Sivut

lauantai 12. joulukuuta 2015

E niin kuin...


Oma valintani osui E:n kohdalla E.T.-the Extra-Terrestrial (1982) elokuvaan. Sai se äänen teiltäkin. Oscarillakin palkittu tieteiselokuva avaruusolennosta joka jää maan pinnalle kun kaverit lähtevät takaisin kotiin. Vaikka en pidä avaruusleffoista, E.T. on suosikkielokuvian, miten sitä voisikaan olla rakastamatta tuollaista olentoa joka haluaa kotiin.

Uudessa versiossa (2002) on muuten agenttien aseet vaihdettu radiopuhelimiin. Niin ne ajat muuttuvat. Nykyään siis ei ammuta avaruudesta tulevia vieraita? Jos sellaisia sattuisi ilmestymään. Tosin Lassin sanoin (Calvin & Hobbes): Paras todiste siitä että avaruudessa on älyllistä elämää, on se etteivät tule tänne. Sen verran vauhdikkaasti tuhoamme omaa planeettaamme.

Kaipa päivän hyviin uutisiin kuitenkin pitää laskea se että ympäristösopimus on saatu esittelytasolle. Parempi sekin kun ei mitään.



Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä (2010) on Julia Robertsin tähdittämä, minusta aika mitäänsanomaton, elokuva. Näin sen ensimmäistä kertaa lentokoneessa, aivan loistava valinta matkalle, sillä minä pelkään koneessa niin että ihan se ja sama mitä esitetään kunhan voin keskittyä johonkin muuhun kuin koneen huminaan. Yritin katso elokuvan uudestaan kun tuli televisiosta äskettäin. Ei vieläkään ollut minun elokuvani.

Partiolainen ehdotti Emil i Lönnebergaa (1971). Ihanat lapsuudenmuistot tulvahtivat mieleeni, Eemeli oli lempihahmoni Astrid Lindgrenin hahmoista kun olin pikkutyttö. Ja kaikki Emil elokuvat ja televisiosarjat katsottiin tarkasti mustavalkoisesta televisiosta.

Lapset maistelivat tänään valkosuklaakookosmanteleita. Ja isäntä tällaista


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti