Makumuistoja

Ulkona on lunta!

Vihdoinkin olemme pari päivää saaneet täällä etelässäkin nauttia lumesta. Toivon todellakin että Foreca on väärässä ja työntää ne vesisateensa jonnekin minne kuu ei paista tällä hetkellä. Minä nautin kun vihdoinkin on hieman valoisampaa! Kuukin muuten on ihan järjettömän kaunis. Niin pyöreä kun olla ja voi ja kirkkaan keltainen. Kun puut vielä ovat valkoisina, kuten maakin, niin postikorttimaisema on valmis. Kuka tällaista haluaisi vaihtaa palmujen huminaan?

Mietin pääni puhki mitä tänään syötäisiin, kun ajelin kotiin. Tulin ajatelleeksi kesäistä tarjoilua alpakkojen luona ja ajatuksesta innostuneena päätin tehdä elämäni ensimmäisen munakasrullan. Tämä versioni ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin se josta nautimme alpakkojen luona, mutta kyllä nyt söi. Tyttäreni mielestä se oli herkullista, varasi palan iltaruoaksi. Jos oikein kauniisti pyydän, saisinkohan sen kesäisen rullan reseptin?



Nuo alpakat muuten ovat aivan hurmaavan ihania. Siinä sitten saikin kuunnella koko kotimatkan miten typerän päätöksen voikaan ihminen tehdä päättäessään kasvattaa lapsensa kaupungissa. Kyllä nyt jokaisessa kodissa pitäisi olla vähintäänkin yksi alpakka. Ja muutama muukin eläin. Tuo muutama muu tietysti tässä kodissa toteutuu, mutta aika peruseläimiähän täältä toki löytyy. Eikä ensimmäistäkään alpakkaa. Tosin minun unelmani ei kyllä ole ollut alpakka vaan Ylämaankarja. Noita ihania nautoja oli aikoinaan Barna Hedenhös kirjoissa, varmaan niitä on edelleenkin niissä kirjoissa? Ainakin muistelen että kirjoissa seikkaili lehmä. Pitäisiköhän hakea kirjastosta kirja ihmeteltäväksi? En muuten löydä käännösveriota kirjasta googlen avulla. Tunnustaako joku joskus lukeneensa?

Tuo Ylämaankarja sopisi skottilaisena muutenkin perheeseemme. Onhan koirammekin alunperin niistä maisemista, joten ei ihme että ihastuin näihin sarvipäihin.

Mutta ruoastahan minun piti kertoa. Reseptin kaivoin tähän hätään Maku lehdestä, se kun yleensä ei petä. Ja tapani mukaan, mikään ei ole alkuperäisen ohjeen mukaan. Omat kommenttini kursiivilla

 

Munakas rulla

6 annosta

5 munaa, sellaisten onnellisten luomukanojen mieluiten.5 dl kevytmaitoa eli siis Valion laktoositonta maitojuomaa
1 1/2 dl hiivaleipäjauhoja joka vaihtui 3-viljan sämpyläjauhoon, sattui olemaan kaapissa
1/2 tl suolaa 1 rkl rypsiöljyä

Täyte

1/2 rkl rypsiöljyä jätin pois, jauhelihasta irtoaa riittävästi rasvaa300 g naudan jauhelihaa (rasvaa 17 %) tätä tuli hieman enemmän2 kpl sipulia (hienonnettuna)1 rkl lihafondia 1/4 tl mustapippuria
2 tl yrttimaustesekoitusta (suolaton)
100 g tuorejuustoa (rasvaa 15 %) valkosipuli tämä vaihtui Prikan kevyt pippurinen tuotteeseen. Valmistusmaa oli sentään oikea, vaikka valmistaja olikin eräs naapurimaamme entinen lauluryhmä, en vaan löytänyt täysin kotimaista, laktoositonta, en edes vähälaktoosista kuten tämä on. Enkä jaksanut lähteä seuraavaan kauppaan metsästämään. Joten päädyin että kunhan on kotimaassa tuotettu niin on tarpeeksi kotimainen minulle.
3 kpl tomaattia (kuutioituna) nyt täytyy tunnustaa että eivät olleet kotimaisia. Mikäköhän on ekologisempaa? Kotimaassa keinovalolla ja -lämmöllä tuotetut vai rekoilla tänne kuljetetut? Niin tai näin, en kestä koko talvea ilman tomaatteja, joten on pakko tehdä kompromisseja. Valitettavasti.

