Uusi "lemmikki"

Meillä on uusi pihalemmikki!

Siitä on vuosia kun meillä viimeksi oli siili pihassa, se tosin asui pihassa viitisen vuotta ennen kuin siirtyi rahisevimpiin lehtikasoihin.Mitä sille tapahtui jäi mysteeriksi, sen "nahka" löytyi kallioltamme. Tänään sellainen sitten taas pitkästä aikaa nähtiin! Toivon todellakin että tämä söpöliini jäisi pihapiirimme tepastelemaan. Koirista huolimatta pihamme on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto kuin tuo uusi asfalttitiemme. Siihen nähden että aluella on 30 rajoitus on autojen nopeudet aika päätä huimaavat. Ainakin jos on siili.

Ajattelin heti huomenna käydä ostamassa kissanruokaa, sitä kun ei löytynyt kaapista. Kunnes aloin miettiä asiaa tarkemmin. Laktoositonta maitoa sentään löytyi, mutta siilimme keskittyi tosissaan kuivien lehtien naposteluun, ei maito kelvannut edes janojuomaksi. Voihan se olla että noissa lehdissä oli etanoita, niitä kun pihapiirissä riittää. Toivottavasti "Ikke" saa ne tuhottua kokonaan. Toukkia ainakin tuolla mullassa ryömii, niitä olemme punarinnan kanssa yhdessä metsästäneet kun viime keväänä tuhosin pensastamme. Siinä samaisessa ryteikössä tuo siili nyt sitten asustaa. Gekkoruokaakin on pihassa ihan riittävästi, joten sirkkojakin voi lemmikkimme syödä. Ihanaa, olen saanut biologisen torjunta-aseen! 80 g hyönteisiä vuorokaudessa on enemmän kuin itse saan tuhottua. Itse asiassa tuo taitaa päästä ruokinnan piiriin vasta syksymmällä. Aika terveen, ja kiukkuisen, oloinen tuo oli. Toistaiseksi saa siis tyytyä vesiastiaan.

Ja mikä ihaninta. Syksyllä voin kasata lehdet kasaksi, peittää ne havuila jamuovilla ja tarjota siilillemme talvipesän. Pääsen helpolla!

Kesäsin melotaan

Sain viestin joka lämmitti.

Eräs lukija kaipaa blogipäivityksiä, ihanaa! Minua kaivataan.

Blogi on vain kesätauolla, palaan kyllä taatusti aktiivisesti tänne kunhan säät viilenevät. Blogielämäni on aika pitkälti siirtynyt tuonne Arielin blogiin, eikä sitäkään kovin aktiivisesti päivitetä.

Ariel on isännän ehdoton suosikki, kesäihmisenä hän nauttii näistä muutamista lämpimistä kuukausista. Eipä siis ollut ihme että hänen synttärikakkuansa koristi partiolaisen tekemä Ariel. Marsipaania ja lakua sekä sokerikuorrutetta ja vapaat kädet pikkuiselle. Lopputulos on upea!

Partiolaisen suosikki

Kinuskikissan sivuilta löytyy vaikka ja mitä!

Se on ehdoton ykköspaikka etsiä kakkujen ohjeita ja inspiraatiota, vai mitä sanoisitte esimerkiksi Coca-Cola kakusta? Ellette ole käyneet tutustamassa, käykää ihmeessä, mutta varoitan teitä kuitenkin varmuuden vuoksi: se on vaarallinen paikka, siellä iskee inspiraatio!

Minäkin inspiroiduin hyydytetystä leipäkakusta, joten alkuperäinen resepti, hyvin pienin muutoksin, on Kinuskin sivuilta.

Koska kakku kootaan ylhäältä alas, eli on keikautuskakku, luettelen reseptinkin koristelusta alkaen. Ja tiedoksenne, en saa Valiolta provikkaa, enkä edes maistiaisia, mutta Valiolla nyt vaan on paras laktoositon valikoima. Ja taitaa olla jopa kotimainen yritys.

Hyydytetty voileipäkakku

kirsikkatomaatteja
viinirypäleitä
jäävuorisalaattia
rypsiöljyä

4 liivatelehteän
 300 g palvikinkkua
1 paprika
n 20 cm purjosipulin vartta
200 g Violan Yrtti tuorejuustoa (laktoositon)
50 g Viola Paprika-Chili tuorejuustoa (Hyla)
1½ dl sinappikurkkusalaattia
mustapippuria
yrttisuolaa
4 dl Eila laktoositonta vispikermaa
½ dl vettä

Pohja (eli pinta)

300 g ruisleivän viipaleita
½ dl Eila maitojuomaa

Vuoraa irtopohjavuoan pohja tuorekelmulla ja voitele reunat öljyllä. Lado koristeeksi tulevat tomaatit ja viinirypäleet pohjalle.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Paloittele kinkku, paprika, sipuli tehosekottimessa. Lisää juustot ja mausteet. Vaahdota kerma ja lisää se joukkoon. Kuumenna sitruunamehu ja lisää liotetut, kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun niin että ne sulaavat. Kaada liivateseos taikinan sekaan ja sekoita kunnolla. Nostele täyte varovasti koristeiden päälle.

