Lautasia

Minulle selitetään että joulu on ohi.

Voihan tietysti olla että joillekin se on, minä tässä pikkuhiljaa suunnittelen joulua. Huomasin eksyväni taas Apilanlehden sivuille ihailemaan Tonttumetsä astiastoa. Ellen minulla olisi jo kasa noita Disney lautasia, sortuisin tähän välittömästi! Mutta kaksi jouluastiastoa taitaa olla liikaa miehelleni. Yritin selittää siskolleni että nämä ovat ihan hänen näköisensä lautaset. Hän tunnusti että näin on, mutta hänelläkään ei kuulema ole käyttöä kahdelle jouluastiastolle, saatika tilaa. Kai minun on uskottava että pystyn elämään ilman näitä? Voisihan niistä tietysti tehdä arkilautaset. Ja kesällä väittää että noissa puissa on voikukan siemeniä.

Kun nyt seikkailin tuolla Apilanlehdessä satuin törmäämään toiseenkin astiastoon. Tai oikeastaan aika moneenkin muuhun, mutta toiseen josta innostuin. Mummini oli Carl Larsson fani, ja tunnustan käyneeni itsekin viime vuonna Ateneumissa ihailemassa herran taideteoksia. Joten ei kumaa että Kelkkaretki osui silmääni. Tämähän ei olisi ollenkaan jouluinen astiasto, tätä voisi käyttää lähes ympäri vuoden, eikö niin?

Ainut hieman ikävä puoli on että minusta nuo Apilanlehden lautaset ovat hieman isoja arkikäyttöön. 27 cm on järkyttävän iso lautanen!

Shoppailua

Kerroinkin jo miten olen hieman pulassa siemenieni kanssa.

Nyt on ongelma ratkaistu, ainakin väliaikaisesti. Olen sitä mieltä että jos minut jätetään vetovastuuseen koko rumbasta, niin minulla on oikeus lohduttaa itseäni lahjalla! Herra nimittäin lähti työmatkalle naapurimaahan....saadakseen risteillä. Helsinkiin! No, onhan Helsinki niin upea kaupunki, että sinne kannattaa risteillä. Tosin helpompaa olisi ollut mennä VRn kyydillä. Elämys olisi sekin miehelleni ollut, hän kun ei julkisia juurikaan käytä! Huomenna sitten leikkii turistia pääkaupungissamme, nähtävyyksinä muun muassa Temppeliaukionkirkko ja Tuomiokirkko. Toivottavasti ehtii nauttimaan. Herran isä oli aikoinaan oppaana kalliokirkossa, en vaan millään muista montako kilometriä sitä kuparilankaa katossa oli. Ehkäpä saan kuulla kun herra on lentänyt takaisin kotimaahan?

Tätä tietoa odotellassa päätin siis shoppailla. Onneksi tiesin mitä halusin ja mistä sen saa. Aikaa meni tasan kaksi minuuttia kun ryntäsin kauppaan. Siellä ihan äärettömän miellyttävä nuori myyjä nosti ostokseni kärryyn ja kysäisi onko autoni parkkihallissa. Kun kerran oli näin helppoa tämä ostosten teko hankin vielä vanhukselle uuden sängyn.

Kotona jouduin ihan itse nostamaan tuon minikasvihuonehyllykköni autosta. Painoa muutama kilo paketilla, väittäisin että peruskauppakassini painaa enemmän. Mutta onhan se kivaa kun saa palvelua!

Paketin kyljessä lukee että on helppo asentaa. Se jää nähtäväksi. Uskoisin kuitenkin että osaan, ihan itse!

Kuva ja ostopaikka

Valoa kohti

 Lupasin itselleni etten osta uusia siemeniä tänä vuonna!

Olin ihan oikeasti päättänyt, etten osta yhtään siementä ennen kuin olen päättänyt minne pistän mahdolliset taimenet ulkona kasvamaan. Joka vuosi tulee hankittua siemeniä eivätkä ne kaikki edes välttämättä päädy multaan. Käsittämätöntä touhua, ihan oikeasti!

Pari vuotta olen kinunut mieheltäni apua että saisin kasvimaani perustettua kalliolle. Tänä vuonna sen on tultava! Siemenluettelot ilmestyivät nimittäin! Minä vaan ktselin niitä, mutta jostakin kumman syystä siemeniä kuitenkin tupsahti postipakettina kotiini. Ihan outoa! Pahimmassa tapauksessa saan nuo yrttini tungettua tuohon vanhaan parvekelaatikkooni, mutta kun nyt ihan oikeasti tahtoisin sen kasvimaani. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, eikö niin, joten melkein valmishan tuo jo on! Nyt pitäisi vaan saada ne vanhat rikkaruohopellot multineen raavittua tuosta kalliolta pois ja sitten uutta tilalle. Ja hieman kehikkoa ympärille. Helppoa kuin heinänteko!

Mieheni nyt ei ollenkaan ymmärrä miksi kukaan tahtoisi mitään vihreää edes ikkunalaudalle, ainut vihreä jonka hän ymmärtää on sellainen jonka voi tasata moottorileikkurilla. Tai joka suhisee. Viime vuonna herra hankki uuden, punaisen ruohonleikkurin tuota pikkulänttiämme varten. Ja suhinaa käymme ihmettelemässä sitten Arielin avulla. Pitäisi herran olla ihan tyytyväinen että hortonomi minussa nostaa päätänsä. Se tarkoittaa että myös melontakausi on alkamassa!

No, koska kasvimaata ei vielä ole ulkona, ja vaikka olisikin niin se olisi lumen peittämä, olen täyttänyt keittiön ikkunalaudan yrteillä ja multa-astioilla. Kasvamassa on "rainbow treasure"-mansikkaa, rosmariinia, persiljaa ja sitruunamelissaa. Valmiita ruukkuyrttejä taitaa olla viittä eri lajia. Pitää varmaan huomenna käydä tuolla Clasussa katsomassa heidän pikkuista kasvihuonettaan. Noita purkkeja on nimittäin oikeasti aka paljon ja lisää on tulossa! Innoistuin nimittäin myös perhosia houkuttelevista kasveista! Ne olivat niin kauniin punaisiakin. Aikankin kuvassa.

Tuota sateenkaarimansikkaani odotan innolla. Toivon todella että saisin sen amppeliin saakka ja mielellään vielä satoakin. Meillä nuo amppelimansikat ovat olleet suosittuja, välillä on joutunut ihan olemaan erotuomarina kun suosio on ylittänyt tarjonnan. Ainakin tuo on kauniin näköinen erivärisine kukkineen. Toivottavasti totuus vastaa kuvaa.

Kuvan lähde ja tilauspaikkani

 Ja etteivät siemenet vaan loppuisivat kesken päätin hankkia vielä saksalaiskaupasta tomaatteja. Yksi amppeli saa toimia tomaattikasvihuoneena tänä vuonna! Omia kirsikkatomaatteja, ei siis marjatomaatteja, suuren borkkolisodan kokeneet tietävät mistä puhun, suoraan amppelista! Kuolaan jo nyt! Hieman skeptinen olin kyllä kun hankin ruokakaupasta siemeniä, mutta katsokaa nyt näitä pieniä amppelintäytteitä. Ne ovat suloisia! Ja jos nuo kaikki aikovat kasvaa isoiksi taimiksi taitaa aika monta amppelia roikkua ulkona tänä vuonna!

Nyt pitäisi vielä päättää minne tahdon tunkea hajuherneitä, jouluruusuja, pioniunikkoa, kesäharsoa, revonhäntää...yritihän tulevat sinne kasvimaalle. Siitä tulee muuten iso! Vielä on kymmenkunta siemenpussia odottamassa että lumet oikeasti sulavat!

Pikaruokaa

En pääse MasterChef keittiöön.

Ei niin että olisin sinne pyrkimässäkään. Katselen kuitenkin mielelläni tuota ohjelmaa. Varsinkin sitä Australialaista versiota. Kotimaisessa haastetehtävässä piti yhdessä jaksossa tehdä 10 eurolla ruokaa. Eräs kilpailijoista oli päätynyt käyttämään pakastevihanneksiin, jolloin tuomari kieltäytyi edes maistamasta ruokaa. Anteeksi mitä? Eikö tuomarin tehtävä ole maistaa ja sitten arvostella? Eikä arvostella maistamatta? Tuskinpa hän tuosta olisi ruokamyrkytystä saanut?

