Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Ystävänpäiväksi?

Olen ihan kahjo!

Päätin lähteä mukaan Ystävänpäiväsukkahaasteeseen, tai siis -neulontaprojektiin. Vihaan kirjoneuletta, joten miksi ihmeessä?

Ohjeen mukaan lankana piti olla Nalle, mutta en todellakaan lähde ohuella langalla neulomaan kirjoneuletta, joten päädyin seiska veikkaan, tapani mukaan, sitä kun oli kotona ihan riittävästi. Ja puikkoina rakkaat Cubicsini. 

Lankavarastostani, joka on suhteellisen mahtava siihen nähden miten vähän kudon, löytyi tummimpana harmaana 7 Veljestä Aapo lankaa. Miten Aapo eroaa muista veljeksistä on minulle mysteeri, mutta tuo nyt tuli käyttöön. Alkuperäisessä ohjeessa lankana on grafiitinharmaa Nalle, tämä nyt on liian vaaleaa, mutta enpä ostanut uutta lankaa!  Lisäksi kerä vaaleanpunaista, roosa nauha kampanjalanka ja valkoista. 

Nina Laitisen Joulukalenterisukissakin on käytetty samaista lankaa ja silmukoita oli 72, kuten sattuu olemaan näissä Ystävänpäiväsukissa kapeimmassa versiossa. Loistavaa, yksi ongelma ratkaistu. Seuraan sitä 72 silmukan Nalleohjetta. 

Tänään sitten alkoi tuo porjekti. Koskaan, ikinä ei 72 silmukkaa ole tuottanut yhtä paljon päänvaivaa. En oikeiasti tajua miten tämä oli niin vaikeaa! Koko päivä meni, olen repinyt työn (tai työt, teen molempia sukkia rinnakkain) ainakin 5 kertaa auki ja aloittanut alusta. Lisäksi vielä jonkun puikon silmukat varmaan 25 kertaa. Koko päivä meni, mutta nyt nuo 12 (!) ensimmäistä kerrosta on neulottu. Kahteen kertaan. Tai oikeastaan olen varmaan jo tehnyt yhden sukan valmiiksi, jos olisin vaan jatkanut?

Ohjeissa ei ole mitään vikaa, ne ovat hyvin selvät ja helposti tulkittavissa, mutta aivoni eivät vaan saaneet rytmitettyä tuota alkupitsiä. Milloin olin isomman sukan kaavassa sekoilemassa, milloin muuten vaan sekaisin silmukoiden kanssa. Taitaa se odotettavissa oleva kirjoneule pelottaa niin etten pitsiäkään osaa tehdä?

Onneksi minulla on olemassa neulontamentori jolta pyytää apua jos oikein alkaa ahdistaa. Pahimmassa tapauksessa saan ihan kädestä pitäen apua, joten suhteellisen luottavaisin mielin uskallan ehkä jatkaa?

Huomenna jatkuu, toivottavasti aivoni olat yhteistyökykyisemmällä tuulella.

Mikäli haluat mukaan projektiin niin Facebook ryhmä löytyy täältä ja Ravlery ohje täältä. Kertokaa ihmeessä jos olette mukana ja mihin väreihin päädyitte!


2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...