Koirille petejä

Kaikkea hauskaa tuolta naamakirjasta löytyykin!

Tällä kertaa voi kierrättää isännän vanhat collagepaidat. Ja sen vanhan tyynyn. Tosin siitä kannattaa häätää pölypunkit ensin. 60 asteessa pesu tai parikis tunniksi saunaan. Idea siis on että lämpötila nousee yli 60 asteen tunniksi. Jos ulkona on pakkasta voi tyynyn tosi viedä uloskin, näin meillä tehdään talvisin vuodevaatteiden kanssa. - 18 astetta ja vuorokausi niin johan ötökät kuolevat. Tosin vuorokautta ei patjoja pidetä ulkona, mutta tyynyt ja peitot saavat sellaisen käsittelyn.

Toinen ihan yhtä ihana idea löytyy videosta. Tosin siinä ei oikeastaan kierrätetä, mutta jos on vanha fleecepeitto niin kierrätystäkin voi harrastaa! 

Tässä jo hieman suunnittelen koirille uusia petejä...

Aattoilta Italiassa?

Olen taas selannut yhden kirjan alusta loppuun.

Tällä kertaa tartuin Georgeanne Brennanin Talven Juhlia (Christmas entertaining) teokseen. Tämä oli hieman erilainen kirja, mutta ei yhtään hullumpi teos. Kirjassa on muutama teema:

• Kodikkaat coctailkutsut takkatulen äärellä
• Jouluaaton ateria italialaiseen tapaan
• Tyylikäs aattoilta kaupungissa
• Perinteinen englatilaistyyppinen joulu
• Säkenöivä talvipäivän maalaisaamiainen
• Rennot uuden vuoden kutsut

Ideoita on sitten kattauksesta aina menyyn suunnitteluun ja mukana on vielä työsuunnitelma eli kerrotaan mitkä asiat voidaan valmistella etukäteen, mikä jätetään viime hetkeen. Voisin jopa harkita että toteuttaisin esimerkiksi tuon italiano juhlan. En tosin aattona, mutta jonakin toisena päivänä. Vaikka en muuten ole ihan vakuuttunut pendoliinoista ynnä muista "italian ihmeistä", tuo menyy vaikuttaa ihanalta. Vai miltä kuulostaa: Alkupalatarjotin, vuonankaalia pähkinäöljyn ja balsamiviinietikan kanssa sekä täytetyt pikkupaprikat alkupalaksi? Juomaksi suositellaan Camparisoodaa.
Pääruoaksi sitruunarisottoa, katkarapuja, kampasimukoita ja täytettyjä kalmareita sekä salaatti rukolasta, punasikurista sekä endiivistä (sen voin unohtaa). Jälkiruokana veriappelsiinilla kuorrutettu juustotorttu.
Folioon kääritty suklaapala espresson kera (sen presson keitän sitten Eve II:n avulla).

Reseptit vaikuttavat suhteellisen helpoilta ja kuvat saavat kuolan valumaan.

Mustikkaruutuja

Mustikkakausi on ohi, enkä saanut marjoja ylitäyteen pakkaseeni tungettua.

Onneksi kotimaisia marjoja saa vielä pakastealtaista, joten pääsin pikkuiseni kanssa kokeilemaan löytämääni reseptiä.

Minun olisi jo pitänyt oppia että kannattaa tehdä kaksinkertainen annos kun lähtee liikkeelle naapurimaan "uunipelti resepteistä". En tajua mitä nukkekoti versioita heidän uuninsa ovat, ihan normaalikokoisilta nuo vaikuttavat ulkopuolelta. No niin tai näin. Tuplasatsi minun versiona. Kiitos lähikauppamme jossa Valion Eilat taas kerran loppu hyllystä. Vihreeseen kauppaan en mene, asiakaspalvelua pitää sentään löytyä, jos vaikka sattuu löytämään myyjän. Vihreän kaupan konseptiin ei taida palvelu kuulua? Joten jos siellä oli Eiloja, niitä on edelleenkin siellä.

Valkosuklaiset mustikkaruudut

4 kananmunaa

2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

1 tl vanilijasokeria

2 dl kermaa (joka vaihtui Floran laktoosittomaan ruokakermaan)

1 (150 g) purkki Eila laktoositon mustikka-vadelma jugurttia
120 g sulatettua laktoositonta voita

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kerma ja jugurtti. Sekoita kuivat aineet. Lisää kaikki raaka-aineet vaahtoon. Sekoita.

200 g mustikoita
4 tl sokeria
4 tl perunajauhoja

Sekoita marjat, sokeri ja perunajauhot ja käännä ne taikinaan.

Paista 175 asteessa n 25 min. Jäähdytä.

Sulata 130 g valkosuklaata ja levitä kakun päälle. Leikkaa ruutuja.

Kuvaa ette tällä kertaa saa, tuote syötiin parempiin suihin ennenkuin ehdin kuvailemaan :) Lisään seuraavan satsin jälkeen, mikäli muistan

Työkaluille käyttöä

Kaikkea hullua ihminen keksiikin tehdä.

Syy tähän on luonnollisesti netti. Tämä on ihan pohjaton ideasuo. Ja tänne uppoaa hyvin nopeasti!

Yksi monista, monista hauskoista ideoista on klipsuttimien käyttö virkkauksessa. Niitä voi varmaan käyttää monessa muussakin, mutta virkkaus nyt sattui olemaan se johon minä päädyin. Helppoa opettaa myös jälkikasvulle.

Klipsutin, mikäli ette tieneet, on se juomatölkkien "avausrengas". Tiesittekö muuten että se reikä kuuluu kääntää syntyvän aukon päälle, optimaalisen oluen vaahdon saamiseksi? En tienyt minäkään, mutta toisealta, en tee tiedolla mitään, en juo olutta. Sen sijaan olen siis keksinyt klipsuille muuta käyttöä. Ainakin kaksi ideoista olisi tarkoitus toteuttaa ennen joulua. Paljastan ne toki täälläkin, en vaan ole varma tapahtuuko se ennen joulua vai vasta aaton jälkeen.

Mutta ennen kuin päästään virkkaamaan on klipsut käsiteltävä. Luoja mitä touhua!

Ensin klipsusta poistetaan se kiinnitysreikä vai miksi sitä nyt kutsuisin. Kuvassa näkyy mitä tarkoitan.

Sitten klipsut pestään, saa mahdollisen metallijauheen pois ja juomajäänteet irtoamaan. Ja mikä on pesty on kuivattava. Huolellisesti.

Minä pamauttelin klipsut suoraksi vasaralla vasta pesun jälkeen, samalla yritin saada terävän reunan mahdollisimman litteäksi. Voisihan sen viilatakin, mutta joku tolkku sentään tuossa käsittelyssä. Tuleehan siihen lanka suojaamaan ja se terävä osa on reiän sisäpinnalla. Pistän sitten valmiiseen tuotteeseen varmuuden vuoksi vielä mukaan varoituslapun: Huom! Reuna on terävä, siihen voi vaikka viiltää sormensa jos tunkee sormensa reikään!

En tiedä onko väliä missä järjestyksessä tuon pesun ja vasaroinin tekee. Kahta kertaa en noita suostu tiskaamaan kuitenkaan.

Lopuksi vielä lajittelu! Uskomatonta miten monta erilaista mallia noista löytyy. Ja sitten on vielä värvariaatiot. Mutta nyt olen saanut homman siihen vaiheeseen että voin aloittaa ensimmäisen projektin.

Muumeja

Fiskarsin sivut naapurissa hehkuttavat uutta Muumimukia.

"Årets vintermugg berättar om när Muminpappans faster besöker familjen. Fastern tar tillfället i akt att lära upp familjen vad julen innebär och vilka julförberedelser som krävs. Detta är något som familjen egentligen är helt ointresserade av och har inte heller någon lust att börja julstöka. Ändå följer de fasterns instruktioner och börjar allehanda förberedelser. Pappan drar i väg till skogen för att leta upp en passande julgran. Han funderar: ”Om jag tar en liten gran alldeles i närheten av huset. Undra just om det då kan kallas för julgran?” På annat håll i skogen befinner sig Lilla My. Hon försöker sig på att förhindra en ren att ta sig fram och hoppas därmed kunna stoppa hela julen. När julafton väl kommer, smyger sig hela Muminfamiljen ner i källaren för att trots allt fira jul. Alla förberedselser har fått dem att bli så nyfikna på denna högtid. Men de kan ju inte visa detta för fastern, utan firar i stället i hemlighet!

Mönstret återfinns på mugg samt juldekorationer i form av mini-muggar samt hängande Mumin och Lilla My-figurer.

Produkterna finns i butik från 1 oktober till 31 december"

Arabian sivuilla ei ole mitään mainintaa uudesta Taikatalvi mukista. Ei ainakaan niin että minä löytäisin uutuudesta tietoa. Uutissivua on päivitetty viimeksi toukokuussa. Ei muuten löydy Stockmannin 150 v. muumimukiakaan sivuilta. 

Vuoden aikana siis ilmestyy 150 erikoistuotetta Stockmannin valikoimiin, tämä muki on numero 125 sarjassa.  Arvatkaa oliko minun ihan pakko saada. Onneksi rakas mieheni huolehti että sain lahjani. Mukin malli on haettu Tove Janssonin Stockalle suunnittelmasta lahjapaperista. Muumimamman laukussa on S:n logo. Varsinainen mainosmuksi siis. Ainakin verkkomyymälä ilmoittaa että muki on jo loppuunmyyty. Oikea hittituote!