Tervetuloa viettämään urheilijaperheen, työssäkäyvän äidin arkea Tomi Björck! Tässä Master keittiössä ei aikaa ole 90 minuttia, ei edes kaupassakäynti mukaan laskettuna! Pahimmillaan sitä aikaa on 10 minuttia, siinä ei kyllä juurikaan suurempia gourmet-illallisia tehdä. Ja plop-kaupan pakasteallas on silloin ihan oikeasti pelastus. Siinä ajassa kun kuorin porkkanat on pakasteallasherkku jo pöydällä. Toki pääsisin halvemmalla kun kuorisin ne nauriit itse ja ruoka olisi terveellisempää, mutta aina ei voi voittaa. Kun aikaa ei ole, sitä ei ole. Sanonko urheilijalle että syödään sitten 4 tunnin päästä kun tulet treeneistä, äiti sillä aikaa pilkkoo ja suikaloi?

Jeps, ravintoarvot eivät ehkä ihan parhaimmillaan, mutta en nyt ihan joka päivä tätä harrastakaan! Mutta kun aikataulu on tiukka niin nuo pussit ovat pelastukseni!

Samaisessa jaksossa muuten eräs kilpailija "varasti" maistiaispöydästä kasan juuston palasia. Se oli täysin sallittua. En nyt tiedä kumpi asia oli suurempi "rikos". Juustoja tuskin oli tarkoitus rohmuta kasa "maistiaisiksi". 

Minä en kaupassa tunkenut maistiaisia taskuihini, mutta kävin siis pakastealtailla. En kelpaa MasterChefiin.

Katkarapuja ja vihanneksia nopeasti

750 g Thai wokki vihanneksia (pakaste)

500 g kuorittuja katkarapuja (pakaste)

400 g kookosmaitoa (säilyke)

½ purkillista vettä

2 tl punaista currytahnaa

(½ sipuli joka oli jäänyt käyttämättä)

400 g riisinuudeleita

Kiehauta kevyesti suolattu vesi ja pistä nuudelit hautumaan. Kaada vihannekset syvään paistinpannuun ja lämmitä niitä hetki. Kaada kookosmaito vihannesten päälle ja lisää hieman vettä sekä currytahna. Kiehauta. Siirrä pehmenneet nuudelit pannuun ja lisää katkaravut. Kuumenna. 

P.S: Partiolainen oli sitä mieltä että oli liian tulista, käytin "etnistä" tahnaa. Esimerkiksi Pirkan vastaava lienee vähemmän tulista. Tai sitten pistää hieman vähemmän ellei halua ihan niin tulista makua. Minusta tuo oli ihan ok määrä.

Nyt myös meillä

Kaikilla muillakin on!

Montakohan kertaa olen kuullut senkin lauseen? Tosin, täytyy tunnustaa että muistan itsekin haluneeni "varsitennarit" ala-asteella. Pitkän kinumisen jälkeen sainkin ne. Joten 11 vuotias sisälläni tajusi mistä partiolainen puhui. Silti kieltäydyin ostamasta aitoja Converseja. Niissä ei taida olla mitään muuta kummallista kuin merkki? Hinta ainakin puhuisi huomattavasti paremman kengän puolesta. Tylsä äiti ilmoitti, ettei kaikkea voi saada, mutta jos neiti tahtoo niin tehdään Converset. Eikun tuumasta toimeen. Ne ovat nyt valmiina! Ja kun kävimme plop-kaupassa satuin näkemään vähemmän aidot tennarit. Ilmoitin että jos kelpaa niin siitä niin sitten vaan. Saisin 4 tai jopa 5 tällaiset yksien Conversien hinnalla. Voisiko joku kertoa mitä ihmeellistä niissä aidoissa on?

Partiolainen suunnitteli ja toteutti itse merkin, joten siihen minulla ei ole ohjeita tarjota teille, loppuosa on Novitan mallistosta, pienin muunnoksin. Nyt pikkuisella on sellaiset "Converset" joita ei ole kenelläkään muulla!

Converset

Lanka: 7 Veljestä
Koko: 38

Luo 44 silmukkaa vaaleanpunaisella langalla. Jaa silmukat 4 puikolle. Neulo 2 oikein (o), 2 nurin (n) kunnes varren pituus on 11 cm. 

Kantalappu: Neulo puikon 1 ja 4 yhdelle puikolle. Jatka näillä (22) silmukalla vahvistettua neuletta 17 kierrosta. Eli nurjalla puolella silmukat nurin, käännä työ ja nosta silmukka neulomatta, seuraava oikein, nosto-o ja sitten taas nurin nurjalla puolella. 

