Meikkipussin pohjalta

Joskus kirja kannattaa lukea loppuun asti!

Tai tässä tapauksessa ainakin kuunnella. Kirjastosta tarttui mukaan Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta. Ensimmäisen tunnin jälkeen ajattelin jo lopettaa kirjan kuuntelun, se ei minusta oikein päässyt käyntiin. Mutta koska kirjan luvut ovat aakostettu, niin olihan minun pikkuinen pakko kuunnella se, aakoset kun ovat niin lähellä sydäntäni. Onneksi kuuntelin, huomasin enemmän ja enemmän samaistuvani Tyttiin, vaikka emme ihan samanlaisia olekaan. Minulla kun esimerkiksi on huomattavasti perinteisempi perhe kuin mitä Tytillä.

Kaikenlaisista muista perhemalleista puhutaan nykyään eri yhteyksissä paljon,
mutta ei aikuisperheestä.
Minulla on ilo ja murhe kuulua aikuisperheeseen,
jossa meitä on isä ja äiti ja kaksi lasta.
Isä on 76-vuotias, äiti 72-vuotias ja me lapset 48 ja 45.

Mutta koska Tytti on ikäiseni, huomasin samaistuvani moneen Tytin ongelmaan ja ajatukseen. Ja hymyileväni aina vaan enemmän. Jopa kun käsiteltiin hieman ikävämpiä asioita.

Jopa kirjamakumme menee aika hyvin yksiin, mikäli katsotaan sitä Tytin epävirallista listaa. Tyttin virallisella listalla on vain kirjoija joita kehtaa tunnustaa lukevansa, epävirallisella listalla sitten myös kirjat joita luetaan "salaa" koska niitä pitää hävetä. En nyt sinäänsä tajua miksi kirjaa pitäisi hävetä. Minä tunnustan iloisesti lukeneeni esim. 50 Shades of Grey triologian. En nyt ollut erityisen ihastunut niihin, parempiakin kirjoja olen lukenut, mutta tunnustan lukeneeni. Kuten sen Tytin epävirallisella listalla olleen Okalinnutkin. Aikoja sitten. 

Tytti kertoo muuten myös kakapo papukaijoista. En ollut koskaan kuulutkaan niistä. Uhanalaisia lentokyvyttömiä pöllöpapukaijoja. Kaikkea sitä oppiikin, kun kuuntelee kirjoja. 

Listietoa Tieteen Kuvalehdestä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja

Haatainen on kustannuspäällikkö

13. Kirja "kertoo sinusta"

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen

No joogaa Tytti ainakin harrastaa

39. Ikääntymisestä kertova kirja

No, ketoohan se siitäkin

42. Esikoisteos

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

Hapatettua

On taas aika hopottaa.

Sain siis lahjakortin lempikauppaani ja pyynnön maistella laktoosittomia Skyr rahkoja. Sehän sopii, sana laktoositon saa minut aina innostumaan, tiedän ettei ainakaan ole vatsakipuja luvassa.

Citymarkeitssa Skyr'it olivat tarjouksessa: 0,99 c. Makuvalikoima oli hieman suppea, mutta eiköhän nuo muutkin maut pääse kokeiluun, lähdimme nyt liikkeelle Wanhan ajan vaniljalla ja mango-melonilla. Näistä mango-meloni herätti suoraan sanottuna kauhunsekaisia tunteita, tunnetusti en pidä melonista. Missään muodossa.

Skyrin kannet ovat iloisen värisiä, laktoosittomat tuotteet piileskelevät kaikki sinisten kansien alla. Helppo löytää hyllystä!

Tutustuin hieman purkkiin, ennen maistamista: Makeutettu makeutusaineilla. Ei hyvä. En suosi makeutusaineita, enkä todellakaan pidä niistä lapsilleni tarjoamissa tuotteissa. Vaikka sokeria pyritäänkin nykyään välttää kaikessa, en silti halua tilalle keinotekoisia makeutusaineita.

Skyrin purkissa oli paksulla fontilla tuo makeutusaineiden käyttö, mistä pisteet firmalle. Ei ainakaan jäänyt epäselväksi minulle mitä ostin.

Sisällysluettelo oli sitten aika yllätyksetön:

Pastöroitu rasvaton maito, vesi, mango (5%), kerma (4%), meloni (3%), maissitärkkelys, sakeuttamisaine (pektiini), aromi, makeutusaineet (sukraloosi, asesulfaami-K), väri (porkkanatiiviste) laktaasientsyymi, hapatteet.

Mikä hieman ihmetytti oli ettei laktoosittomuutta mainittu tuossa listassa, mutta sekin tieto on purkissa hyvin esillä, joten se ei oikeastaan sen enempää häirinnyt minua.

