Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Syyskuun haaste

Sain työkaverilta pussillisen omenoita!

Täällä on siis keksitty omenoille käyttöä ihan tosissaan ja siitähän se ajatus sitten lähti, kuten Tikkurilan mainoksessa: Syyskuun haaste!

Tehtävänäsi on siis kertoa mikä on sinun omenaherkkusi! Vaikka minullakaan ei omaa omenapuuta ole josta saisi käyttökelpoista satoa, niin tähän aikaan vuodesta voi varmaan omenoida saada ihan pyytämällä kauniisti tai ainakin hyvin edullisesti. Siispä inspiroidaan toisiamme käyttämään näitä syksyn herkkuja!

Kerro minulle lempireseptisi, tai linkitä se esimerkiksi kommenttikenttään. Katsotaan mitä kaikkea ihanaa omenoista voikaan saada aikaiseksi. 





Uusi ääni

Kympin uutiset ovat ne kaikkein parhaat.

Ensinnäkin ne tulevat sellaiseen aikaan että yleensä ehdin katsomaan niitä. Ja toinen, hyvin tärkeä seikka on että heillä on yleensä lähetyksessä myös "kivoja" uutisia. Minusta ainakin on äärettömän mukavaa että kaikkien Syyriakriisien, maastopalojen ja maanjäristysten keskellä on muutakin tietoa kuin se että Putin ja Obama kinastelevat. Kuten eilen. Ääritärkeä uutinen minulle, mutta ehkäpä nyt ei maailmanhistorian kannalta niin merkittävä: Mika Akkanen tulee jatkossa julistamaan Joulurauhan.

Akkanen on Turun kaupungin protokollapäällikkö. Mitä sellainen tekee muulloin kuin jouluaattona on minulle mysteeri, mutta oikeastaan eipä sillä ole merkitystä. Pääasia on että hän aattona seisoo Brinkkalan talon parvekkeella ja julistaa joulurauhan.

Joulurauhahan on julistettu 1300-luvulta lähtien, vuodesta 1888 Brinkkalan parvekkeelta. Nykyistä kaavaa on noudatettu vuodesta 1903. Muutamia poikkeuksiakin on vuosien varrella ollut. Joulurauhaa ei julistettu isovihan aikana 1712-1721. Mahdollinen katko oli myös 1809-1815, syytä en tiedä. Miliisilakko keskeytti perinteen vuodeksi 1917 ja ilmapommitusten pelossa julistus jäi kuulematta 1939.

Ja koska netistä löytyy vaikka mitä hauskaa tietoa, Paavo Heinonen julisti joulurauhan 18 kertaa, katsotaan rikkooko Akkanen sen ennätyksen.

"Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa."


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kissamaista

Kävimme tänään katsomassa uutta serkkuamme.

Päätin tehdä pikkuiselle oman lelun, mutta projekti jäi jostakin syystä kesken. Eilen sitten tein valmiiksi pienen peiton/lelun, mutta väimaailman olen siis valinnut jo keväällä. Arvasin siis oikein tuon sukupuolen.



Alkuperäinen idea tulee Brittas Ami blogista. Kun aloitin isoäidin neliön virkkaamisen, kuvittelin että tästä tulisi Peppi Pitkätossu peitto, mutta eilen siitä kehittyi kissa. Käsivarsia en kissalle tehnyt, päätin ettei pikkuiselle kovinkaan montaa irtoavaa osaa kannata tehdä. Mutta alkuperäisessä lelussa siis on myös kädet.

Peitto siis on yhtä isoa isoäidin neliötä. Mikäli olette unohtaneet miten neliöitä tehdään voitte palauttaa ohjeen mieleenne vaikkapa täältä. Jokaisessa pylväsrymässä on kolme pylvästä ja "nurkissa" 3 pylvästä, 3 ketjusilmukkaa kolme pylvästä. Reunaan tein aaltokuvion. 4 pylvästä (normaalin 3 sijaan) pylväsryhmän keskelle (eli siihen toiseen pylvääseen) kiinteäsilmukka ja taas 4 pylvästä seuraavaan "väliin". Nurkkiin 7 pylvästä. 


Ja sitten vielä pää tälle kaverille.
1. kierros: 2 ketjusilmukkaa (kjs), 6 kiinteää silmukkaa (ks) ensimmäiseen kjs:aan
2. 2 ks yhteen, toista kierros loppuun = 12 ks
3. 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, toista = 18 ks
4. 2 ks 2 yhteen, toista = 24 ks
5. 3 ks 2 yhteen, toista = 30 ks
6. 4 ks, 2 yhteen toista = 36 ks
7. 5 ks, 2 yhteen, toista = 42 ks
8-12. 42 ks
13. 5 ks, kavenna 2 yhdeksi, toista = 36 ks
14. 4 ks, kavenna 2 yhdeksi, toista = 30 s
15. 3 ks, kavenna 2 yhdeksi, toista = 24 ks
16. 2 ks kavenna 2 yhdeksi, toista = 18 ks
17. 1 ks, kavenna 2 yhdeksi, toista = 12 ks

Täytä tässä vaiheessa pallukka pumpulilla.

