Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Lukutaidoton joka osasi laskea

Taas on yksi kirja kuunneltu.

Jonas Jonassonin kirja: Lukutaidoton joka osasi laskea (Analfabeten som kunde räkna) löytyi kirjastosta äänikirjana. Koska "satavuotias" oli minusta ihan hauska, päätin kuunnella lukutaidottomankin.

Jonassonin huumori on ihan yhtä absurdia kuin satavuotiaassakin, ongelma vaan oli että minulla oli hieman sellainen olo että olin tämän kirjan jo lukenut kertaalleen. Siinä missä satavuotias oli absurdisuudessaan ja uutena kirjana todella hauska, huomasin lulutaidottoman kohdalla ajattelevani että "tämän jo arvasin".

Tällä kertaa päähenkilö on nuori, etelä-afrikkalainen, slummissa syntynyt Nombeko, ei satavuotias papparainen. Nombeko ei tosin ole, kirjan nimestä huolimatta lukutaidoton, vaan opettelee lukemaan ja lukeekin sitten kaikki kirjat jotka käsiinsä saa. Monen sattuman kautta Nombeko päätyy Ruotsiin pakolaisena, mukanaan hän sattuu tuomaan myös ydinpommin. Ja jos Nombekolla on ollut ongelmia apartheidin Etelä-Afrikassa, Ruotsissa hänellä on muutaman megatonnin kokoinen ongelma. Kuten sanottu, absurdia alusta loppuun, samalla kuitenkin viitataan koko ajan oikeisiin tapahtumiin ja henkilöihin, mikä antaa kaikelle kuitenkin jonkinlaisen tukevan maaperän jolle rakentaa tarinaa. Pääseepähän oma sotasankarimme Mannerheimkin mukaan.

Jos ei tarina oikein saanut minua tempaistua mukaan samalla tavalla kuin Jonassonin ensimmäinen kirja, ei lukijakaan valitettavasti oikein onnistunut. Karo Lauronen lukee toki hyvin, mutta pakkoruotsin opettajansa ei kyllä saa minulta pisteitä. Göran Persson onnistuu tuttuna nimenä hyvin, mutta seuraava "Persson" laustaankin sitten suomeksi.  Solvalla ei selvästikään ravipaikkana ole tuttu Lauroselle ja Fredsgatan on Rauhankatu suomeksi, ei Fredin mukaan nimetty. Kun jokaisen paikannimen kohdalla huomasin ärsyyntyväni voin olla onnellinen etten osaa ollenkaan ranskaa. Piafin laulujen sanat menivät ihan täydestä.

Ja sitten katsotaan saanko "rasteja ruutuun"

8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle 
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit
 ~hieman kyseenalaista täyttääkö tämä kirja nämä kriteerit, vaikka Nombeko onkin tummaihoinen apartheidin jakamassa Etelä-Afrikassa. Mutta olkoot nyt rasti tässä ruudussa, taidan kuitenkin satsata vielä kirjaan joka oikeasti täyttää tämän kohdan

47. Hauska kirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...