Valmistuttaja islantilainen MS Iceland Dairies, valmistettu Tanskassa. Jahas. Ja sitten Tanskasta tuotu Suomeen. Jos nyt lisensiillä tehdään, miksi ei täällä? Tietysti markkinat ovat suhteellisen pienet, mutta kovin ekologista ei tuo kylmäsäilytystuotteiden rahtaaminen ympäri Eurooppaa ei voi olla.

Hintakin on siihen nähden aika pieni: muovipurkki jossa muovilusikka, rahdattu Suomeen ja myydään 99 centillä. Ei kuulosta kovin kannattavalta.

Purkin kyljessä oli vielä isolla tärkeimmät tiedot:

2% rasvaa. Vähän hiilareita. Ei lisättyä sokeria. Runsaasti proteiinia

Vastaa hyvin aikaamme: paljon proteiineja, vähän "hiilareita" ja rasvaa. Hiilihydraatit ovat siis iso paha susi ja ne kuuluu vaihtaa keinotekoisiin makeutusaineisiin? No, en ehkä ole ihan kohderyhmään kuuluva?

Maistoin siis eilen tuota mango-melonia ja suureksi yllätyksekseni joudun totetamaan: Se on hyvää! Malonin makua en tuosta (onnekseni) erota. Maku oli pehmeä, makea ja miellyttävä. Skyr'in hapattajana käytetään toista bakteerikantaa kuin periteisessä rahkassa, tiesi Wikipedia kertoa, mikä tekee pehmeämmän maun. Uskotaan.

Pikkuisenikin, joka ei tosin ole kovin pieni nykyään, tykkäsi kovasti. Samoin koirat, jotka saivat nuolla purkin.

Koukussa saaristoon

Helmet kirjahaaste saa minut nappaamaan mukaan kirjastosta milloin mitäkin.

Tällä kertaa mukaan tuli mm. Elina Nuortien Kuohu - koukussa saaristoon. Äärettömän kauniita kuvia, osittain otettu niin tutuissa maisemissa.

Elina Nuortie on tehnyt kauniin meriaiheisen valokuvateoksen.
Kuvien painopiste on Espoon, Kemiönsaaren ja Länsi-Turunmaan saaristoissa.
Lisäksi kuvia on itäiseltä Suomenlahdelta, Raaseporin saaristosta, Kustavista,
Raumalta ja Merenkurkusta.
(Teksti täältä)

Kuvien lisäksi kirjassa on ihania tekstejä. Ajatelmia ja sanalistoja. Olen täysin koukussa minäkin. Niin kauniiseen saaristoomme kuin kirjaankin.

Vain hullu rakastaa merta,
väitti viisas,
vain sellainen, joka ei tunne sitä eikä tiedä miten säälimätön ja ruma se voi olla.
Ei raukka tunne rakkautta. 

Jos saatte tämän käsiinne, lukekaa ja ihailkaa ihmeessä. Tarina alkaa pienen tytön ihmetellessä maailmaa laiturilla.

"Pienen  kulkijan askel vie pyöreäkylkiseen veneeseen,
jonka kiiltävään lakkapintaan heijastuu aaltojen ja auringon tanssi.
Alkaa matka merelle-kauan sitten."

Kirja etenee, vuodenaika kerrallaan aina "tähän päivään". Herättäen ajatuksia niin menneistä ajoista kun luonnonsuojelusta ja saaristomme tulevaisuudesta.

"Saariston rauha, meren väsymätön kohina, liitävien lokkien kirkuna,tervan tuoksu, ajopuun harmaa hohde...(Takakansi)

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja

Ei nyt varsinaisesti kirjablogi, mutta käykää katsomassa kuvia

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

No kyllä! Nyt pitäisi päästä melomaan!

5. Kirjassa liikutaan luonnossa

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

22. Kuvitettu kirja

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

K-kaupastakin saa

Beyond Simply 9 maistiaiset on nyt maisteltu täällä.

Kuten olen aiemmin maininnut, saimme ruoan ilmaiseksi Hopottajat Suosittelukampanjan kautta, ajatuksena että koirat kertovat rehellisen mielipiteensä ruoasta. 

Koirien mielipiteet eivät muuttuneet, Penny ei tähän ihastunut, Wendy ja Teetu söivät kiltisti ruokansa. 

Kuten lupasin, kävin katsomassa saisiko sitä myös K-ryhmän kaupoista. Löytyihän sitä, mutta ei tuota lammasversiota, jota me maistoimme, vaan lohi ja kana löytyi Citymarketista. Hinta 2 kg säkistä 11.55, mikä oli hieman enemmän mitä S-ryhmässä halusivat lammasruoasta. 

Viiniä keittiössä

Taas tuli kuuneltua kirja.

Tällä kertaa kirjastosta tarttui mukaan Anna Gavaldin Viiniä keittiössä (Je l'aimais). Tämän piti olla kepeä tarina siitä miten mies jättää vaimonsa ja lapsensa toisen takia. Miten koko aihetta voi kuvailla kepeänä?

