Säilömään!

Marttaliitto on ihan huippupaikka!

Innoistuin pitkästä aikaa tekemään hyytelöä ja mietin hillonkin tekemistä. Aika monet reseptin kuitenkin puhuvat sokerista ym elintarvikkeista grammoina. Onhan minulla toki talousvaaka, mutta jatkuva punnitseminen tuntuu työltä. Siispä otin googlen avuksi ja eksyin, taas kerran, Marttaliiton sivuille. Kohta pitää varmaan liittyä jäseneksi?

Siellä on joku ihana ihminen punninnut ja mitannut kaikki säilöntään tarvittaeavta aineet valmiiksi:

Säilöjälle tärkeät mitat ja painot:

sokeri ja hillosokeri 

1 dl = 85 g

100 g = 1,2 dl

siirappi 

1 dl = 140 g

100 g = 0,7 dl

suola

1 dl = 110 g

100 g = 0,9 dl

karkea suola 

1 dl = n. 120 g

100 g = n. 0,8 dl

Mitä 1 litra marjoja tai hedelmiä painaa?

herukat n. 500 g
karviaismarjat n. 600 g
kirsikat n. 750 g
lakat n. 500 g
mansikat n. 500 g
mustikat n. 700 g
pihlajanmarjat n. 500 g
puolukat n. 600 g
vadelmat n. 500 g

Aivan loistavaa! Pääsen itse paljon helpommalla. Toivottavasti tästä on hyötyä teillekin.

Pari kirjaa

Mainitsinkin käyneeni kirjastossa.

Pari kirjaa on taas selattu läpi enkä usko tarvitsevani kumpaakaan.

Toinen on kotimainen Joulun koristeita ja lahjaideoita, Tiina Rinne on tekijä. Olin jotenkin ajatellut että ihastuisin kirjaan, materiaaleina on käyetty luonnon tarjoamaa ja kierrätettyä. IAjatuksena ihan kiva, mutta ei oikein ollut sellaisia koristeita joita itse jaksasin tai viitsisin yrittää tehdä. Piparkakkukranssi tai jouluomenat olivat ideoina ihan kivoja. Omenakranssin kai voisi tehdä linnuille pihaan. Söisivätköhän noita kitkeriä omppuja puutarhastamme? Jouluomenien "teko" olisi helppoa, eri asia on sitten onnistuuko. Ensin pitäisi saada jostakin omenapuu jossa olisi raakoja talviomenoita, esim Lobo tai Raike, väittää kirja. Ei ihan tämän joulun projekti jos lähdetään siitä että istutan puun. Mutta jos se puu nyt sattuu olemaan puutarhassa niin: raakaan omenaan liimataan sydämen muotoinen tarra aurinkoon päin olevalle puolelle. Omenat jätetään kypsymään eli punettumaan. Tarran alle jää vaalea kohta ja kun tarran irroittaa on punaisessa omenassa kellertävä sydän. Helppoa, jos se puu siis sattuu olemaan valmiina puutarhassa. Muuten aika mahdoton tehtävä.

Enemmän pidin Helene S. Lundbergin Kaunis joulu kotiin (Fint till jul) kirjasta. Jos edellisessä kirjassa käytettiin luonnosta löytyvää niin tässä kirjassa keskityttiin huopaan ja paperiin. Ja hieman kynttilöihinkin. Ehkä suurin syy ihastukseeni oli kuitenkin kuvat. Ideat eivät ehkä olleet sen kummoisempia, mutta kirjan kuvat olivat värikkäämmät ja jotenkin vaan inspiroivempia. Tietysti värikkäillä kankailla saa enemmän väriä aikaiseksi, mutta ihan vertailun vuoksi kuva molemmista kirjoista saman tyyppisestä ideasta. Purkki tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa on muuten kierrätetty säilykepurkki.

Kirjastosta nuo löytyvät, molemmat. Sen läheisempää suhdetta en tarvitse näihin kirjoihin.

Mikä ihmeen yuzu?

Selvisihän se lopuksi.

Vuoden Blossamaun piti paljastua tänään. Olen välillä kurkannut laskuria ja arvatkaa oliko pettymys suuren suuri kun laskuri näytti 00.00.00.00 eikä mitään tapahtunut! Päivitin Blossan sivua vaikka ja kuinka monta kertaa ennen kuin alennuin lukemaan käyttöohjeet (eli tekstin). Laskuri tietysti raksutti aikaamme, mutta tekstissä mainittiin että maku paljastetaan 13.00. Eli 14.00 jos asuu Suomessa. Eli jouduin odottamaan ylimääräisen tunnin!

