Helmet lukuhaaste 2018: Tappava salaisuus

Helmet lukuhaaste alkaa olla kasassa.

Ongelmana tällä hetkellä on löytää kirjastosta balttialaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Peliin liittyvä kirja on jo periaatteessa päätetty, ellei satu osumaan vahingossa joku toinen käteeni. Mutta kirja jonka päähenkilö tahtoisin olla? Taitaa jäädä lukematta. Omassakin elämässä on tarpeeksi tekemistä, en välttämättähalua tallata kenenkään toisen kengissä.

"Ylimääräisiä" kirjoja on jo tullut luettua aikamoinen kasa, viimeisinpänä Tess Gerritsenin Tappava salaisuus (I know a secret). Tarttui mukaan kirjaston Best Seller hyllystä, otin käteen, luin takakannen ja totesin sen olevan "Rizzoli & Isles"-kirja. Yksi lempisarjoistani, sellainen hyvänolon aivojen-tyhjentäjä-sarja. Tämä on Gerritsenin 12. Rizzoli & Isles kirja, minun ensimmäiseni. Päätin nyt kuitenkin antaa tälle paikan haastelistalta, kun nyt vaivauduin tästä muutaman sanan kirjoittaa. Vaihtoehtoisesta en sanonut sanaakaan.

Yleensä olen sitä mieltä, ettei yksikään tv-sarja, tai elokuva, tee oikeutta kirjalle, nyt taidan olla eri mieltä. Ongelma on varmaan että tv-sarjan myötä olen saanut hyvin tarkan kuvan molemmista päähenkilöistä ja kaikista sivuhenkilöistäkin. Kijassa Maura jää jotenkin etäiseksi ja "olemattomaksi". Eikä tarina nyt muutenkaan oikein onnistunut tempaisemaan minua mukaansa.


6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
Ainakin e-kirjanan ja perinteisenäkovakantisena löytyy


15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
ilkka rekiaro on voittanut ainakin pari pakintoa Wikipedian mukaan

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
Päöäpainopiste ei kyllä ole elokuvassa vaan murhassa, mutta auttaa tekeilläoleva elokuva murhaajan löytämisessä

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
Kyllä, sekä murhaajan että murhattujen vanhemmat ovat mukana tarinassa. Ja tietysti Janen vanhemmat.

24. Surullinen kirja
Murha on aina surullinen asia eivätkä ihmissuhteetkaan aina ole niin yksinkertaisia


26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
Tuo suuri maa lännessä on edelleen kokematta, enkä kyllä suunnittelematkustavani sinne. Mutta vannomatta kuitenkin paras. 

40. Kirjassa on lemmikkieläin
Mauran kissa vilahtelee kirjan sivuilla

42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Kuva:Adlibris, josta myös tilattavissa

Luomu Mehukatit

Nyt olemme maistelleet  Mehukatti luomu-pillimehuja. 

Kyseessähän on Hopottajien tarjoama mahdollisuus maistella ja kertoa mielipiteensä.  Mehut löytyivät helposti Cittarin hyllystä, isolla luomu merkillä varustettuna, mikä tietysti helpotti huomattavasti etsimistä.

Makuja oli nuo kaksi markkinoilla olevat: mansikka-päärynä sekä appelsiini-mandariini-päärynä. Kerroinkin jo näistä edellisessä postauksessa. Pistin sitten tytöt maistelemaan ja maistoin toki itsekin. Olimme aika yksimisisiä suosikistamme.

Ratsastajan mielestä mansikka-päärynä oli outoa, makuyhdistelmä ei oikein ollut hänen mieleensä, partiolainen taas pisti sitä mauttomana. Olen periaatteessa samaa mieltä. Toki pillimehut varmaan suuntautuvat nuoremmille kuluttajille, mutta aika mauton tuo mansikkamehu oli. Eikä edes erityisen mansikkainen meistä. 

