Naapurissa

Joskus ei ole ihan helppoa.

En tiedä oliko ongelma minun pässäni, vaikko myyjän, mutta hankalaa tuntui olevan. Olin saanut pomoiltani Eckerö Linelle vapaaliput ja tarkoitus oli lähteä käymään etelässä. Soitin ja yritin varata lippuja: ei bonusmatkoja tarjolla. Jahas, entäs vihreällä kortilla? Ei löydy. Normaalihinta oli ihan järjetön, en tiedä mitä hierontapalveluja olisi hintaan sisältynyt, joten kiitin ja ilmoitin soittavani kilpailijalle. Sain nyrpeän "jaha" vastaukseksi. Mieheni epäili että myyjä on proviisiopalkalla, minä en välittänyt vaan surffasin punaisen yhtiön sivuille. Ei hotellipaketteja tarjolla ja aikataulukin oli Eckerötä huonompi meidän kannaltamme. Siispä hetken mietittyäni päätin soittaa uudelleen nyrpeälle myyjälle. Onneksi "Eva" vastasi. Hänen asenteensa työhönsä oli nimittäin loistava!

Merkatut kuvat: ratsastaja

Ilmoitin että haluamme lähteä Tallinnaan, vaatimuksena lähtö aamun ensimmäisellä laivalla ja paluu seuraavana päivänä, kuitenkin viimeistään perjantaina, viimeisellä lähdöllä. Ja mahdollisimman edullisesti. Kerroin vielä että vapaaliput löytyy ja se vihreä kortti, mutta niistä kuulema ei ole iloa. En tiedä oliko peruutuspaikkoja ilmestynyt 20 minuutissa 7 kappaletta vai oliko todellakin vaan niin yksinkertaista että Eva halusi myydä minulle matkan, hänen kolleegansa ei. "Minusta siellä oli edes muutama bonusmatka torstaina, odota niin katson,...ihan hetki vielä niin katson tuon perjantainkin..." Loppujen lopuksi jouduin maksamaan yhdestä lapsesta täyden hinnan, muut matkustivat vaapalipuilla. Ja Eva vielä pahoitteli että joutui lähtettämään kaksi erillistä laskua tästä syystä. Ja joutuisimme maksamaan ne eri viitteillä. Ja toivotti vielä kaupan päälle hyvää matkaa. Minä kiitin, myös loistavasta palvelusta. Valitettavasti en ole löytänyt Eckerön sivuilta kohtaa mistä voisin pistää palautetta Evasta. 

Seuraava ongelma oli hotelli. Koska en päässyt ainoaan tuntemaani hotelliin, päätin hieman googlailla. Yhden yön nyt nukkuu missä tahansa, joten kun vaatimuksena oli "vanha kaupunki" ja yksi huone koko poppoolle päädyimme Braavoon. Mazkin olisi voinut tulla mukaamme sillä hotellin piha oli valvottu ja öisin lukittu portilla. 

Hotelli oli perussiisti. Perhehuone iso, alakerrassa pieni keittokomero ja sohvaryhmä televisioineen, sängyt yläkerrassa. Huonompi homma oli puuttuva ilmastointi, jota en ollut ajatellut. Kesähelle oli totisinta totta myös Tallinnassa, joten vaikka verhot olivat vedettynä ikkunoiden eteen, huone oli kuin pätsi. Mutta vanha rakennus oli muuten hurmaava. Katossa oli mitä kummallisimpia mutkia jotka kaikki oli jätetty näkyviin. 

Hotellin aamupala vei ajatukseni odottamattomiin yövieraisiin: aamulla kaivetaan esille mitä jääkaapista sattuu löytymään. Mutta kuka välitää tämmöisistä pikkuasioista kun päivittäin sai tutustua allasosastoon ja Viron suurimpaan kuntosaliin. Tosin kuntosalin puolelle ei ehditty. Allasosasto vei mennessään.

Uimari totesi aamulla ettei hän kauan viihdy uimassa, mutta mennään katsomaan. Katsoimmehan me. Altaita oli toistakymmentä. Kylmää (16 astetta), kuumaa (40 astetta), 25 m rataa, lapsiallasta, ulkoallasta, poreallasta, vastavirtaa...

Oli infrapunasaunaa, suolasaunaa, suomalainen sauna, savusauna... Kaksi tuntia vierähti alta aikayksikön. Allasosasto oli todella siisti ja siivooja kulki osastolla koko ajan pyyhkimässä pintoja. En ole kotimaassa vielä törmännyt yhtä siistiin yleiseen saunaan tai uimahalliin.

Ja jos kesken touhuamisen alkoi väsyttää oli täysin mahdollista istahtaa hetki hengähtämään. Ja hakea baarista hieman virvokkeita.

Partiolainen rentoutuu

Mutta koska Tallinna on paljon muuta kuin hotelli, emmekä saaneet huonetta heti aamusta, hylkäsimme tavaramme matkatavarahuoneeseen ja lähdimme metsästämään lounaspaikkaa.

Itse asiassa tiesin minne halusin mennä, olin nimittäin yhdestä blogista lukenut Leib Resto ja Aed ravintolasta. Ja koska samainen blogi kertoi että ravintola on hieman piilossa, olin varautunut etsimiseen. African Kitcheniä vastapäätä, Uus 31. Kun kävelimme satamasta hotellille ehdin jo löytämään paikkamme. 

Kadulta nousimme muutaman portaan ja päädyimme hurmaavaan puutarhaan.

Perheelläni on nälkä

En ehtinyt edes ylös asti kun mieheni kommentoi: "okei, tiedän miksi äiti halusi tänne". Lupaan etten tiennyt, mutta olihan tämä kieltämättä bonusta. Vielä parempi yllätys olisi tietysti herra itse ollut. Mutta kaikkea ei kai voi saada?