Pitkän odottamisen jälkeen sivu vihdoinkin päivittyi: Vuoden maku on yuzu-inkivääri. Mikä ihmeen yuzu oli spontaanireaktioni. Kolleega osasi informoida että kyseessä on japanilainen sitrushedelmä, joka ei kestä kuljetusta vaan mätänee. Mädistä hedelmistäkö tuota on valmistettu? Vai onkohan glögiä tehty kaukana idässä? Tai sitten hedelmä on säilötty alkoholiin ja tuotu sellaisena Ruotsiin.

Mausta ei ollut ihan tarkkaa informaatiota, mutta Blossan sivuilla kerrottiin että grape ja mandariini kohtaavat. Ja siihen sitten inkivääriä lisäksi. Aika eksoottinen valinta joka tapauksessa. Blossalla on jo aiemminkin ollut mandariinilla maustettua glögiä jossa on chiliä tuomassa terävyyttä, se ei minusta ollut mitenkään kovin ihmeellistä. Nähtäväksi jää pidänkö tästä, oletusarvoisesti tulen sitä joka tapauksessa hankkimaan. Mutta odotan kyllä nyt entistä innostuneempana L&P:n makupaljastusta.

Blossan sivuilla kerrotaan lisäksi että yuzu-hedelmä kasvaa kuuran peittämillä rinteillä Japanissa. On kasvanut jo samuraiden aikana. Joten jotakin hieman jouluista sentään tuohon hedelmään liittyy. Se kuura.

 kuva Wikipediasta

Minun Top ten Suomi - mikä on omasi?

Pitäähän sitä sitten tähänkin haasteeseen vastata. Vaikka arvasin että haaste on tulossa, huomasin että tämä on yllättävän vaikeaa. Jätän nyt tästä listasta pois sekä Ateneumin että Saimaan, johan ne mainitsin Eurooppa listauksessani.

1) Turku, Virallinen Joulukaupunkimme

Ei kai tämä nyt vaadi sen enempää selityksiä? Joulukaupunki nyt tietysti ansaitsee ykköspaikan listallani.

Turussa oli myös ensimmäinen oma asuntoni, paras kesätyöpaikkani löytyy kaupungista ja asuuhan siellä monta hyvää ystävääkin. Rakastin myös Tuomiokirkon kelloa, joka piti minut ajan tasalla. Vartin välein kello kertoi ajan, varttia yli 1 yksittäinen lyöti, puolelta 2. Kahdeltatoista kello löi 4 yksittäistä lyöntiä ja sitten alkoi se mahtava 12 tuplalyönnin ilotulitus. Miksi ihmeessä meillä ei ole tällaista ihanuutta täällä? Ilman Turkua en saisi kuunnella joulurauhan julistusta, joten Suomen Turku on todellakin numero kolme... pää- ja kotikaupungin jäkeen.

Kuva MTV3.fi

2) Saaristomme

Ei kai melojan tarvitse tätä selittää? Saaristomme on ainutlaatuinen ja niin uskomattoman kaunis. Ellette usko minua, voitte aina lukea Arielin blogia. Tosin joudutte silloinkin uskomaan minua!

Ja jos nyt ei jostakin syystä halua meloa voi aina lähteä saaristoretkelle esim Espoon Saaristoveneillä. Tai lähteä retkelle Bengtskärin majakalle.

3) Suomenlinna

Unescon maailmanperintökohde ja aivan ihana kesäretken määränpää. Retkeen kuuluu oleellisena osana Helsingin Jäätelötehtaan vanilijajäätelö Kauppatorilla. Tosin nykyään jäätelö jää syömättä, ei ole laktoositonta versiota.

Perillä voikin sitten kuunnella historian havinaa tai muuten vaan nauttia ympäristöstä. Ohjelmaakin löytyy, opastettujen kierroksien lisäksi mm taidenäyttelyitä ja teatteria. Eivätkä ravintolatkaan eivät ole hullumpia. Lisätietoa klikkaamalla kuvaa:

4) Espoon tuomiokirkko

Tunnustetaan, tämä on täällä vain ja ainoastaan siitä syystä että siihen on tunneside olemassa. Rippikirkkoni jossa menimme naimisiinkin. Kauniimpiakin kirkkoja olen nähnyt, joten jos ihan vaan kirkkoja haluaa ihailla kannattaa lähteä vaikka pääkaupunkiimme. Tuomiokirkko, Uspenski, Temppeliaukion, Johanneksen...

Espoon harmaakivikirkko uudistettiin 1982 ja vaikka uudistus varmaan on seurakuntaystävällinen, alttaria siirrettiin keskemmälle kirkkoa, en ole oikein uudistukseen tottunut, vieläkään. Alttarin yläpuolella on krusifiksi joka ymmärtääkseni löytyi lattian alta jonkun remontin yhteydessä. Käsi ja jalat puuttuvat, puuveistos on 1400-luvulta. Vanhoissa kynttiäkruunuissa on nykyään sähkölamput. Turvallisuussyistä taatusti, mutta tunnelma on vaan erilainen nykyään.

5) Koli

Joskus pikkutyttönä olen isin kanssa käynyt Kolin maisemia ihailemassa. Olimme joko matkalla kesäparatiisiini tai sieltä pois.

Pitäisi varmaan suunnitella kesäretki tuonne ja käydä katsomassa Pirunkirkkoa. Ellen saa melonkavaeriani kanssani kävelylle, voin aina käydä Ateneumissa ihailemassa maisemaa.

Kuva Wikipediasta


6) Verla

Pari kesää sitten kävimme melomassa Repovedellä  ja ihan sattumalta eksyimme samalla Verlan pahvitehtaalle. Oikeastaan etsimme kalliomaalauksia ja ajoimme siis Verlaan niitä katsomaan. Kalliomaalaukset eivät tehneet minuun suurempaa vaikutusta, mutta Verlan tehdasalue oli kaunista katseltavaa. Unescon mailmanperintökohteita tämäkin paikka.

7) Heinäpellot

Nämä ovat niin katoavaa kansanperinnettä että jos sellaisia näkee niitä pitää jäädä ihailemaan! Pikkutyttönä sain "auttaa" Ainon pelloilla ja heinätalkoot olivat jännittävää aikaa. Sai ajaa traktoria, hyppiä heinäladossa, illalla lypsää lehmiä ja silittää kissoja.

Tuomarinkartanossa järjestetään heinätalkoot kesäisin, jospa ensi kesänä veisin lapset kokemaan edes hieman sitä kesäistä taikaa. Kaikki kunnia "dinosaurusmunille" jotka nykyään koristavat tienvarsia, joskus jopa ihan hauskoina mainoksina, mutta ei niiden tekeminen vaan ole mitenkään taianomaista.

8) Salon iltatori

Ihan oikeasti kokemisen arvoinen asia! Kesällä on torstaisin Salossa iltatoripäivä ja se on sanoin kuvaamaton tapahtuma. Tervetuloa kokemaan, jos kerrotte että olette tulossa tulen pitämään seuraa.

9) Raippaluodon silta

Närpiön kaupungineläinlääkärin päivystysalue on aika valtava. Siitä syystä pääsin joskus matkustamaan lossilla esimerkiksi Raippaluotoon. Nykyään Raippaluotoon mennään siltaa pitkin, pääsin sitäkin kokeilemaan. Kuten kerroin, mieheni tykkää silloista, siispä pistin tämän maamme korkeimman sillan tänne listaan. Raippaluoto on muuten osa Merenkurkun saaristoa ja se taas on Unescon maailmanperintöä. Ja siellä voi meloa!

Kuva täältä

10) Kemin lumilinna

Valitettavasti tällaista ei ollut olemassa kun menimme naimisiin. Muutenhan se olisi ollut aivan selvä häämatkan paikka. Tosin, mikä estää viettämästä toista kuherruskuukautta, ihan vaan siitä syystä että linna on jäänyt näkemättä!
Viimeinen kohde on siis tälläkin listalla semoinen nähtävyys jota voisin lähteä katsomaan.
Kuvaa klikkaamalla pääsette lumilinnan sivuille

Kirje lämmittää

Kävin eilen "vaihda keltainen kassi siniseksi kassalla"-kaupassa.

Se on kovin outo kauppa, mitä ikinä lähden hakemaan sieltä on loppusumma kassalla aivan järkyttävä. Niin tälläkin kertaa. Vaikka en edes löytänyt purkkeja joita lähdin hakemaan. Sen sijaan mukaan tarttui, kuten aina, kukkia ja kynttilöitä sekä kasa kaikkea muuta tuikitarpeellista.

Löydän aina tuolta tavaraa jota en tiennyt tarvitsevani mutta mitä ilman en usko voivani elää jatkossa. Kuten tämänkertainen tärkein ostokseni: appelsiinikuoren raastin. Tähän asti olen toki pärjännyt ihan tavallisella raastimella, mutta olen ihan vakuuttunut että tarvitsen tätä erikoistyökalua ainakin kerran vuodessa. Samaan settiin kuului myös melonirauta. Sitä en tule käyttämään edes sitä kertaa, en suostu melonia ottamaan ovestamme sisään, saatika käsittelemään sitä mitenkään. Ehkäpä keksin tuolle jonkun muun käyttötarkoituksen.

Vastasiivottuun keittiööni hankin kukan. Se osottautui jalokelloksi ja sen voi näköjään istuttaa uloskin. Hankalaa tässä on että tahtoisin pitää sitä sisällä niin kauan kun se kukkii, mikä tarkoittaa että syksy lienee jo niin pitkällä ettei sitä uloskaan voi pistää. Nähtäväksi jää suostuuko talvehtimaan kellarissa. Sietää hyvin talvea, muttei kosteita talvia. Joten olisi syytä olla kunnon hanget jatkossa että kelloni jää henkiin!

Kaikkein ihaninta tuossa, sinäänsä muutenkin kauniissa kasvissa, on nuput! Pieniä kirjekuoria jotka aukeavat kauniisti kuten kirjeiden kuuluukin. Kirjeitä oli aikoinaan kiva saada. Nykyään ei kirjeitse muista muut kuin verottaja ja eräs kosmetiikkaa markkinoiva yhtiö. Muut lähettävät sähköpostia. Mitenkään vähättelemättä sähköpostiviestejä, nekin voivat olla todella ihania, kyllä kirjeessä vaan on erilainen taika.

Verottajan kirjeet yleensä eivät vaan ole yhtään taianomaisia. Joten saadakseni edes jotakin kivaa laatikkoon liityin Postcrossing yhteisöön. Ajoittain postilaatikkoomme tupsahtaa kortti jostakin päin maailmaa. Ihan kivaa sekin.

Kun lapset olivat pienempiä Joulupukilta tuli kirje marraskuun paikkeilla. Ihan käsin kirjoitettu ja tonttujen toimittamana. Hyvin olivat tontut perillä perheemme tapahtumista. Nykyään ei tontuilta tule kirjeitä. Lopetin niiden kirjoittamisen kun pikkuisemme otti ja piilotti toivomuslistansa pihalle tontuille. Pyysin saada tietää missä se on piilossa, mutta neiti ei suostunut kertomaan. Kyllä tontut sen löytävät kuulema. Kauan saimme tyttöä "vakoilla" kunnes selvivi missä kirje on. Onneksi ehdimme näkemään mihin hän meni, seuraavalla kerralla olivat tontut jo listan hakeneetkin.Hyvä että hakivat, Joulupukki osasi sitten tuoda oikeanlaisia paketteja. Ellet jaksa itse kirjoittaa kirjettä, tai siis ellei tonttuposti toimi, voi kirjeen tilata lapselle täältä.


Pukillehan voi myös lähettää kirjeen, varmaan Pukkikin ilahtuu. Ellei halua jättää tonttupostiin, kuten tyttäreni, voi kirjeen päälle raapustaa seuraavan osoitteen:

Joulupukki
96930 Rovaniemi, Napapiiri

Kun aloittaa ajoissa ei tule kiire...

...tai sitten saa tehdä kaiken uudestaan.

Siivoaminen on joka tapauksessa aika kurjaa puuhaa!

Edes sana joulu ei oikein saa tuota siivoamista muuttumaan mielekkääksi. Kaikesta huolimatta päätin aloittaa joulusiivouksen eilen. Kyllä ja aivan oikein. Nyt on syksy. Siispä pitää aloittaa suursiivous. En todellakaan aio uhrata joulukuun ihania päiviä mihinkään niin typerään kuin suursiivoukseen, siispä aloitin, joulukuussa tehdään sitten sellaista pintasiistimistä.

Takkahuoneessa on pinnat pyyhyitty, listat ja patteri pesty, tavaroita siirretty paikoilleen ja onnistuin jopa tekemään löytöjä: 4 kadonnutta korvakorua on palautettu omistajilleen.Kera pienen saarnan aiheesta tavaroistaan huolehtiminen. Lisäksi löysin noin 25 hiuslenkkiä, rannekoruja, kaulakoruja ym prinsessan tykötarpeita. Ja pari eksynyttä sukkaa. Verhot on pesty ja silitetty, ne pitäisi vielä ripustaa paikoilleen, mutta taidan pestä ikkunan ennen sitä. Samalla tässä pohdin olisinko todella reipas ja pesisin cokispurkit. Se kyllä on yhden päivän urakka. Niitä ei ole muutamaan vuoteen pyyhitty, joten lienevät taas aika likaisia.

Kiilto toi markkinoille vuoden alussa minulle suunnatun tuotteen: Kuurankukka. Pitäisi varmaan käydä haistelemassa. Jos se vaikka tekisi joulusiivoamisesta hauskempaa. Tosin en usko, mutta jos haju on miellyttävä niin varmaan hankinkin. Yleensä olen tykännyt noista Kiilto Oy:n tuotteista. Kuurankukka on 97% biohajoavaa, väittävät, joten sehän vaikuttaa lupaavalta.Valitettavasti OL sarja lopetettiin aikoinaan. Astianpesuaine siinä sarjassa oli Fairyn veroista! OLkin oli kotimainen tuote. Pohjana oli alkoholi, muistaakseni ihan niin että tullin varikoimat tuotteet kierrätettiin. Miksi kaikki kiva häviää markkinoilta?

Tänään olen siirtynyt keittiön puolelle. Vaihtoehtona olisi ollut suihkuhuone, mutta tyttäreni on minulle velkaa joko vessan tai kylppärin siivoamisen. Taidan antaa tuon kylpyhuoneen hänelle, vessa taitaa olla lapselle liikaa? Keittiössä en ole tehnyt läheskään yhtä hienoja löytöjä kuin tein eilen takkahuoneessa. Mutta jalkalistat ja patteri on pesty, verhot pitäisi ottaa pesuun että saan ne takaisin paikoilleen. Viime vuoden jouluverhot "unohtuivat" ikkunaan. Kuten se tonttu vessaankin. Perheeni on jo tottunut että jossakin on aina joku joulutavara esillä.

Top ten nähtävyyteni Euroopassa - entä Sinun?

Pauska haastoi minut kertomaan kymmenen suosikki nähtävyyttäni Euroopassa.

Täytyy tunnustaa että taitaa mennä aika hankalaksi tämä haaste, suoralta kädeltä kun en keksi yhtään paikkaa. Mutta enköhän minä pysty löytämään kymmenen nähtävyyttä, katsotaan kuinka tässä käy.

1) Sikstuksen kappeli

Tämä nyt on ihan ykkösvalintani. Olin todella pikkuinen tyttö kun isäni kanssa kävin katsomassa Pietarin kirkkoa ja pääsin mukaan myös Sikstuksen kappeliin. Kokemus oli valtaisa! Michelangelon tekemät maalukset ovat uskomattomia mestaritöitä. Yksityiskohtia kuhisee maalauksissa, pelkästään alttarifresko on käsittämätön taideteos. Se työmäärä joka tuohon on pistetty on valtaisa. Silloisen oppaan kertoman mukaan tuo nahka joka on tipahtamassa helvettiin olisi Michelangelo itse.

Kuva Wikipediasta

Kun muutin kotoota vanhaan pääkaupuunkiimme oli asunnon omistajan poika aikoinaan maalannut seinille taideteoksia. Yksi niistä oli "Aatamin luominen". Alkuperäinenhän on Sikstuksen kappelin katossa. Kun astuimme sisään huoneeseen missä sormet kohtasivat seinällä olin myyty. Siihen asuntoon halusin muuttaa. Ehdottomasti. Se tuntui välittömästi omalta kodilta.

Dan Brownin kirjoista muuten "Enkelit ja demonit" on ehdoton suosikkini. Syynä tietysti nuo "tutut" maisemat. 

2) Ateneum

Miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Keskellä Helsinkiä on aivan loistavia keitaita jotka todellakin ovat näkemisen arvoisia. Mietin pitkään olisiko suositukseni sittenkin Sinebrychoffin taidemuseo, mutta päädyin Ateneumiin. Syynä Hugo Simbergin "Haavoittunut enkeli"

Kuva Wikipediasta

Taulu on valittu Maamme tauluksi vuonna 2006. Ymmärrän miksi. Sen eteen on vaan hetkeksi jäätävä. Ja jos malttaa siirtyä pois taulun äärestä on Ateneumissa muitakin loistavia taideteoksia. Viimeksi kun kävin Ateneumissa oli Carl Larsson näyttely meneillään. Todella kivasti oli sekin näyttely toteutettu.

Eremitaasissakin on ihania taideaarteita, mutta ettei tämä menisi ihan taidenäyttelyksi niin jätän Pietarin pois listasta. Sitäpaitsi en ole Pietarissa käynyt vaan Leningradissa.

3) Marathonisin saari

En tiedä pääsisikö tämä saari muuten listalleni, mutta kun olimme matkalla saarelle sain nähdä valekarettikilpikonnan meressä. Aivan uskomaton kokemus! Kilpikonna on uhanalainen joten sen näkeminen ei ollut mitenkään itsestään selvää. Tietysti olin toivunut että onnistuisimme näkemään kilpikonnan luonnollisessa ympäristössään, mutta venematkan tarkoitus ei ollut kilpikonninen metsästys. Päinvastoin, alueella yritettiin välttää kilpikonnien häiritsemistä. Konnat tosin pesivät Marathonisiksellä, joten "riski" että sellaisen näkisi oli olemassa. Omat kuvani tästä ihmeestä ovat ajalta ennen digikameraa, joten saatte tyytyä (huomattavasti parempaan) kuvaan jonka löysin erään matkan järjestäjän sivuilta.

Itse saari on kilpikonnan muotoinen. Venematka sinne oli yhtä tuskaa, olen harvoin ollut niin merisairas kuin silloin, tosin se oli sitä aikaa elämästäni kun olin pahoinvoiva yhdeksän kuukautta putkeen. Merimatka siihen päälle ei ollut mitenkään loistava idea. Kun pääsimme perille olotila parani välittömästi, saari tuntui suorastaan paratiisilta. Suostuin jopa uimaan, kokemus sekin sillä vesi oli todella kirkasta ja rannalle pääsi uimalla pienen luolan kautta.. Saaren toisella puolella olisi ollut se parempi hiekkaranta, mutta se on myös se ranta jossa kilpikonnat munivat, joten sinne emme menneet häiritsemään.

Kuva täältä

4) Grotta Azzurra

Kun nyt lähdin saaria kehumaan niin siirrytään seuraavalle saarelle. Caprin Grotta Azzurra on paras sininen luola jossa olen käynyt. Välimeren maissa on tullut käytyä aika monessa luolassa, yksikään ei vedä vertoja tälle sinisyydessään.

Kovin tulijaystävällinen ei luola ole, pienen puuveneen pohjalla on maattava että luolan suuaukosta pääsee läpi. Se on kuitenkin sen arvoista. Vedestä heijastuva valo tekee luolasta todella upean. Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta tälle nähtävyydelle. Toki voitte googlata niitä. 

5) Saimaa

Äh, olin päättänyt että otan vain yhden kotimaisen kohteen listaani, mutta sitten iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: norppa. Voisin tietysti muuttaa tuon Ateneumin Eremitaasiksi, mutta oikeastaan miksi? Kotimaanmatkailua tulisi harrastaa paljon enemmän, on meillä täälläkin upeita nähtävyyksiä!

Kävimme muutama vuosi sitten mieheni kanssa norppamelonnalla ja saimme ihailla saimaannorppaa ihan lähietäisyydeltä. Aivan uskomaton kokemus sekin. Matkakertomuksenkin löydät netistä, jos haluat lukea lisää reissustamme. Maisemat olivat ilman norppaakin kauniit, mutta kyllä se norppa kruunasi matkan.  Saimaannorppien määrä on muuten kasvanut, kerrottiin uutisissa. Ensimmäistä kertaa niitä on laskettu yli 300. 

6) Nordens Ark

Mitenkään vähättelemättä ihmisen tekemiä valtaisia rakennuksia ja taideteoksia, jotenkin nämä luonnon ihmeet vaan puhuttelevat minua enemmän. 

Ihminen on valitettavasti myös ehtinyt tuhoamaan aika paljon ja uhanalaisia eläimiä (ja kasveja ja yksi planeettakin) on valitettavat paljon. Nordens Ark keskittyy tarjoamaan muutamille uhanalaisille lajeille turvapaikan. Viime kesän lomamatkan yksi pysähdyspaikoista oli siten luonnollisesti Nordens Ark. Eläintarha sijaitsee noin 120 km Göteborgin pohjoispuolella. 

Eläintarha on aika pitkälti tehty eläinten ehdoilla, miksi aina ei välttämättä nähnyt vilaustakaan häkin valtiaasta.  Ruokinta-aikoina olikin hyvä olla paikalla, todennäköisyys saada näköpiiriinsä jotakin muuta kuin kasvillisuutta kasvoi huimasti. Käyntimme jälkeen kuvan yksilö on lisääntynyt!

7) Gibraltar

En nyt tiedä onko tämä varsinainen top ten nähtävyys, mutta aika erikoinen paikkahan tuo kyllä on! Englannin hallinoimma pikkuinen läntti, 6½ neliökilometriä,  josta näkee Afrikkaan. Maan lentokenttä on vähintäänkin eksoottinen. Autot pysäytetään siksi aikaa kun lentokoneet laskeutuvat, ajorata kun kulkee kiitoradan poikki. Ja koska maa on suhteellisen pieni on kiitorata rakennettu niin että se alkaa/loppuu mereen. Lentopelkoisen unelmalaskeutumispaikka. Arvatkaa vaan suostuinko lentämään tuonne! Paikka onkin päässyt outojen lentokenttien top ten listalle.

Magotti on muuten Euroopan ainoa apinalaji ja niihin tuolla pääsee tutustumaan halusipa tai ei. Apinat eivät pelkästään kerjää ruokaa turisteilta vaan tunkevat syliin tutkimaan laukun sisältöä. Taas kerran: omat kuvani löytyvät ainoastaan paperiversioina. 

kuva Wikipedia

8) Grote Markt

Brysselin suurtoria pidetään maailman kauneimpana. En nyt menisi vannomaan, mutta toria ympäröivät rakennukset ovat aika uskomattomia taidonnäytteitä. Liittämäni video ei ehkä oikein tee oikeutta rakennuksille mutta saanen anteeksi? En voinut vastustaa!

Jos nyt ihan välttämättä haluatte nähdä niitä rakennuksia (ovat ne sen arvoisia) niin katsokaa sitten tätä videota

Ja jos te käytte ihailemassa toria, kävelkää pikkuinen pätkä ja ihmetelkää pientä pissaavaa miestä. Aika vaatimaton patsas joka siitä huolimatta on maailmankuulu. 

9) Tallinnan joulutori

Onhan tämä joulublogi, ainakin virallisesti, joten pitäähän tänne tämäkin laittaa!

Ystäväni kertoi minulle tästä ihanasta paikasta ja viime vuonna lähdimme sitten nauttimaan Tallinnan satumaisesta joulutunnelmasta. The Times on julistanut tämän Euroopan parhaaksi joulutoriksi ja ihan syystäkin. 

Vaikka Raatihuoneentori ei ole iso ja ihmisiäkin on valtavasti, siitä huolimatta tilaa riittää kaikille eikä tunnelma muutu klaustrofobiseksi kuten Espalla tuppaa käymään. Koijuissa myydään lähinnä käsitöitä, mutta löytyi sieltä jos jonkinlaista kuusenkoristettakin. Ja glögiä! Sateesta huolimatta torilla pääsi todelliseen joulutunnelmaan kiinni. 

Kuva Eckerö Linen sivuilta

10) Millaun maasilta

Tämä lienee sitten tulevaisuutta? En ole nähnyt tai kokenut tätä ihmettä. Mieheni sen sijaan tahtoisi lähteä ajamaan A 75, vain ja ainoastaan tämän takia. Jos minä haluan nähdä eläimiä niin mieheni tahtoo ihmetellä siltoja. Tanskan matkallammekin teimme järjettömän kiertoajelun vain ja ainoastaan siitä syystä että saimme ajaa siltoja pitkin.

Tämä kyseinen silta sijaitsee Ranskassa ja on maailman korkein maasilta, en tiedä uskaltaisinko edes pitää silmäni auki tuolla, mutta tällainen ihme siis pitäisi saada kokea. 

kuva Daily Mail

Kuulisin mielelläni mitkä nähtävyydet ovat teidän listallanne, muistattehan lähettää linkin minulle?