Kuorrutus

100 g juustoa (raastettuna). Valion valmis Arkijuustoraaste on ainakin laktoositonta. Ellei satu olemaan juustoa kotona josta voi raastaa.

Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon maito, jauhot, suola ja öljy. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Paista munakasta 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia ja kumoa vähän jäähtyneenä toiselle leivinpaperille.

Valmista täyte pohjan paistuessa uunissa. Ruskista jauheliha kevyesti öljyssä ja lisää joukkoon sipulit. Mausta seos fondilla, mustapippurilla ja pizzamausteella. Hauduta pannulla noin 10 minuuttia ja sekoita joukkoon tuorejuusto ja tomaatit.

Levitä täyte munakaspohjan päälle ja pyöräytä levy leivinpaperia apuna käyttäen melko tiukalle rullalle. Pane munakasrulla takaisin leivinpaperilla vuoratun pellin päälle ja ripottele päälle juustoraastetta. Kuorruta 200- asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniin värin.

Arkivapaata

Ihanaa kun tulee näitä arkivapaita.

Tai siis oikeastaan, ihanaa kun pyhäpäiviä vietetään silloin kun niiden aika on. Loppiainenkin siirrettiin arkipyhäksi vasta 1992, toki se sellainen oli myös lapsuudessani, mutta jossakin vaiheessa sitten päätettiin tehdä siitä lauantai. Toki, ymmärrän että taustalla voi olla työpolitiikka, mutta hei, ei noita vapaita nyt kuitenkaan niin paljon ole. Tosin, ei ollut minullakaan oikea vapaapäivä, ETKlla oli kotikisat, joten jäähallillahan sitä oltiin. Luonnollisesti.

Mutta loppiaista siis vietetään. Tietäjätkin sitten eksyivät Betlehemiin tänään, tai jonakin toisena päivänä. Aika myöhässä olivat, tyypillisiä miehiä, neuvoa ei kysytä, vaikka oltaisiin kuinka eksyksissä. Pääsivätpä kuitenkin perille, mikä sanottakoot heidän puolustuksekseen. Jos joskus saan sen seimikalenterin tehtyä niin se sitten päivittyisi loppiaiseen saakka. Että saisimme myös nuo mattimyöhäiset paikalle.

Ja jos joku nyt ihmettelee päättyykö minun jouluni tähän, ei tietenkään. Minulla on vielä viikko aikaa nauttia kuusesta ja joulukoristeista, ennen kuin todella ilkeä Nuutti tulee ja tuhoaa tämänkin ilon. Ja koska kuuntelen joulurauhan julistuksen, luotan myös vanhoihin lakeihin jotka säätivät että joulurauhaa kesti 20 päivää joulusta. Se olisi sitten 13.1 jos lähdetään aatosta liikenteeseen, silloinhan se joulurauha julistetaan. Joskus aikoinaan joulurauhan aikaan tehdystä rikoksesta sai kovemman rangaistuksen. Viimeaikaisten lööppien perusteella voisin oikeasti olla sitä mieltä että hyvät lait voisi ottaa uudelleen käyttöön! 

Yöperhosista

Taloni on edelleen täynnä kukkasia.

Alennusmyynnistä tarttui matkaan vielä ritarinkukkakin, tällä kertaa miniversiona. Vaikka kukat ovatkin hieman pienempiä niin tämä on paljon järjellisempi versio. Se pysyy pystyssä! Ja upea tuo hieman pienempi kukkanenkin on. 

Perhoskämmekkänikin päätti ryhtyä uudestaan kukkimaan, tämä on jo toinen yksilö, joten olen valmis allekirjoittamaan helppohoitoisuuden! Sopii tällaiselle: kastelen kun muistan. Eihän tuollainen loinen varmaan edes ole tottunut elämään luksusolosuhteissa? Tiesittekö muuten että phalaina tarkoittaa yöperhosta. Opsis taas kaltaista, joten phalenopsis on perhos(koiran) kaltainen. Kuulema kukkaset muistuttavat lennossa olevaa yöperhosta. Ei meillä täällä kyllä ole ensimmäistäkään yöperhosta josta tykkäisin. Päinvastoin, inhoan kun niitä tunkee ovesta sisään kesäiltaisin. Vielä yksi syy tykätä talvesta. 