Sitten piti vain päättää tahtoiko istua auringossa vaiko varjossa, sisätilat nyt olivat täysin poissuljettuja kesken kauneimman kesän.

Ruoka oli todella hyvää ja palvelu aivan loistavaa. Suosittelemme kaikki lämpimästi Leib'iä, joskin partiolaisella ehkä on hieman lisäkommentteja asian suhteen, mutta hänkin söi lähes kaiken mukisematta.

Syötyämme lähdimme kävelemään vanhan kaupungin läpi, ihaillen rakennuksia ja käsitöitä. Vaikka naapurimaa onkin kyseessä, eivät lapset olleet käyneet Tallinnassa niin että muistaisivat siitä mitään, joten nautimme lämmöstä ja maisemista. 

Päivän ohjelmaksi olin kuitenkin suunnitellut shoppailua, joten kävelimme bussipysäkille ja otimme trollibussin numero 6 Rocca al Mare kauppakeskukseen jota partiolaisen kummitäti oli suositellut. 

Hän vaan unohti kertoa etti päivä ole mitään kun sinne lähtee. "Shop 'til you drop" oli ehdottomasti päivän teema. Jopa ratsastajamme innostui sovittelemaan vaatteita, partiolainen oli löytänyt paratiisinsa: vaatekauppa vaatekaupan vieressä. Emme ehtineet näkemään kuin osan ostoskeskusta. Kädet täynnä pusseja ja jalat hellinä hyppäsimme taksiin ja tulimme takaisin hotellille. 

Virkistävän tauon jälkeen oli vuorossa illallinen. Jos päivällä olin metsästänyt paikkaa ruoan perusteella oli illalla vuorossa show. Siispä päädyimme Peppersackiin. 

Ikävä kyllä, ruoka ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin muistin, mutta show sentään toi hymyn tyttöjen, ja toki meidän aikuistenkin, huulille. Ja onhan itse ravintola näkemisen arvoinen, naistenhuonettaan myöten. Eikä ruoka huonoa ollut, mutta ei nyt mitään kovin erikoistakaan.

Ihailimme vielä hetken Tallinnan iltaelämää ja saimme pienellä lahjuksella "patsaan" tanssimaan.

Matkalla hotellille mietin että joskus pitäisi heittäytyä kotonakin turistiksi ja kävellä ympäriinsä ja ihmetellä maisemia uusin silmin. Kaipa Helsingistäkin löytyisi upeita paikkoja? 

Kuumuudesta huolimatta taisimme kaikki nukkua ihan hyvin ja virkistävän aamu-uinnin jälkeen olimme taas valmiita leikkimään turisteja.

Jos edellisen päivän teemana oli ollut ostokset, oli viimeisenä päivänä teemana kirkot.

Olevisten kirkkoa oli ihailtu edellisenä päivänä, joten ratsastajan toivomuksesta suuntasimme askeleemme sinne, käytyämme ennen sitä sekä katolilaisessa että ortodoksisessa kirkossa. 

Siinä vaiheessa kun neiti ilmoitti tahtovansa kiivetä portaat torniin totesin miehelleni että hän saa viettää laatuaikaa tyttärensä kanssa, minä jään "lapsenvahdiksi" partiolaiselle. 

256 keskiaikaista porrasta johti kuulema näköalapaikalle josta oli mahtavat näköalat. Uskomme partiolaisen kanssa. Minun polveni olisi luultavasti sanonut itsensä irti 30 askeleen jälkeen. Ja korkeanpaikankammoni saanut minut oksentamaan perillä.

Kamerani kuitenkin kävi ylhäällä, minkä takia saatte tekin ihailla muutamaa kuvaa. 

Ei ne maisemat kovin huonot olleet sisältäkään katsottuina.

 Kirkko on joskus kantanut "maailman korkein rakennus-titteliä, mutta ukkoset, tulipalot ja KGB ovat tehneet tehtävänsä. Nykyään torni on 124 metriä korkea, joten mahtava näky se on edelleenkin. 

Kirkkojen jälkeen oli vuorossa taas shoppailu, villamyssyt, -sukat ja -lapaset olivat kesähelteillä ihan ehdoton ostos, joten kävelimme uudestaan vanhassa kaupungissa ihailemassa käsitöitä. Ja maisemia. 

Lounasaikaan olimme Viru keskuksessa ja söimme siellä, mutta jälkiruoka piti saada vanhassa kaupungissa.

Löysimme suloisen kahvilan, jonne olisimme voineet jäädäkin, valitettavasti kaikki pöydät olivat täynnä. Seura kun olisi ollut kovin mieluisaa

Siispä päädyimme kahvilla ja jälkiruoalle Chedin joka on valittu Tallinnan parhaaksi etniseksi ravintolaksi.

Tytöt päätyivät suklaaseen. Nuorempi valkosuklaamouseen, oli kuulema ihanaa, vaikka mansikoiden päälle raastettu inkivääri ei ihan vakuuttanut

Vanhempi taas tahtoi kohokkaan, joka oli taivaallista, jos neitiin on uskominen. Kauniita molemmat annokset olivat.

Jaksoimme vielä shoppailla hieman ennen kotimatkaa, lähes tyhjä matkalaukku täyttyi siis hienosti matkan aikana. 

Kotiin tulimme, kuten kuuluukin, auringon laskiessa melontamaisemiemme ylle.

Lämmin kiitos, taas kerran, partiolaisen kummitädille ja siskolleni, jotka hoitivat eläintarhaamme. Siskoni oli jopa ylittänyt itsensä ja antanut Benny-Laurille puhdasta vettä.