Paketointia

Olemme vähentäneet joululahjojen määrää.

Lapsille toki edelleen hankimme lahjoja, mutta aikuisten kesken vaihdamme vain yhden paketin, arvomme vuosittain saajan ja antajan. Siispä jaa nyt reippaasti aikaa paketoimiselle, kun ei tarvitse montaa lahjaa olla käärimässä.

Kaveri oli facebook sivulleen jakanut tänään paketointilinkin, pitihän se video katsoa

Ideoitahan on toki maailma täynnä, kyse on vaan siitä paljonko haluaa askarrella.

Suklaarasiat ainakin saisi helposti hauskan näköiseksi vaikkapa näin

Hoosianna

Ensimmäinen kynttilä on sytytetty

Kävimme siskoni kanssa Kauniaisten kirkossa laulamassa Hoosiannan, jotenkin se vaan kuuluu jouluumme, sekin.

Jouluradiossa kajahti Hoosianna puoliltaöin. Olin silloin pikkujoulua viettämässä työkavereiden knassa, joten tämän vuoden versio jäi kuuntelematta. Onneksi netistä löytyi, joten nyt se on kuunneltu.

Lunta!

Tulihan sitä vihdoinkin!

Saimme tänne eteläänkin, edes hetkeksi, lunta. En voi sille mitään että hymy nousee huulilleni, on niin paljon valoisampaa ja kauniimpaa, kun maa on valkoisena. Puhumattakaan siitä että koirat tuovat huomattavasti vähemmän kuraa sisälle!

Nyt viimeistään on aika täyttää lintujen ruokinta-automaatit! Vaikka meillä noita pihlajanmarjoja onkin tarjolla, niitä on aika vähän tänä vuonna. Povaako sitten lunta, pihlaja kun ei jaksa kantaa kahta taakkaa (lunta ja marjoja) tai vähälumista talvea, kun marjat eivät riitä syöttämään lintuja? Vanhalla kansalla oli niin paljon viisauksia, ettei pieni ihminen pysy perässä, tosin joka tilanteeseen löytyy sitten joku totuus.

Tänäkin vuonna olen satsannut "verkottomiin" talipalloihin, niitä löytyy ainakin saksalaisesta ihmekaupasta ja näytti olevan myös Tokmannin valikoimassa. Minun pihapuuhuni eivät rotat hirttäydy vekkoihin, eikä kyllä mitkään muutkaan eläimet, ja onpahan vähemmän roskia siivottavaksi. Luonto kiittää.

Ystävän vinkistä hankin myös kauraa ruokinta-automaattiin, saa nähdä näenkö lisää punatulkkuja. Niitä kun oli ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen pihassamme.

Joulukuu

Ensimmäinen luukku on avattu.

Surusta huolimatta, elämä jatkuu ja askel kerrallaan alan valmistumaan jouluun ilman Isiä. Tänään aukesi ensimmäinen luukku, myös partiolaisten kalenterissa. Aika hassua kun luukusta ei paljastunutkaan kynttilä, pitkästä aikaa ensimmäinen adventtisunnuntai on vasta 3. päivä. Tämä on itse asiassa myöhäisin ajankohta, ensimmäinen adventtisunnuntai voi olla jo 27. marraskuuta.

Kokit ja Potit adventtikalenterissa oli tänään hattarakuoharia

Itse tein muutama viikko sitten glögikuoharia. Oikein hauska idea, jonka sain melontakaveriltani.

Glögikuohari

Marlin glögitiivistettä

pullollinen (alkoholitonta) kuohuviiniä

Kuohuviinilasin pohjalle loraus glögitiivistettä. Päälle jäähdytettyä kuohuviiniä.

Glöggskumppa

Marlis glöggkoncentrat

1 flaska (alkoholfritt) skumvin

Häll en slurk glöggkoncentrat i ett champagneglas. Fyll på med skumvin.

Vihreää

Ystäväni kotiutui Kreikasta ja toi tullessaan lämpimän halauksen ja joulunkin!