Nyt ei sitten tietenkään ole kovinkaan vaikeaa päätellä  että suosikkimme oli tuo appelsiini-mandariini-päärynä. Itse olisin ehkä kaivannut ennemminkin sitruunaa appelsiinin kaveriksi, mutta taas kerran, tämä tuote ei taida olla minulle suunnattu. Tosin voisin hyvinkin kuvitella ostavani näitä tukkupakkauksen kotiin. Pillimehu on näppärä napata mukaan käsilaukkuun ainaisen vesipullon sijaan. 

Ei lisättyä sokeria ja luomua. Kyllä, minulle kelpaa. Eikä tarvitse katsoa miten paljon on makeutusaineita lisätty. Kerrassaan loistava tuote! Vaikka lapseni eivät ihan pieniä ole, on tämä minusta silti tervetullut uutuus. 

Jään odottelemaan makuja aikuiseen makuun. Ja sitä että Mehukatti ensimmäisenä kehittäisi tuotteen jossa muovimäärää olisi vähennetty. Se puukuitupilli voisi olla oikein hyvä keksintö tuohon.

Hopottelua

Pitkästä aikaa on taas hopotuksen aika.

Hopottajat lähetti minulle lahjakaortin lempikauppaani, tarkoituksena tutustua tarkemmin Mehukatti luomu-pillimehuun. Tai siis lasteni piti tutustua siihen, mutta ilkeänä äitinä tahdoin tietysti itsekin maistaa. Onneksi noita purkkeja on kauppojen mehuhyllyssä riittävästi. Tätä kuulema löytyy K-kauppojen lisäksi myös S-ryhmän kaupoista ja R-kioskeilta. 

Hinta oli Cittarissa 0.79 e, yritin googlailla ässän hintaa, muttei löytynyt nettikauppojen valikoimista. Ainakaan vielä. 

Luomu oli tietysti sanana jo sellainen että kiinnostuin mehuista. Makuvaihtoehtoja on kaksi: appelsiini-mandariini-päärynä ja mansikka-päärynä. Nyt sopii toivoa ettei joukossa ole sellaisia jotka eivät pidä päärynästä. 

Mansikka-päärynä ei nyt ajatuksena minusta vaikuttanut kovin ihanalta. Tosin, hedelmäsalaattiin voisin molempia tunkea, joten ehkäpä ne sitten kuitenkin ovat mehussakin ok? Appelsiini ja mandariini yhdistelmänä ihan ymmärrettävä, mutta miksi taas se päärynä? No, ehkäpä makeus otetaan siitä? Ja onhan tämä toki lapsille suunnattu tuote. Ehkäpä lapset arvostavat sillisalaattimakumaailmaa? Minä olisin tunkenut siihen sitruunan tai limen appelsiinin kaveriksi ja myynyt minulle kyseisen tuotteen. 

Kumpaankaan tuotteeseen ei ole lisätty sokeria tai muitakaan makeutusaineita, varsinkin noita makeutusaineita tuppaa nykyään olemaan kaikissa tuotteissa, joten oikein mielelläni näen taas e-koodittoman tuotteen. 

Mansikka-päärynämehun pakkausseloste on lyhyt:

Luomu päärynätäysmehu (60%) tiivisteestä, vesi, luomu mansikkasose (9 %), luomu sitruunatäysmehu tiivisteestä, luontainen aromi.

Jäin vaan miettimään miksi se on mansikkä-päärynä? Luulin että elintarvikkeissa tulee suurimman osuuden omaavan tuotteen olla nimessä ensimmäisenä: sika-nauta jauhelihassa sikaa eniten. No, tämä siis on mansikalla maustettua päärynämehua. Sama ongelma tulee vastaan appelsiini-.mandariini-päärynämehussa: Luomupäärynätäysmehu (45 %) tiivisteestä, luomu appelsiinitäysmehu (32 %) tiivisteestä, vesi, luomu mandariinitäysmehu (3 %) tiivisteestä. Raaka-aineiden alkuperämaa on minulle mysteeri. Appelsiinipuita nyt ei täällä ole, kuten ei mandariinipuitakaan, mutta epäilen ettei tuo päärynäkään ole kotimaista. Kaikkea nyt ei tosin voi saada ja arvostan lisäaineettomuutta. 