Kälyni on selvästi muuten ymmärtänyt jonkun asian väärin. Hän tarjosi lapsilleni luksuslomailua ja minä sain kukkasen kun tulin hakemaan. Tai ehkä idea olikin: onneksi pääsin hirviöistä eroon? Niin tai näin, tämä aivan upea asetelma koristaa olohuoneen pöytäämme.

Kenkäkuumeessa

En ole vuosiin käyttänyt kunnon kenkiä.

Lenkkarit ja muut ilman korkoja olevat kengät ovat hallinneet eteistämme. Tuo polvi kun ei anna armoa ja olen yrittänyt, ihan tosissani, suojata sitä kaikelta mahdolliselta. Joulun alla siivotessani löysin kuitenkin syyskenkäni. Korko ei ole kovin korkea, mutta hei, se on korko. Minun oli ihan pakko kokeilla vieläkö osaan kävellä selliaisilla. Tietysti sattui talven ensimmäinen liukas aamu, mutta selvisin ihan pystyssä töihin saakka. Suurin osa matkasta tietysti ratin takana, mutta silti. Minulla oli kengät jalassa! Ja jopa suojateiden valkoiset, hurjan liukkaat viivat tuli ohitettua kunnialla. 

Taisin hieman innostua tästä ajatuksesta. Polveni tosin huusi armoa ja lauleskeli virsiä, mutta kipulääkkeiden avulla onnistuin jopa illalla nukahtamaan. Siispä julistan itseni korkokenkäkuntoiseksi. Ja sehän avaa ihan uuden maailman minulle! Enhän minä nyt mitään vanhoja kenkiä voi esille kaivaa, pitää saada uudet! Kenkähirviö minussa on herännyt.

Naamkirja on tässäkin asiassa oiva työkalu. Tuskin olin ehtinyt ensimmäisessä kenkäkaupassa käydä kun löysin nämä:

Tosin tunnustan että mieheni jo siellä kenkäkaupassa totesi, kun tepastelin vastaavanlaiseten korkojen varassa: ihan kivat, mutta polvesi tulee tappamaan sinut viiden minutin kuluttua. En sanonut ilonpilaajalle että se jo karjui kuin pentujaan suojeleva naarasleijona. En ole vielä selvittänyt mistä tällaisia saisi, mutta täytyy tunnustaa että olen jo luvannut itselleni palkaksi jos onnistun yhdessä projektissani. Nämä nimittäin tuovat mieleeni yhden lapsuudenajan elokuvan: "Toto, I've a feeling we're not in Kansas anymore.". Ellen sitten keksi kivempaa palkkaa. Vaikka nämä esimerkiksi:

Koiraihmisenä tietysi rakastuin näihin kissakenkiin. Ne puhuttelevat huumorintajuani.Shelttikengät olisivat tietysti oikeasti minun juttuni, mutta ei ehkä ihan kaikkea voi vaatia? Sitä paitsi shelttikengät olisivat varmaan talvisaappaat? Jos teitä vähänkään huvittavat nuo ihanat kissakengät ja tunnette tarvetta tuhlata lottovoiton verran rahaa kenkiin niin näitähän kenkätaiteilijalta löytyy. Toinen toistaan hauskempia!

Ja jos nyt polveni ei kestä kenkiä, niin voinhan ryhtyä hiireksi: 

Lupaus on lupaus

Uuden vuoden lupaukseni edistyy hienosti.

Päivä kolme aloitettu, ihan ilman karkkia ja suklaata, mutta nyt tuli pienen pieni kiusaus tielle. Joku, enkä se ole minä, oli ostanut kaupasta Maraboun uutuus suklaata: BLACK. Katsoin hetken "Limited edition" tekstiä ja totesin: en tykkää kyseisen firman suklaasta, enkä ollut mitenkään ihastunut Fazerin salmiakkisuklaaseen. Miten tämä saltlakrits voisi olla mitenkään parempaa? Pakkauskin oli minusta masentavan ruma, tosin se pikkuinen, punainen, hymyilevä piru kyllä puhutteli minua.

Ettei nyt kuitenkaan menisi ihan naapurimaan mollaamiseksi, niin keltaisen suklaan Sommar oli aivan loistava tuote. Semmoista kun kotimainen yhtiö teksi sinisestään laktoosittomana niin siirtyisin lopullisesti vannoutuneeksi asiakkaaksi joka ei hyväksyisi keltaista suklaata kotonaan ollenkaan. Sommarissa oli kuivattuja (joulun punaisia) mansikan palasia. Aivan fantastinen tuote, ihan oikeasti.

