Nappasin mukaani Orhan Pamukin Snö (Lumi) ja Nora Robertsin Valkokankaan Varjot. Pamukin kirja nyt oli syystä pöydällä, Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja 2006. Miksi Roberts oli pöydällä oli minulle hieman mysteeri, mutta ajattelin jospa Marilyn seikkailisi kirjassa. Ei seikkaillut.
Pamukin Snö oli toki mielenkiintoinen kirja, mutta koska politiikka ei minua juurikaan kiinnosta oli kirja raskasta luettavaa. Ei todellakaan kirja jonka viitsisin lukea uudestaan, enkä kyllä tunne tarvetta tarttua mihinkään toiseen Pamukin teokseen.
Robertsin kirja taas edelleen hieman ihmetyttää minua. Siitä saa tehtyä kirjanaaman, järjetön syy lukea kirja minusta, valita se kannen ominaisuuden perusteella. Toki kirjassa rakastutaan, sekin oli yksi haasteista. Päätin kuitenkin käyttää Robertsia naamana, eipä tarvitse toista kirjaa valita kannen perusteella.
Kirjastosta tarttui mukaan hyllystä, ei pöydältä, vielä Mary Shelleyn Frankenstein. Olin hieman toivonut että saisin 1700-luvun kuitattua sillä, kirja kun on julkaistu 1818, mutta eipä onnistunut. Shelley kun oli syntynyt 1797, joten kolmevuotiaana hän ei kyllä kirjaa kirjoittanut. Nuorena kuitenkin. Tunnustan että sivistyksessäni oli Frankensteinin kokoinen aukko ja ennakkoasenteeni kirjaa kohtaan oli valtava, elokuvat kun eivät oikein olleet minun juttuni. Kirja oli kuitenkin yllättävän mukavaa luettavaa, odotuksiini nähden. Ja kirjoitettiinhan siinä kirjeitä, sain sentään taas yhden haastekohdan kuitattua sillä.
Ikävä kyllä, HelMet-haaste pöytä on kadonnut kirjastosta, suhteellisen haastavia nuo kohdat nimittäin tänä vuonna. Pitää miettiä mitä seuraavaksi lukisi.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti