Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Valoisaa

Kevät on todellakin tullut!

Tunnen kummallista tarvetta istuttaa siemeniä ja olen taas perustanut oman pienen yrttipuutarhani ikkunalaudalle. 

Ikeasta löysin oikein suloisen, keraamisen yrttiruukun, mutta kun poistotuotteena löytyi muovinen yrttiruukku päädyin sitten siihen. Kolmasosa hinnasta oli ihmeellinen motivoiva tekijä. Kissaperheessä saa tosin toivoa että kevyehköt muoviset ruukut suostuvat olemaan ikkunalaudalla, tosin, ne tuskin rikkoutuvat jos tipahtavat.


Litteiden pakettien kaupasta päästyäni, nuo ruukutkin muuten sisälsivät "kiinnitettäviä osia", mikä ihme sitä kauppaa vaivaa, päädyin vielä saksalaiseen ihmekauppaan. Sieltä mukaan tarttui kummallinen kukkanen, ihan vaan sen takia että oli aika pirteän näköinen. Seuraavana maanantaina oli sekin tarjouksessa, mutta ehdin ostamaan edellisenä iltana täyteen hintaan. Sen siitä saa kun käy sunnuntaina kaupassa. Äitini saisi sätkyn jos tietäisi. 


Våren är här!

Ikeas örtkrukor pryder fönsterbrädet, det var igen dags att grunda en egen liten örtaträdgård i köket. Det är underligt hur inspirerad jag blir alla vårar av att så frön. För att sedan, mer eller mindre, glömma bort dem när det skulle vara dags att plantera hela härligheten ut i trädgården.

På Lidl hittade jag en verkligt underlig blomma. Och för att det är vår och mina gröna fingrar kliar het ofantligt, måste jag ju köpa den också. Samma blomma skulle jag ha fått följande morgon, betydligt billigare, från samma butik. Så går det när man shoppar på söndagar!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...