Palaan makukokemuksiimme lähiaikoina. Tällä helteellä ainakin juodaan. 

Helmet lukuhaaste 2018: Toinen tuntematon

Helmet kirjahaaste etenee.

Täytyy tunnustaa, että nämä viimeiset kohdat, jotka ovat täyttämättä, ovat haastavia. Balttialaisia kirjailijoita ei juurikaan ole kirjastossamme tarjolla, ei ainakaan sellaisia kirjoja joihin tahtoisin tarttua. Haluaisin olla kirjan päähenkilö? Miksi ihmeessä? omassakin elämässäni on tekemistä, mutta se on ainakin oma elämäni.

Novellikokoelma kohtaan tahdoin kuitenkin lukea Toisen tuntemattoman, vaikka omassa kirjahyllyssä olisi ollut lukematon novellikokoelma. Tuo "tuntematon" vaan houkutti ajatuksena. Tuntemattoman sotilaan "naishahmot" olisivat pääosassa. He jotka tuntemattomassa ohitetaan sivulauseessa. He jotka jäivät kotiin, pitämään maatamma pystyssä.

"Lapset ja koti piti hoitaa, mutta niin myös tehtaat pyörittää ja hevoset kengittää.
Naisten elämä ei ollut pelkkää heijastumaa miesten elämästä vaan täyttä ja raskasta arkea,
kaipauksen täyttämää toki kaipasi sitten isää, poikaa, veljeä, kihlattua tai puolisoa." 
Kirsi Piha

Siispä kirja pistettiin alkuvuodesta tilaukseen kirjastossa ja sain sen nyt jo käsiini. Odotuslista oli nimittäin jäätävän pitkä!

Hieman sillisalaattiahan tämä kirja toki on, jokainen kirjailija kun kirjoittaa omalla tyylillään.
Ja tässä teoksessa kirjailijoita on kaksikymmentäkaksi. 
 Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu
Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Taina Latvala,

Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, 

Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius. 

Jokainen novelli alkaa katkelmalla Väinö Linnan Tuntemattomasta, ajatuksena varmaan, että tietäisimme miten kyseinen naishahmo liittyy alkuperäiseen tarinaan. Joskus tarina kertoo vaimon, äidin, tyttöystävän tarinaa, osa tarinoista kerrotaan lapsenlapsen, naispuolisen, näkökulmasta. Silti tarinat toimivat, nitoutuvat tavallaan yhteen, Väinö Linnan kautta. Ja kertovat myös siitä, miten sodan kauhut heijastuvat vielä tähänkin päivään. Tavalla tai toisella.

Täytyy tunnustaa että tämän kirjan lukeminen myös hieman vaatii että lukisin Tuntemattoman uudestaan. Siitä on aivan liian kauan. Tiedän että kirja löytyy äidin luota, jospa pyytäisin sen itselleni lainaan.

Eihän tämä kirja nyt tietenkään tuntemattoman tasolle nouse, miten voisikaan kun on novellikokoelma. Suosittelen kuitenkin lukemaan, jos sattuu käsiinne osumaan.


1. Kirjassa muutetaan
No, jos korsuihin muuttaminen lasketaan muuttamiseksi. 

9. Kirjan kansi on yksivärinen
Sininen ja valkoinen. Ja koska valkoinen ei ole väri, ainakaan entisen opettajani mukaan, kirjan kansi on yksivärinen. 

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
Ovathan sotilaamme myön Neuvostoliiton puolella.

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
Äidit ja tyttäret yrittävät jaksaa kun mies on sodassa. 

