvamaan. Ellei, menen uudestaan kinuamaan "rikkaruohoja". Tai ainakin niitä kasveja jota eivät tottele ja pysy omalla alueellaan.
Tunnisteet:
kukat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