18. 2 yhdeksi, toista = 6 ks.
19. 2 yhdeksi = 3 s. Ompele kiinni huolellisesti.

Korvat: aloita sopivasta kohdasta: (1 ks, 1 ½pylväs, 1 pylväs) samaan silmukkaan, ja seuraavaan silmukkaan (1 p, 1 ½p, 1 ks)

Sitten vielä muutama ommel niin että kisuli saa naamnsa ja rusettinsa korvan eteen. Valmis. 


lauantai 31. elokuuta 2013

Punaista

Kolmaskin Fazerin pitaleipäpussi on avattu.

Tämä siis on kolmas ja viimeinen maku joka tuli Hopottajien kautta arvioitavaksi. Pussi oli ehdottomasti kaunein näistä, olihan se joulun punainen. Lastut olivat ulkonäöltään hyvin samanlaisia kuin ruohosipulilastut ja pippuri & suolalastut. 

Maultaan nämä olivat ehdottomasti kaikkein parhaimmat, chili antoi hieman potkua lastuille jolloin ne maistuivatkin jollekin. Suosikkini näistä kolmesta maistiaispussista.

Mitä näistä sitten jäi mieleen. Koska ovat vähärasvaisempia niin voisin harkita näitä "leffaherkuiksi". Pieni pussikokokin on näppärä. Mahtuu käsilaukkuun ja riittävän suuri annos naposteltavaksi elokuvissa. Vihreän pussin voi unohtaa, mauttomia, kuivia lastuja, mutta nämä kaksi muuta voivat vaikka tarttua mukaan kaupasta. Tänään olivat isossa plussakaupassa alle euron pussi. Ainoa isohko miinus on tuo valmistusmaa. Kovinkaan ekologista ei minusta ole pussukoiden kuljettaminen ympäri Eurooppaa.


tiistai 27. elokuuta 2013

Vihreä pussi

Jatkoin Fazer pitalastujen maistelua.

Hopottajien kautta siis olen mukana maistelemassa näitä, sain lastut maistiaisena ja kerron niistä rehellisen mielipiteeni. Kerroinkin tuon jo aiemmin. Tällä kertaa käsittelyyn joutui vihreä pussi, eli se ruohosipuli. Pussin kyljessä luki Chive, joten se ruohosipuliteksti ei onneksi toistunut pussissa.

Nämä olivat suoraan sanottuna hirveä pettymys. Kuivia ja mauttomia on minin mielipiteeni. Maistuivat juurikin siltä että sisältävät 40% vähemmän rasvaa. Tiedättehän sen tunteen kun ostatte sen "laihdu nyt aidolla suklaan makuisella pulverilla" tuotteen, sekoitatte sen veteen ja toteatte juovanne vehnäjauhon makuista kaakaota. Sama tunne näissä: pitalastujen näköisiä mutteivät todellakaan niiden makuisia.

Koska itse en ollut erityisen ihastunut näihin, tarjosin maistajaisia kuudelle eri ihmisille. Lopputulos oli sama tyly: en osta. Kyllä niitä söi, kuten eräs maistelija sanoi: jos tarjotaan niin kyllä näitä syö, mutta ei näitä kyllä tule ostettua.

Voisin kuvitella syöväni näitä esimerkiksi tomaattisalsan kanssa, mutta sellaisinaan eivät kyllä minulle maistuneet.

Mutta odottakaapa, olen myös maistanut niitä punaisia! Kerron niistä mielipiteeni lähipäivinä, sen voin jo paljastaa, nämä vihreät olivat ehdottomasti kaikken mauttomimmat minusta.


perjantai 23. elokuuta 2013

Mustaa ja valkoista

Päätin ihan ensitöikseni maistaa Merisuola & Mustapippuri makuisia pitaleipälastuja.

Kerroin eilen päässeeni mukaan Fazerin testiryhmään Hopottajien kautta. Saan siis maistiaisia testailatvaksi ja kerron niistä rehellisen mielipiteeni.

Merisuola & mustapippuri valikoitui ensimmäiseksi mauksi ihan siitä yksinkertaisesta syystä että siinä on lempimausteeni: mustapippuri ihan nimessäkin.

Tarkoitus oli että söisin yksin tämän 40 g pussukkani, mutta jos on kahden lapsen äiti niin on. "Anteeksi lapset, mutta näitä eivät muut saa maistaa" ei olisi ollut ihan perheemme kasvatusperiaatteiden mukainen lausahdus, siispä pussukasta riitti maistiasia kaikille neljälle. Annoin jalomielisesti myös miehelleni yhden lastun. 

Ensivaikutelmani ulkonäöstä oli pienoinen pettymys. Olin odottanut "ehjiä", tasakokoisia lastuja, mutta noista suurin osa olivat kuljetuksessa kärsineitä. En osaa sitten sanoa onko Itella syyllinen vai ovatko lastut kaupassakin tällaisia palapeli palasia. 