Lopuksi ladotaan ruisleipää kanneksi, eli pohjaksi, taikinan päälle. Kostuta maidolla ja siirrä jääkaappiin hyytymään ainakin 6 tunniksi.

Kumoa kakku tarjoiluvadille, avaa reunat ja poista vuoka. Poista vielä muovikelmu.

Pohjanoteeraus

Tässä on viime aikoina leivottu kakkuja.

Meillä isä ja tytär viettävät synttäreitään suhteellisen lähekkäin ja eilen sitten juhlittiin yhteisiä synttäreitä. Näppärää, pääsee äiti helpommalla.

Herralle teimme suklaakakun ja päädyin käyttämään Fazerin tummaa appelsiinisuklaata. En suosittele. Pohjasta tuli kitkerää, mutta vaihtakaa suklaa toiseen, niin pohja on oikein loistava. En nimittäin usko että edes sokerin lisäys auttaa tuohon makuun.

Ostin jo aiemmin tuota suklaata, mutta en koskaan ehtinyt maistamaan, se vaan hävisi. Oletin siis että se oli hyvää. Siskoni kertoi eilen että se on suklaa jota ei ihan hetkessä syö vaan se häviää hitaasti kaapista. Kaipa minun on vielä yksi levy ostettava että pääsen maistamaan sitä ihan kunnolla. Kakkuun en kuitenkaan sitä toista kertaa tunge.

Suklaakakkupohja

225 g voita

2½ dl sokeri

3 munaa

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3/4 dl kaakaojauhetta

2 dl laktoositonta maitoa
200 g suklaata

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää sokerivaahtoon vuorotellen munia, jauhoseosta ja maitoa. Lisää lopuksi suklaanpalaset. Paista 200 asteessa noin 60 min

Jo joutui armas aika

Tänään on taas se aika vuodesta kun koulut päättyvät!

Ja taas kerran olen laulanut Suvivirttä ja iloinnut siitä että mitä isoäitini lauloi, ja luultavasti häenen äitinsä ennen sitä, kelpaa myös lapsilleni. Kultturihistoriaa, laulu joka on ollut sukupolville merkkinä siitä että on aika rentoutua ja nauttia lomasta. Huomaan itsekin ajattelevani lomaa ja aurinkoa, sitähän tuo laulu lupaa. Siksi en oikein ymmärrä miksi sitä ei laulettaisi kaikissa kouluissa. Virsi, toki, mutta ensimmäisessä säkeistössä ylistetään aurinkoa ja sen voimaa. Voimme siis kyseenalaistaa onko Suvilaulu taas Wicca uskontoon liittyvä. Kun nyt laulun tulisi olla uskonnollisesti neutraali. Mitenkään vähättelemättä uskonnon vapautta, minusta vaan jotkut asiat ovat traditioita, eivät niinkään uskontoon liittyviä.

Koska satuin googlaamaan nuo Suvilaulun sanat, jotka nyt eivät niin hurjasti eroa virrestä, ehkäpä ne voisi kestää, satuin kompastumaan myös alla olevaan. Saisinkohan isäni hoilaamaan virttä näiden avulla?

"1. Jo pukkas glaiduu aikaa, on kesis viimeinkin. Ja minne vaan kun tsiigaa, nii hittaa blumsterin. Ja kaiken uusiks duunaa noi säteet suulperin. Ne stadin nyyaks puunaa, vek stikkaan perperin.

2. Taas nurtsit vihannoivat ja hiffaat fogelin. Puut Pitskun huminoivat, Valgan ja Ogelin. Nyt ei sun tarvii snärkkää tai tinttaa humalaa: kyl ihmehommat järkkää toi meidän Jumala."

 No, laulettiin tai ei, kesäloma on alkanut ja raparperit kasvavat vauhdilla. Meillä ei tosin raparperi oikein viihdy, mutta sain nyt sentään tehtyä raparperi keksijä. Alkuperäinen resepti on Hovkonditorn sivustolta, joten olen vain hoitanut käännöksen tänne.

Raparperi-kookos keksit

120 g sulatettua voita
1½ dl sokeria

1 kananmuna

3½ dl vehnäjauhoja

½ tl ruokasoodaa

1/4 tl suolaa
½ tl kardemummaa (vaihdoin glögimausteeseen, onhan tämä joulublogi!)

1 dl kookoshiutaleita

1½ dl raparperia pieneksi paloiteltuna

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kananmuna joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voiseokseen. Sekoita vielä raparperi joukkoon. Nosta paperoidulle pellille pieniä nokareita ja paista 175 asteessa n. 14 min