Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Korvatunturilla on korvat

 Kovasti olisi tällekin päivälle eri teemoja.

En kuitenkaan löytänyt mitään ihan jouluun liittyvää, olisi venyttelyä, vesirinkeliä, nuudelia ja tangoa tarjolla. Monen muun asian lisäksi. UNICEFin muutoksen päivä (UNICEF Day for Change) olisi toki hieno teema, ja jouluna varmaan moni hyväntekeväisyysjärjestö saa normaalia enemmän lahjoituksia. Päädyin kuitenkin nostamaan esille Kansainvälisen vuoristopäivän. 

Eihän meillä täällä vuoristoja ole, ne ovat jääkausien toimesta höylätty maan tasalle, mutta yksi erityisen mielenkiintoinen tunturi sentään löytyy. Palataan siihen kohta. Nykyisetkin vuoret altistuvat jatkuvalle eroosiolle, kun jäätiköt ja tunturipurot ja vesiputoukset rikkovat vuoren pintaa. Varsinkin ilmaston lämpeneminen on nopeuttanut jäätiköiden sulamista ja lisännyt vesimääriä vuorien rinteillä. Ja jäätiköiden sulaessa, myös eläinten ja kasvien elinympäristö muuttuu. Samoin niiden ihmisten, jotka asuvat vuoristossa.

Mutta siirrytään pohtimaan heidän elinympäristöä, jotka asuvat Korvatunturilla. Siitähän ei kovinkaan paljon tietoa ole, sillä tunturi sijaitsee rajavyöhykkeellä. Lentäviä poroja siellä perimätiedon mukaan asustelee ja ennen kuin joku sanoo, ettei selliasia ole olemassa, Boliviasta löydettiin  tilcayo-tiikerikissa tänä vuonna. Joten paljon on vielä sellaista, josta emme tiedä mitään. Minusta on oikeasti aika uskomatonta, että kissan kokoinen eläin on saanut elää kaikessa rauhassa, ilman tutkijoiden ja ihmisten sekaantumista sen elämään, tälle vuosituhannelle saakka. 

Paltaan nyt kuitenkin Savukoskelle ja Korvatunturille. 486 m korkealla tunturilla on kolme huippua: keskimmäinen rajalla, itäinen (464 m) Venäjän puolella ja läntinen (411 m) Suomessa. Nimensä tunturi on saanut ketunkorvia muistuttavien huippujensa takia. Koska tunturi on rajavyöhykkeellä, tarvitset rajavyöhykeluvan mennäksesi ihailemaan tunturia. Korvatunturin vaellusreitti on lähes 41 km pitkä ja luokitellaan vaativaksi. Reitti on merkitty, mutta merkkaus erottuu heikosti maastosta varsinkin huonolla säällä ja pimeällä. Reitin varrella on kaksi autiotupaa. Kuten huomaatte, olen hieman tutustunut aiheeseen, kunto ei vaan kestä tuollaista patikkamatkaa, mutta talvisin pääsee kelkalla paikan päälle.


Kuva: Pixabay / TriplexAdventures
Kun ei tunturista löytynyt ilmaista kuvaa käyttöön

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...