Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Takaisin menneisyyteen

Tyttäreni halusi kaalikääryleitä.

Huomasin matkaavani välittömästi takaisin mummilan keittöön, näin edessäni miten riisi kiehui ja taikinaan kaadettiin HP-kastiketta. Ja miten kaalinlehtiä poimittiin yksitellen kiehuvasta vedestä. Tajusin että oli aika siirtää perintötieto seuraavalle sukupolvelle.

Siispä ryhdyimme tuumasta toimeen. Minä tein takinan, vaikka sitä HP-kastiketta ei ollutkan, sitä pitääkin yrittää löytää kaupasta. Ja keitin riisit ja kaalin. Nostin ne kaalinlehdet tyttärelleni ja sitten hän hoiti loput. Minun tehtäväni oli siirretty eteenpäin ja huomasin hymyileväni. Tosin tyttäreni kääryleet olivat paljon kauniimmat kuin minun tekeleeni aikoinaan!

Kaalikääryleet

kaalia
600 g naudan jauhelihaa
1 dl puuroriisiä
2 dl laktoositonta kermaa
1 sipuli
2 kananmunaa
suolaa
valkopippuria

voita paistamiseen
siirappia
hieman kaalin keitinvettä

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa sipuli silpuksi. Sekoita jauhelihan joukkoon riisi, sipulisilppu, kerma, munat, suola ja pippuri. Kiehauta kaali ja irroita uloimmat lehdet sitä mukaan kun irtoavat. Älä keitä liian pehmeäksi.

Pistä kaalinlehden (tai parin lehden) päälle nokare jauhelihaseosta ja kääri kaalinlehti lihan ympärille. Sulje tarvittaessa raa'alla spagetinpätkällä.

Ruskista kääryleen pinta paistinpannulla. Siirrä kääryle uunivuokaan, paistopinta ylöspäin. Kaada päälle siirappia. Paista uunissa 225 asteessa noin 30 min.

Valele välillä pinnalle siirappivettä.

Ei nämä mummin kääryleitä voita, ei mikään maistu niiltä, mutta eivät nämäkään huonoja olleet!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...