"Olipa kerran nainen, jonka mies löysi toisen, ja nainen jäi yksin lasten kanssa, ja…
Kyllä, se tavallinen tarina mutta ranskalaista kepeyttä tulvillaan.
Anna Gavalda osuu naulan kantaan. Höyhenenkevyesti ja lämpimästi hän kertoo siitä, kuinka jättäminen on joskus rohkeutta ja jääminen pelkuruutta – vai miten päin se oli?"
(Gummeruksen sivulta)

Chloé on jäänyt yksin lastensa kanssa ja appiukkonsa, tai tuleva ex-appi, vie hänet ja lapset mökille. Viinilasien ääressä appiukko ja Chloé ensimmäistä kertaa puhuvat toisilleen kunnolla. Elämä ei aina ehkä ole ollut ihan sitä mitä me toisillemme paljastamme kiiltokuvamaisesti. Ja ehkä elämä olisi ollut erilaista jos olisimme tehneet erilaisia valintoja. Kysymyksiä, joita varmaan kaikki välillä pähkäilevät, mutta en oikeasti tiedä tarvitseeko minun pähkäillä fiktiivisen henkilön elämänvalintoja?

"Minulla on ollut monia vihollisia.

En kehuskele sillä mutten valitakaan, se on minulle herttaisen yhdentekevää.

Mutta ystäviä...Ihmisiä, joiden olisin halunut pitävän minusta?

Niin vähän, niin vähän..."

Tarina on minusta surullinen. Enkä saa siitä kepeää millään. Kaunis tarina ehkä tavallaan, mutta ei ole minun lempikirjojani tämäkään. 

2. Kirjablogissa kehuttu kirja

Ainakin täällä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

6. Kirjassa on monta kertojaa

19. Yhdenpäivänromaani

Itse asiassa aikaa taitaa kulua hieman yli vuorokausi, mutta koska kukaan ei kerro minulle kellonaikoja sovitaan että on yhdenpäivänromaani

23. Käännöskirja

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

Olisikin tuulen viemä

Pikkutyttönä luin isoäidin kirjahyllystä "Tuulen viemää".

Rakastuin Scarlettiin ja Rhettiin. Vaikka kirja oli varsinainen tiiliskivi, luin sen muutamassa päivässä. Kun "Scarlett" ilmestyi, pitihän sekin lukea, vaikka petyinkin karvaasti. Nyt sitten löysin kirjaston Helmet-lukuhaastepöydältä Donald McCaig'in "Rhett"-kirjan (Rhett Butler's People). Sitä ehdotettiin kohtaan: Kirjassa on monta kertojaa. 

Kuvittelin saavani lukea tarinan Rhettin näkökulmasta mutta väärssä olin. En oikein tiedä kenen näkökulmasta samaa tarinaa kerrotaan, mutta en missään vaiheessa innostunut tarinasta. Lähinnä ärsyynnyin. Kirja on huono. En oikein keksi muuta sanottavaa. En oikein tunnista tarinaa, eikä se edes mitenkään erityisesti ole Rhettin tarina vaan outoa sekamelskaa jossa ei ole päätä eikä häntää.

583 sivua täyttää Tuulen Viemää hengen tiiliskivenä, mutta tarinan kertojana McCaig ei minua vakuuta. 


6. Kirjassa on monta kertojaa

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
No onhan tässä selävsti toinen teos inspiroinut.

23. Käännöskirja

26. Sukutarina

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi

38. Kirjassa mennään naimisiin

Nyt sitä saa

Alkaahan sitä nyt sitten löytyä kaupoista.

Hopottajat kampanjaan liittyen, sanoin etten ole onnistunut löytämään Beyond Simply 9 ruokaa kaupoista. Pyysin teitä kertomaan, jos satutte näkemään, ja nyt olen kaksikin viestiä saanut näköhavainnoista!

Hopottajisen sivuilla on tieto, että ruoka saapuu kauppoihin maaliskuussa, joten ymmärrettävää etten välttämätää vielä maaliskuun alussa tuota löytänyt lemmikkiruokien seasta. Lisäksi molemmat bongaukset on muuten tehty S-ryhmän kaupoissa, minä en tunnetusti kovin aktiivisesti vieraile kyseisen ketjun kaupoissa, mutta yritän ensi viikolla käydä katsomassa joko K-kaupatkin tuota tarjoavat.

Hopottajien sivuilla on hintatiedotkin olemassa: 2 kg pakkaus maksaa noin 10,5 euroa ja 10 kg pakkaus maksaa noin 45 euroa. Toinen saamistani viesteistä kertoi ruoan maksamassa lähi S-marketissa 9,95/2kg, joten hieman tuota virallista hintaa vähemmän. Toinen näköhavainto oli tehty Prismassa, siellä hinta 9,89 / 2 kg. Joten kyllä tuota nyt sitten alkaa löytyä kaupan hyllyistä. 

Kiitos avustanne!

Ystävän nappaama kuva