Mutta talvimukeista piti puhua. Mukin tarina kertoo Muumipapan tädistä joka tulee kertomaan joulusta perheelle. En oikein tunnista tuota yllä olevaa versiota, muistaakseni perhe menee nukkumaan kirjan lopussa, mutta en ole lukenut kyseistä tarinaa kolmeenkymmeneen vuoteen, joten voi olla että muistan väärin. Pitäisiköhän kirja kaivaa hyllystä?

Mukissa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, vaikka en tarinaa tunnista. Sen sijaan ihmettelen kotimaisten firmojen markkinointia taas kerran. Miksi ihmeessä mukia mainostetaan naapurissa eikä täällä? Meneekö Arabialla niin hyvin ettei ostajia tarvitse hemmotella muumisaduilla syysmyrskyjen jyllätessä? 

Tänäkin vuonna mukeista löytyy myös miniversiot joita voi ripustaa vaikkapa kuuseen. Tai sitten niistä voi juoda tipan glögiä.

 Ja ainakin minulle uutta on nämä ripustettavat muumihahmot. Sen verran vanhanaikainen olen etten pistä kuusen koristelua uusiksi muumihamoilla. Ja muuta käyttöä en näille keksi. Ja jos nyt olen ihan rehellinen, en erityisemmin edes pidä näistä.

Kun ei kaupasta saa

Keppihevoset ovat kova sana.

En oikein käsitä villitystä, mutta ok, minä hypin aikoinaan kuminauha kaverina, nykyajan lapset hyppivät esteitä. Samaa liikuntaa. Tosin minusta luonnollisesti se twist-narun hyppely oli huomattavasti järjellisempää, mutta kun oikein alan miettiä niin onhan nämä keppihevoset suhteellisen kehittäviä kanssa. 

Nuorempi on suunnitellut mallin mallin sanomalehtipaperista ja sen avulla sitten leikkasi kangaspalasista itselleen "pään". Ompeli käsin hevosensa ja täytti sitten pään vanhn tyynyn sisustalla. Kierrätystä siis aika pitkälle. Uskomattoman luova lapsi, ei tullut edes itkemään että tahtoo kaupasta sitä, tätä ja vielä tuota, sen sijaan kysyi saisiko ottaa esimerkiksi vanhan lakanan käyttöönsä. Onnistuin jopa löytämään erivärisiä kangaspaloja kun kuulin käyttötarkoituksen. Lankaakin sai väritoiveiden mukaan ottaa äitinsä lankavarastosta. Täytyy tunnustaa että koulun kasvatustyö näkyy tässä, ei anakaan ole kotoota oppinut ompelemaan. Edes nappia.

Kun hevoset oli valmiit piti tuohon pihalle virittää esterata joka sitten on ollut kavereiden kanssa suhteellisen ahkerassa käytössä. En voi kuin ihmetellä lapsen luovuutta, minä en olisi saanut aikaan mitään tuollaista!

Kuvassa vielä "omat" hevoset hieman keskeneräisinä. Mutta idea jo näkyy niissä.

Ruokaisia taideteoksia

Töihin on otettava lounasta mukaan jos aikoo syödä.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, lähikauppamme ja läheiset pikaravintolat ovat hävinneet katukuvasta, joten ruoka on haettava kauempaa tai tuotava kotoota. Minulle tuo ruoan mukaan ottaminen tuntuu olevan todella haastavaa. Pitäisi muistaa täyttää eväsboksi edellisenä iltana ja vielä muistaa ottaa se mukaan jääkaapista. Vaativaa!

En ollut ennen kuulutkaan japanilaisista lounaslaatikoista, mutta nyt kun olen tällaiseen ihmeeseen tutustunut, kiitos television lapsille suunatun kokkauskilpailun, niin minä tahdon tällaisia. Mistä tämmöistä taidetta saa?

Ja ihan turhaan ehdotatte että on tehtävä itse, minä en saa edes sitä perussoppaa yleensä mukaani. Jos minulle tarjottaisiin salaatti tällaisessa upeassa muodossa olisin varmaan vannoutunut vihannesten popsija. Ajatelkaa: joka päivä oma taideteos syötävänä. Jopa parsakaali näyttää herkulliselta tuolla seassa! Tosin tämä ei ole puhdas salaatti, onhan tuolla riisiä ja joku uppokeitetty liha(?)möykky. Mutta herkulliselta tuo näyttää.

Näitä erilaisia lounaslaatikoita löytyy netistä hurjat määrät. On sarjakuvahahmoja, juhlapyhiä, eläimiä, ruokateemoja... Tuskinpa sitä pääsisi kyllästymään!

Jos joku haluaa perustaa "täytän lounasboksisi" yrityksen, kertokaa ihmeessä. Ja jos kaipaatte lisäinspiraatiota, googlatkaa "bento box" tai katsokaa täältä.

Lempikauppakeskuksessani näyttäisi olevan myytävänä sushi lounasbento. Mutta ei se ole läheskään yllä olevien tasoinen ulkonäöltään. Eikä kauppa ole edes auki kun lähden töihin.