24. Surullinen kirja
Mitä muuta se voisikaan olla?

25. Novellikokoelma
22 kirjailijaa yksissä kansissa. 

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
TOinen TUntelmaton. Ovat ne

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
Epäilen kovasti että olisi raskasta luettavaa.

33. Selviytymistarina
Montakin selviytymistarinaa

"Pirä hualta ittestäs...mitä ikinä tulookin"

Maailma hukkuu muoviin

Meillä vietetään taas synttäreitä.

Itse asiassa kaksikin sankaria ovat viettäneet, lyhyellä aikavälillä, synttäreitään, mutta koska tuo vanhenpi sankareista halusi paeta paikalta, tyydymme viettämään partiolaisen syntymäpäivää.

Miettiessäni minkälaisen kakun tahtoisin sankarille tehdä, törmäsin uuteen blogiin. Doron kakku. Ihan hauska huomata, etten aina päädy Kinuskikissan sivuille, vaikka ne ihanat ovatkin, vaan välillä jonnekin muuallekin.

Päädyin raparperi-mansikka-valkosuklaamoussekakkuun inspiraation lähteenäni, ajattelin että pihalta löytyy tarvittavat raparperit. Kuinka väärässä olinkaan. En tiennyt että raparperin saa hengiltä, mutta uskokaa tai älkää, se kuolee ellei sitä hoida. No, onneksi äitini on minua reippaampi, joten pieni yllätysretki äidin pihaan ja raparperiosuus kakusta oli pelastettu. Mansikoissa päädyin pakastemarjoihin, kotimaisetkin kiehautan norovirusriskin takia, vaikkakin se kotimaisissa marjoissa ymmärtääkseni on suhteellisen pieni riski.

Koska olen laiska, päädyin tekemään keksipohjan, kuten yleensäkin juustokakkuihini, alkuperäisessä versiossa kakkuun on leivottu pohja. Kaupasta tarttui mukaan Pirkka Elise kandisokerikeksejä, ihan vaan maun takia, valmistusmaa Alankomaat. No, olenhan juuri kyseisestä maasta kotiutunut, sen toisen sankarin olen-matkoilla-reissusta, joten en kokenut kovin suuria tunnontuskia kun nappasin paketin mukaani, ei se alkuperäinen tuote sen kotimaisempi valitettavasti ole. Siispä annoin hinnan ratkaista. Huono päätös. Maailma hukkuu pakkausmateriaaleihin ja tämän pahvipakkauksen sisältä paljastui kaksikin muovirasiaa jotka olivat kääritty erillisiin kääreisiin. Varmaan tuotteen säilyvyyden kannalta välttämätöntä, mutta kas kun ei yksittäispakattuina. Pistin Keskolle palautetta. Saa nähdä onko vaikutusta. Tuskinpa. Aravaukseni on että tulee standardivastaus jossa kiitetään palautteesta, kerrotaan että alihankkijan pakkaa tuotteet näin ja että eivät pysty vaikuttamaan, mutta välittävät tiedon eteenpäin.

Ja kun koristeluun hankimme Maraboun keksejä, ne olivat vielä järkyttäämpiä. Yksittäispakattuna.

Tämän kakun valmistus on muuten hidasta, jokaisen kerroksen pitää hyytyä muutamia tunteja ennen seuraavan kerroksen tekemistä, joten suosittelen "koko päivän" varaamista kakun tekoon.

Raparperi-mansikka-valkosuklaamoussekakku

Pohja:

195 g Elise kandisokerikeksejä

50 g laktoositonta voita

Raparperimousse:
n. 500 g raparperia
1 dl sokeria
5 liivatelehteä
5 dl laktoositonta kuohukermaa

Mansikkahyytelö
300 g mansikoita (minä käytin pakastemarjoja)
½ dl sokeria

3 liivatelehteä

Valkosuklaamousse

150 g valkosuklaata

½ dl laktoositonta maitoa

2 liivatelehteä

2 dl laktoositonta kuohukermaa

Koristeluun Marabou Choco Moment valkosuklaa
Mansikoita
Granaattiomena

Murskaa keksit pieniksi murusiksi (itse käytän tehoseotinta) ja sulata voi. Sekoita voisula ja keksinmurut. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja levitä keksiseos pohjaksi.  Pistä jääkaappiin kovettumaan. 

Pese raparperit ja leikkaa palasiksi. Laita uunivuokaan ja kaada sokeri päälle, sekoittele kunnolla että sokeri levittyy. Paista uunin keskitasolla, 200 asteessa n. 20 min, niin että raparperit karamellisoituvat. Soseuta sauvasekottimella.

Pistä 5 liivatelehteä kylmään veteen. Vaahdota kerma. Kuumenna puolet raparperisoseesta. Purista vesi liivatelehdistä ja lisää ne, yksi kerrallaan, kuumaan seokseen. Sekoita. Lisää loput raparperisose, sekoita. Kaada raparperiseos kermavaahdon sekaan ja sekoita huolellisesti. Kaada mousse kakkupohjan päälle. Siirrä jääkaappiin hyytymään.

Kun raparperimousse tuntuu hyytyneeltä tehdään mansikkahyytelö. Pistä 3 liivatelehteä kylmään veteen. Pakastemarjat kuumennetaan kiehuviksi ja annetaan kiehua noin 2 min, lisää sokeri. Soseutetaan sauvasekoittimella. Purista vesi liivatelehdistä ja lisää ne kuumaan seokseen. Kaada varovasti raparperimousssen päälle. Siirrä taas jääkaappiin jähmettymään.

Kun mansikkahyytelö on hyytynyt tehdään vielä valkosuklaamouse. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi. Vaahdota kerma. Kuumenna maito kiehuvaksi, lisää valkosuklaarouhe. Sekoita tasaiseksi massaksi. Purista liivatelehdistä vesi ja lisää massan sekaan.  Sekoita valkosulkaamassa kermavaahdon sekaan ja levitä se kakun ylimmäksi kerrokseksi. Ja kakkus taas hyytymään kylmään. 

Siirrä hyytynyt kakku lautaselle ja koristele. 

Rabarber-jordgubbs-vitchokladmoussekaka

Botten:

195 g Elise kandisockerkex

50 g laktosfritt smör

Rabarbermousse:
ca. 500 g rabarber
1 dl socker
5 gelatinblad
5 dl laktosfri vispgrädde

Jordgubbscreme
300 g jordbubbar (jag använde frysta)
½ dl socker

3 gelatinblad

Vitchokladmousse

150 g vitchoklad

½ dl laktosfri mjölk

2 gelatinblad

2 dl laktosfri vispgrädde

Dekorationer:
Marabou Choco Moment vitchoklad
Jordgubbar
Granatäppel

Smula kexen och smält smöret. Blanda ihop det smälta smöret med kexsmulorna. Fodra en kakform med löstagbart botten med bakplåtspapper. Platta ut kexsmuldegen på bottnen.Ställ formen kallt så att bottnen stelnar. 

Tvätta rabarbern och skär den i bitar. Sätt bitarna i eh ugnsform. Häll 1 dl socker över bitarna och rör om väl. Ställ mitt i en 200 grader varm ugn i ca 20 min så att rabarberfitarna karamelliseras. Gör rabarberpuré med hjälp av en stavmixer.

Sätt 5 gelatinblad i kallt vatten. Vispa grädden. Hetta upp hälften av rabarberpurén. Kläm vattnet ur gelatinbladena och låt dem smälta, ett i taget, i den heta rabarbern. Tillsätt resten av rabarbern och rör ner massan i grädden. Häll moussen i kakformen och ställ den i kallt. 

När rabarbermoussen stelnat, görs jordgubbscremen. Sätt 3 gelatinblad i kallt vatten. De frusna jordgubbarna hettas upp. Låt koka i ca 2 min. Tillsätt socker och kör till en smet med stavmixern. Kläm vattnet ur gelatinbladen och smält dem i dden heta smeten. Häll jrdgubbscremen försiktigt på det stelnade rabarberlagret i formen och ställ kallt igen. 

När cremen stelnat, är det dags att ta itu med vitchokladmoussen.
Sätt gelatinbladena i kallt vatten. Riv chokladen grovt. Vispa grädden. Hetta upp mjölken och smält chokalden i mjölken, Kläm ur gelatinbladena och smält även dem i massan. Rör in smeten i grädden.
Bred ut moussen på kakan och låt stelna.

Ta kakan ur formen och dekorera kakan.

Helmet lukuhaaste 2018: Och så var de bara en

Helmet lukuhaasteeni edistyy.

Tällä kertaa tein täsmähyökkäyksen kirjastoon, päätin nimittäin lukea kirjan jossa runo on keskeisessä roolissa. Toki muutamassa lukemassani kirjassa on runooja siteerattu, mutta onkohan kirjaa jossa runo olisi keskeisemmässä roolissa kuin Agatha Christien Kymmenen pientä... siis "Eikä yksikään pelastunut". Tämä kirja on muuten vaihtanut nimeänsä ees ja taas. Alunperin kirja ilmestyi vuonna 1940 suomennettuna "Eikä yksikään..." ja vaihtoi sitten nimensä siihen kymmeneen pieneen ja nyt ollaan sitten päädytty käyttämään alkuperäistä nimeä. Hyvä niin, mutta minua kiinnosti mitä runolle on tehty. 

Alunperinhän tuo on ollut lastenloru (aika karmiva suoraan sanottuna). Alkuperäisessä versiossa käytetty siis kymmentä pientä englannissa, amerikassa nuo kymmenen lorussa olivat alkuperäiskansan edustajia. 

Nykyään ovat suomenkielisessä versiossa kuulema sotilaspoikia (kuten englanninkielisessä uudessa käännöksessä), ruotsinkielisessä versiossa tinasotilaita.  

1. Kirjassa muutetaan
Kaikki on niin suhteellista. Osa saarelle tulevista muuttavat sinne työn perässä, kukaan saarelle tulijoista ei sieltä hengissä poistu. 

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
Perinteinen kovakantinen, pokkari, e-kirja, elokuva, televisiosarja...

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
No, ei nyt suoranaisesti, mutta U.N Owen on vakaasti sitä mieltä että jotkut rikolliset pääsevät karkuun. Jokainen vieraista on syyllistynyt U.N.O:n mielestä murhaan

23. Kirjassa on mukana meri
Saarella ollaan, Devonin ulkopuolella. 

24. Surullinen kirja
Jos kymmenen ihmistä murhataan niin onhan se surullista

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
Fiktiivinen saari, jonka nimeä ei voi mainita, joten en ole käynyt. 

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
Täytyy tunnustaa että mietin hetken halusinko pilata kirja, jos runo olisi muutettu ihan oudoksi. Onneksi ei, kyllä se oli tunnistettavissa. 

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
Oi kyllä. 

Fabriikin laktoosittomia

Tällä kertaa testailen ihan omaan piikkiini.

Satuin törmäämään kaupassa Valio Jäätelö Fabriikki uutuussarjaan, laktoosittomia jäätelöitä! Voi onnea! Ja mikä parasta, nämä ymmärtääkseni taas ovat kotimaisia jäätelöitä, eivät siis Valion Nestlélle myymiä tuotemerkkejä.

Hiukan ihmeissäni toki olin makukombinaatioista: mansikka/basilika, mustikka/ruis, salmiakki/chili, macchiato/suklaa, porkkana/kakku ja hännän huippuna kreisi/kinuski. Siinä minulla olikin sitten pohtimista mitä maistaisin ensimmäisenä.

En ole ihan varma miltä kreisi maistuu, mutta kinuski nyt on tuttu maku. Porkkanakakun kirjoittaisin yhteen, mutta ehkäpä tuo oikeasti maistuu kakulta jossa on porkkananpaloja? En tiedä, en ole vielä maistanut. Macchiato ja salmiakki eivät olleet ensimmäisten maistettavien ykköslistalla vaan jäin oikeasti miettimään mansikan ja mustikan välillä. Basilika kuitenkin voitti rukiin.

Siispä maistoin ihan ensimmäisenä mansikka basilikaa. 

Ensimmäinen reaktioni oli: onpa kermaista. Ensimmäinen laktoositon jäätelö joka oikeasti vei ajatukseni kermajäätelöön. Ja basilikan jälkimaku oli juurin sopiva, ei lyönyt itseään läpi ollenkaan. Väriaineena on käytetty punajuurta, joten mikään väripommi tämä ei ollut. Mansikka löytyi kastikeraitoina jäätelöstä, basilika ei näkynyt mutta maistui. Olin aivan myyty!

Lähdimme pari päivää myöhemmin juhlimaan kummityttöni syntymäpäiviä ja sain sitten maistaa sekä salmiakki-chiliä että macchiato-suklaata. Olin innoissani!

Vaikka luulin innostuvani suklaajäätelöstä enemmän, vei salmiakki-chili voiton mennen tullen. Väriaineena tässä hiili, alan olla aika innoissani tästä e-koodien puutteesta. Kyllä toki varmaan e-koodeja saataisiin tuoteselosteeseen, esimerkiksi karrageenin e-koodi on E407, mutta aineosat on kirjoitettu ihan kirjaimilla, mikä minusta kertoo enemmän kuin numerosarja. Ehkäpä toisealta yritetään saada tuote "puhtaamman" näköiseksi kun jätetään e-koodit pois? Maku oli kuitenkin taas kerran kermajäätelön, jonka sekaan oli sekoitettu salmiakkiraitoja. Ja kiva jälkipotku chilistä. Olin aivan myyty, mikä sitten koitui macchiaton kohtaloksi.

Macchiato-suklaa, siitä puuttui kahvin maku. Tunnustan että odotukset olivat jo todella korkealla kahden edellisen vaihtoehdon takia, joten tämä sai kärsiä. Minusta oli tullut vaativa! Väriaineet muuten puuttuvat tästä kokonaan. Muutenkaan ei ulkonäkö selvästikään ole ollut ykkösenä näitä jäätelöitä suunniteltaessa, värit ovat hyvin luonnolliset joten mitään kahvipöydän väriläikkiä näistä ei saa. Mutta mikä ehkä ulkonäössä jää puuttumaan korvataan mennen tullen maulla!

Tänään sitten menimme jäätelötiskille partiolaisen kanssa ja hän otti hyllystä Ben & Jerry's maidottoman jäätelön. Katsoin Chunky Monkeyta ja siirsin sitten katseeni Valion mustikka ruis kombinaatioon. Ja uteliaisuus vei voiton. 

En voi kuin todeta: entinen suosikkini Ben & Jerry's on saanut kilpailijan! Nämä ovat oikeasti hyviä! Kotimaisia ja maistuvia. 

Mustikka ruis on myös hyvä valinta, joskin mustikka saisi maistua hieman enemmän. Mieleeni nousi kuitenkin mustikkakukko kun tätä söin, joten ihan pieleen ei ole maku mennyt. 

Tässä vaiheessa voin kai vain todeta: kaki uupuu makukokeilustani, pitää siis käydä kaupassa. Ja tällä hetkellä minä pistän maut järjestykseen: mansikka, salmiakki, mustikka, macchiato. 

Kiitos Valiolle. Voin kai vaan todeta: vihdoinkin laktoositon täysosuma. 

Kuva ja lisätietoa jäätelöistä täältä