Väritkin vaihtelivat jonkinverran lastusta toiseen, hieman ihmettelin tuota punaista sävyä, en oikein keksinyt sille selitystä sisällysluettelosta. Enkä kyllä oikein keksinyt selitystä sanalle laktoosikaan siinä samaisessa sisällysluettelossa. Siis lisätty laktoosia. Sidosaineeksi olettaisin, mutta miksi ihmeessä? Latoosi-inotlerantikkojen luvatussa maassa.

Suolaa lastuissa oli 1,3 g / 100 g eli lähes saman verran kuin perunalastuissa. Sitä ei vaan huomaa näissä, sillä pippurin maku tulee mukavasti läpi noissa. Rasvaahan näissä pitalastuissa on pussin mukaan 40% vähemmän kuin perunalastuissa. Syynä valmistustapa, paistaminen.

Maku oli oiken mukava minusta. Voisin hyvin kuvitella popsivani näitä esim elokuvaa katsellessani. Uimarikin ihastui, vaikka näiden piti olla aikuisille suunnattuja. Partiolainen ilmoitti ensin: näissä on pippuria, hän kun ei mausteista oikein välitä. Hetken päästä kuitenkin kuului: nämä ovat hyviä, saanko lisää? Herra ei suostunut yhden lastun perusteella olemaan mitään mieltä.

Joten perheemme johtopäätös: kelpaavat hyvin, ainakin naisväelle. 

Vielä on kaksi pussia avaamatta eli jatkoa seuraa.

torstai 22. elokuuta 2013

Hopotusta

Tuolla naamakirjan puolella kerroinkin liittyneeni Hopottajiin.

Hopottajat, eli minun maailmassani Höpöttäjät skandit unohtuivat matkan varrella, sopii aivan loistavasti minulle, kerronhan minä muutenkin mielipiteeni täällä milloin mistäkin. Hopottajat siis saavat tuotenäytteitä arvoitavakseen ja kertovat sitten niistä rehellisen mielipiteensä, yleensä erilaisissa sosiaalisissa medioissa, mutta mysö naamakkain. Tuosta linkistä pääset itsekin mukaan iloiseen porukkaamme. Toivon toki että pistäisit minut suosittelijaksi koodilla: HOP12121.

Pääsin ihan heti mukaan Fazerin Crisp Pita Bread-lastujen arviointiin. Linkin avulla voitte käydä tutustumassa tarkemmin tuotteisiin. Minä kävin kurkkaamassa perunalastuhyllyä lempikaupassani ja siellähän pussit jo komeilivat. Pussukoiden hinnat olivat siinä euron paikkeilla.

Eilen postinjakaja oli sitten ystävällisesti yrittänyt räjäyttää naapurin postilaatikon pahvilaatikolla jonka ulkomitat olivat samat kuin postilaatikon. Huonompi juttu vaan että kaksi samankokoista laatikkoa eivät oikein tahdo mahtua sisäkkäin. Säästyinpähän kuitenkin Itella keikalta kun laatikko oli työnnetty postilaatikkoon ja koska naapurit olivat poissa mieheni päätti tyhjentää heidän hieman ylitäyttyneen postilaatikkonsa. Lievää väkivaltaa käyttäen laatikot saatiin erilleen ja minä sain pakettini. 

Paketissa oli luvatut Fazerin pitalastupussit. Makuja löytyi kolme: 

Sourcream & Ruohosipuli, henkilökohtaisesti olisin ehkä valinnut molemmille sanoille saman kielen, ranskankerma ja ruohosipuli, mutta ymmärtäähän tuon tietysti noinkin. Tai ehkä tuo englanti olisi istunut paremmin Crisp Pita Bread nimeen: Sourcream and Chives. Mutta minä nyt tunnetusti olen nipottaja enkä pidä siitä että kieliä sekoitetaan. 

Merisuola ja mustapippuri valikoitui nimen perusteella suosikiksini. Pidän mustapippurista ja pihvinkin syön mieluiten kyseisillä mausteilla maustettuna. 

Värinsä puolesta taas tuo Chili on suosikkini. Joulun punainen pussi erottuu luonnollisesti edukseen.

Pussien mukaan rasvaa olisi jopa 40% vähemmän kuin perunalastuissa. Näitä ei nimittäin uppokeitetä vaan ne paistetaan auringonkukkaöljyssä. Loistavaa. Jos chipsinhimo iskee on tämä siis vastaus. Ainakin toivon niin. Vähemmän rasvaa ja suhteellisen pieni pussi. Ei tule ahmittua tolkuttomasti ainoastaan sitä syystä että pussi on aukaistu. 

Ainut hieman minua harmittava asia on valmistusmaa. Kun Fazerin tuote on kyseessä, toivoisin tietysti että tuote olisi kotimainen. Siinä kohtaa petyn. Tänne nuo pussit tuodaan Iso-Britanniasta, ei kovinkaan ekologista väittäisin. 

Nähtäväksi jää mikä maku on se kaikkein paras, palaan asiaan lähipäivinä. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...