Ja vaikka väitänkin että Fazerin sininen on maailman parasta, varsinkin jos sitä saisi laktoosittomana, nyt tuppaa tuo vatsa olemaan hieman eri mieltä sinisen ihanuudesta, niin täytyy tunnustaa että Belgian ihanista suklaakaupoista saa parempaa. Onneksi niitä ei ole ihan joka kadunkulmassa täällä, noita suklaakauppoja tarkoitan. Porvoossa on aivan hurmaava suklaakauppa, mutta muuten olen osannut ohittaa nuo puodit, jopa sen lempikauppakeskuksessani olevan, jonka ohi kuljen harva se päivä. Porvoon vanhassa kaupungissa käyn niin harvoin että se ei voi olla suurempi takaisku vaikka söisin suklaata aina kun käyn siellä.

Ja koska kuitenkin ihmettelette: En maistanut, kun kerran tuli luvattua se 55 päivää reippailua. Enkä edes viitsinyt kysyä ostajalta tykkäsikö. Tykätkööt ihan rauhassa.



Luvassa hyviä melontasäitä

Tämä pimeys on rasittavaa!

Odotan lunta kuin kuuta nousevaa. Matkalla töihin sain toki ihailla tätä outoa ilmiötä, mutta kun sitä tulee ylhäältä ja alhaalta ja suoraan päin tuulilasia niin jotenkin se ei oikein kuitenkaan ilahduttanut. Ja kyllähän se sulaa alta aikayksikön kun ulkona on plussan puolella lämpötila. Vettä siellä tulee tällä hetkellä.

Lueskelin aamulla "Bondepraktikan" tietoja tulevasta vuodesta: Kuulema kesä on kuiva ja kuuma, syksy kylmä, kuten ensi talvikin. Luotan tähän: melontasäitä ja kunnon talvi. Tämä vuosihan vaikuttaa oikein lupaavalta! Ja kyllähän tuollainen ikivanha opus ilman muuta osaa ennustaa edelleenkin tulevaa, ilmastomuutoksia tai ei.

Kotona on edelleen luonnollisesti jouluvalot, miehenikin innostui sisustamaan ja portaikossa on nyt yö- (ja päivä)valo. Enpä eksy jos saisin keskellä yötä päähäni lähteä yläkertaan. Enkä eksy myöskään aamupimeydessä, nyt ei tarvitse räväyttää koko eteiseen valoja että näkee portaikossa.

Voin sohvallakin istuessani ihailla tätä valoilmiötä portaissamme. En tiedä onko tämän ratkaisun taustalla oikeasti sisustusvimma vaiko laiskuus. Aiemmin valokaapelit ovat kiedottu kaiteeseen, nyt vaan tungettu nurkkaan. Niin tai näin, minä tykkään.

Kutsumattomia vieraita

Hyvää uutta vuotta!

Eilen aamulla meillä kävi kutsumattomia vieraita pihassa. Ihan kolme kappaletta varmuuden vuoksi. Pari kertaa hieraisin silmiäni, mutta siinä ne vaan seisoivat ja ihmettelivät minua. Pelokkaita nuo eivät olleet, sain ihailla niitä kauan, kunnes päättivät hitaasti poistua pihaltamme. 

Koiratkin seisoivat kanssani oven takana ja kitisivät. Enhän minä nyt millään voinut päästää niitä aamupisulle tuonne villiin luontoon? Enhän? Menin itse pihalle heilumaan, mutta eipä nuo kolme juurikaan minusta välittäneet. Olisikohan pitänyt mennä rapsuttelemaan korvan takaa?

Lopuksi oli pakko pistää nuorimmainen ulos, oletin että se tottelee. Kyllähän se totteli, mutta tiukkaa teki. Eka käsky pysäytti, toinen sai pään kääntymään ja kun vielä hieman vedin henkeä lähti neiti lähestymään minua pää painuneena. Selävstikin olisi ollut mukavampi tutustua uusiin kavereihin. Ehkä se palkaksi saatu kalkkunan palanen hieman lohdutti? Sai kuitenkin nuo vieraamme ajettua pihasta ja sain loputkin laumastamme pihalle.

Oletan että nämä ovat metsäkauriita, mutta jos joku tietää paremmin, kuulisin tietysti mielelläni totuuden.