En ole oikein päässyt käyntiin tänä vuonna, huomaan ohittavani kaupoissa niin kynttilä kuin koristeosastotkin. Haen tarvittavat ruokatarpeet ja suuntaan kassalle. En ole huomannut että joululehdet ovat saapuneet, joulusuklaan sentään bongasin. 

Kun tänään sitten tapasin pitkästä aikaa ystäväni hän tuli kanssani Alkoon ihailemaan glögipulloja ja ruokakaupassakin törmäsi, glögin lisäksi, joulusiideriin, tai ainakin talvisiideriin ja joululehtiin. Joululehdet jäivät vielä kauppaan, mutta katsoin niitä!

Ystäväni myös kertoi tämän vuoden trendistä: vihreät kuulat-tortut. En ollut kuullutkaan moisista ihmeistä.

En ole mikään torttujen suurin ystävä, vihreitä kuulia en siedä. Niitä sai aina mummin luona jouluna, joten osaksi hänen takiaan, osaksi puuttuvan joulufiiliksen takia, päätin napata kaupasta mukaan torttutaikinaa ja ryhtyä hommiin. Vihreitä kuulia tiesin löytyvän kotoota, ne eivät oikein taida olla kenenkään suosikkeja täällä? Paitsi jos ne ovat Jaffa-kekseissä. Siinä muodossa katoavat alta aikayksikön.

Reseptiä en jaksanut googlailla, miten vaikeaa nyt tämä voisi olla? Ei ollenkaan, totesin. Kyllä näitä syö. Ja Fazerin marmeladeja löytyy muistaakseni erivärisinä, mummilla oli joskus niitäkin. Ainakin siinä laatikossa oli punaisia ja keltaisia, vihreiden lisäksi. Voisi saada oikein hauskan näköisiä torttuja sellaisista!

Vihreät kuulat-tortut 

1 kg laktoositonta torttutaikinaa

Fazerin Vihreitä kuulia

Tee klassisia joulutorttuja (tai minkä muotoisia tahdot) torttutaikinasta, keskelle ½ vihreä kuula. Paista 225 asteessa noin 10 min. 

Gröna Kulor tårtor

1 kg laktofri tårtdeg

Fazers Gröna Kulor

Vik kalssiska (eller vilken form du nu föredrar) jultårtor av degen. Sätt en halv grön kula i mitten. Grädda i 225 grader i ca 10 min. 

Blogihaaste

Blogihaaste

Blogi on elänyt hiljaiseloa hyvin kauan, johtuen omaa elämää mullistavista asioista. Nyt alkaa arki pikkuhiljaa taas voittaa ja elämä jatkuu. 

Olen kyllä usein ajatellut että kirjoittaisin, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tai kuvia. Siispä kun Pauska haastoi minut vastaamaan kysymyksiin päätin tarttua haasteeseen ja naputella tännekin jotakin. 

Kamalin ruoka:

Isäni opetti ettei ruoasta saa sanoa että se on kamalaa, mutta kun hän, yhden ainoan kerran elämässään, teki ruokaa joka oli kertakaikkiaan kamalaa, jopa hän tunnusti ettei rakuuna ole ihmisruoaksi kelpaavaa. Vieläkään en kestä rakuunan makua.

Kun tulimme parikymmentä vuotta sitten kotiin Zakynthokselta olin tilannut maidottoman ruoan lennolle. Siinä oli rakuuna. En vaan pystynyt syömään kun maistettuani tajusin mausta mitä jouduin syömään, vaan annoin annokseni miehelleni. Seuraavana päivänä saimme eristyshuoneen Jorvista yhteiseksi majapaikaksemme. Syynä ruokamyrkytys, joka ei varmaankaan johtunut rakuunasta, mutta asenteeni kyseistä yrttiä kohtaan ei parantunut. 

Syötäviä yrttejä

Herkkuruoka:

Itse asiassa pidän eri ruoista eri vuodenaikoina. Ja huomaan pitäneen lapsena eri ruoista kuin nykyään. Kestosuosikkini on kuitenkin lihakeitto. Varsinkin jos jaksan olla reipas ja kuoria juureksia ja keittää kunnon keittoa makuluun kera. Valitettavasti kunnon soppalihan löytäminen kaupasta ei ole kovin helppoa.

Kesäisin rakastan syödä uusia perunoita ja kalaa eri muodoissa. Tai grillattua lammasta. Mielellään ranskalaisen peruunasalaatin kera. 

Kun sää viilenee ovat erilaiset padat ja keitot suosikkilistallani. 

Kahviherkku, jolle sanon ei:

No ei kai herkuille sanota ei? Ja jos sanon, ne eivät ole herkkuja. (Itä-)Berliininmunkki ei kuulu suosikkeihini, isäni muuten aikoinaan opetti minulle että Berliini on jaettu kaupunki, juurikin munkkien avulla. Hän kun kysyi onko idästä vaiko lännestä tuo munkki. 

Berliinin jako. Kuva Wikipedia

Kahviherkku, jolle sanon kyllä:

Minuun uppoaa kaikki herkut ja sen kyllä huomaa. 

Telkkariohjelma, jota en katso:

Niitä on paljon, harvoin jaksan nykyään keskittyä sarjoihin. Mutta valitaan nyt pari "kulttisarjaa" jotka ovat jääneet katsomatta: Downton Abbey ja Matkantekijä. Downton Abbey olisi kyllä pitänyt Maggie Smithin takia katsoa. Ehkäpä tulee uusintana joskus? 

Realitysarjoja en jaksa. Ensitreffit nakuna ex'än kanssa arvostellen illallisia.... ja mitä noita nyt tulee joka kanavalta koko ajan. Ei ole minun juttuni.

Telkkariohjelma, jonka katson:

No onhan näitäkin tietysti. Greyn Anatomia on ihan suosikkejani, joskin sekin on ajan saatossa muuttunut huonommaksi. Rakastin aikoinaan Kaikenkarvaiset ystäväni-sarjaa, tosin se nyt ei ehkä yllätä ketään? ER oli kanssa aivan ihana.

Viime viikolla taisin jäädä kiinni "Vår tid är nu" (Aika on meidän) sarjaan. Vaikuttaa ihan lupaavalta. 

Inhokkisää:

Sääkin on hieman sellainen asia että mitä siitä valittamaan, varustautuu vaan sään mukaan. Hellepäivät eivät pääsääntöisesti ole ihania. Liian kuuma. Mutta, nautinpahan sitten enemmän niistä hieman viileämmistä päivistä.

Lempparisää:

Kaunis talvipäivä on vaan niin uskomattoman kaunis kun aurinko kimaltelee hangella. Tosin onhan sellainen kuulas syyspäiväkin upea. Tai alkukevään vihreys. Tai valoisakesäilta kukkien tuoksuessa. Taidan pitää vuodenajoista?

Talvi

Kamalin musiikki:

Jos en saa sanoista selvää en yleensä jaksa kuunnellakaan. Kovin moderni pimputus ei myöskään aina aukea minulle. 

Kamalin aika vuorokaudesta:

Aamut kun vielä tahtoisi jäädä nukkumaan mutta on pakko herätä. Tai illalla kun ei saa unenpäästä kiinni ja tietää että herätyskello aikoo kohta pärähtää soimaan. 

Paras aika vuorokaudesta:

Se hetki kun ehtii rauhoittumaan ja hengähtämään hetken verran. Ihan se ja sama mitä kello näyttää. 

Tästä menetän hermot:

Selvästikin kun verensokeri laskee. Siinä vaiheessa ei tarvitse juurikaan ärsyttää niin räjähdän.

Tästä rauhoitun:

Kun saan hetken hengähtää. Melominen on myös oivallinen tapa rentoutua. Pääsee nauttimaan luonnon ihmeistä. Tai sitten vaan nappaan jonkun lemmikeistämme kainaloon ja rapsuttelen hetken. 

Jonkun toisen lemmikki

Huonoin mieliala:

Kun kiukuttaa.

Paras mieliala:

No aika itsestään selvää on että silloin kun on rentoutunut ja onnellinen.

Kodin turhake:

Tällä hetkellä tuntuu että haravat, kun ei kukaan ehdi pihalle haravoimaan. Isoäidin voin rullausrauta on toki aika tarpeeton, mutta siihen liittyy muistoja. Ja rullaan minä sen voin joulupöytään. Ei aavistustakaan mikä kyseisen keittiövälineen virallinen nimi voisi olla. 

Paras tavara:

Koti. 

Vaatteet, joita en suostu laittamaan päälleni:

Liian pienet vaatteet, ne ovat epämiellyttäviä. Vaatteet joissa en viihdy, syystä tai toisesta. 

Vaatteet, joissa viihdyn:

Farkut. Niitä olen käyttänyt "aina". Valitsen kyllä vaatteet hieman tilanteen mukaan, juhliin puen siten leningin tai hameen. Tai ainakin siistit housut

Haju, jota en kestä:

Hien haju on aika karmiva. Myös pilaantuneitten elintarvikkeiden löyhkä on karmiva. Esim. tervalihan lemu on oksettava. 

Paras tuoksu:

Monet tuoksut herättävät rakkaita muistoja, joten kaikki ne.

Joulukuusen tuoksu on ihana. Ulkona kuivuneet lakanat saavat myös tuoksullaan hymyn huulilleni. Sateen jälkeinen raikas tuoksu. Meren suolainen tuoksu. Jotkut ruusutkin tuoksuvat taivaalliselle. Kynttilää sammuttaessa tuleva tuoksu....onhan noita!

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä:

Ylimielisyys

Mukavin luonteenpiirre:

Empaattisuus

Erilainen amppeli

Kevät tulee ja innostun taas istuttamaan kaikenlaista.

Varsinkin nyt, kun etupihamme on asfaltoitu, on ihan pakko saada sinne jotekin vihreää. Ja koska Facebook on täynnä ideoita, piti taas toteuttaa yksi niistä. 

Sammalta löytyy ihan kotipihalta, vanha amppelikin löytyi autotallista ja kun siskoni lahjoitti hieman verkkoa tätä jaloa tarkoitusta varten, sain aika pitkälle kierrätysmateriaaleista toteutettua projektini.

 

Kukat ostin puutarhakaupasta, osittain nekin ehkä olisi löytynyt pihalta, ainakin keltamaksaruohoa olisi ollut. Kattomehitähteä sain ystävältä viime vuonna, en ole käynyt katsomassa onko talvehtinut, ostin ruukullisen uutta tätä projektia varten, riittävästi se ei kuitenkaan olisi vielä levinnyt. Lisäksi ostin vielä patjarikkoa. Nämä taimet ovat olleet sisällä, suhteellisen pimeässä, viikon, kun tuo pakkanen yllätti minut, joten hieman värit ovat kärsineet. No, kaipa ne siitä piristyvät kun pääsivät ulos?

Poistin amppelista ketjun ja täytin amppelin mullalla ja peitin pinnan sammaleella ja siihen päälle sitten pala verkkoa, niin että multa pysyy amppelissa kun käänsin amppelin "väärinpäin". 

Partioilaisen avulla taittelin verkosta pään muotoisen kehikon jonka peitimme sammalleella. Kiedoimme metallilankaa ympärille niin että sammal pysyy paikoillaan. Pää kiinnitettiin amppelin kehikkoon.

Partiolainen oli sitä mieltä että eläimeni tarvitsee jalat, joten teimme sitten 4 kehikkoa.

Täytimme ne samaleella. Saa nähdä viihtyykö sammal tuossa, pitää yrittää kastella jalkojakin tarvittaessa. 

Sitten levitin kasvit amppelin pintaan, pieniä rakoja jäi, saa nähdä lähtevätkö leviämään vai ehdinkö poikkeamaan kukkakauppaan hakemaan lisää kasveja. Partioilainen oli vakaasti sitä mieltä että tuosta olisi tullut kauniimpi jos olisin käyttänyt pelkkää kattomehitähteä. Äitiinsä tullut, minunkin lempparini noista kivikkokasveista.

Ja koska partioilasemme on äitinsä tytär muutenkin, piti kilpikonnalle vielä tehdä häntä. Nyt pidetään peukkuja että kilpikonnamme viihtyy tuossa portailla oven ulkopuolella. Aika lämmin paikka se on. Ja aurinkoinen. Ei välttämätää siis  kivikkokasvien lempipaikkoja.