Kantapohjan kavennukset: neulo työn oikeasta reunasta kunnes jäljellä on 7 s. Tee ylivetokavennus (=nosto, o ja vedä nostettu silmukka neulotun yli). Käännä. Nosta 1 s neulomatta, neulo 8 nurin, neulo 2 seuraavaa yhteen. Käännä. Nosta 1 neulomatta ja neulo 6, tee ylivetokavennus...jatka näin kunnes kaikki sivusilmukat ovat "poissa". Keskellä siis on koko ajan 10 silmukkaa. Jaa silmukat 2 puikolle (5+5)

Poimi kantalapun reunasta 12 silmukkaa ja neulo ne kiertäen oikein puikolle 1 (=17 s). Jatka nuelomista puikoilla 2 ja 3 näin: 4 o, 2 n, 2 o, 2 n, 2 o, 2 n 4 o. Poimi puikolle 4 vielä 12 silmukkaa ja neulo ne kiertäen oikein.

Jatka neulomista kiilakavennuksin: 

puikon 1 lopussa 2 viimeistä oikein yhteen

puikot 2 ja 3: 4 o, 2 n, 2 o, 2 n, 2 o, 2 n 4 o

puikon 4 alussa ylivetokavennus (neulomatta, o, vedä yli)
Toista kavennuksia joka toinen kierros kunnes puikoilla on taas 11 silmukkaa. Lopeta kavennukset.

Jatka samalla tavalla, ilman kavennuksia, kunnes pikkuvarvas peittyy.

Vaihda valkoinen lanka, neulo sileää neuletta (o) ja tee samalla kärkikavennukset joka toisella kierroksella:
puikon 1 lopussa 2 s oikein yhteen
puikon 2 alussa ylivetokavennus

puikon 3 lopussa 2 s oikein yhteen

puikon 4 alussa ylivetokavennus.

Kun puikoilla on jäljellä 6 s tehdään kavennukset joka kierroksella. Kun silmukoita on jäljellä 4, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. 

Vedä vielä kengännauhat sukkiin, me käytimme valkoista lankaa, niin että sukkia voi käyttää saappaissakin.

Linnuille pesiä

"Näihin pesiin ei kyllä äitilintu palaa".

Näin ilmoitti partiolainen kun koristeli muffinseja. Hän kun oli jokaista "munaa" koskettanut sormillaan. Tosin, tuskinpa äitilintu hyväksyisi näin erinäköisiä munia pesässään? Neiti kuitenkin päätti että maku ratkaisee, joten "munat" on makukoordinoitu. Vaihtoehtoina oli ananas, omena, musteherukka, purkka (!), cola, vadelma, kirsikka, lime, passionhedelmä, persikka, mansikkajuustokakku, vanilja ja sitruuna. Jos olisin tiennyt että maut on lueteltuna pussin kääntöpuolella olisin päätynyt toiseen tuotteeseen, nyt tämä meni tieteeksi. Tosin, pääasia että leipurilla oli hauskaa.

Siskoni on ehdottomasti meidän perheen muffinsimestari, minä yritän epätoivon vimmalla onnistua näiden kanssa. Tällä kertaa otin apua Confetin sivuilta, mutta heidän reseptinsä oli hieman outo. Sekoita maito taikinaan, ohjeessa ei tosin mainuttu maitoa ollenkaan? Ja jos olisin ottanut muffinsit uunista kun he väittivät että ne olisivat valmiina, olisin yhtä hyvin voinut tarjota suoraan taikinakulhosta. Päädyin omaan ratkaisuuni.

Pääsiäismuffinsit

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

75 g sulatettua voita

250 g jugurtti-maitorahkaseosta
½ dl persikkamehua

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

250 g persikkaa soseutettuna

2dl laktoositonta kuohukermaa
½ dl sokeria
lakritsinauhoja

mansikkanauhoja

karkkeja

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää voi, rahkaseos ja persikkamehu. Sekoita. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, lisää taikinaan. Lisää lopuksi vielä persikkasose ja sekoita kunnolla. Muffinsivuokaan n. 2/3 taikinaa, nämä eivät hurjasti kohoa. Paista 180 asteessa noin 20 min. Anna jäähtyä.

Vaahdota kerma ja pursota sitä muffinsien päälle. Tee makeisnauhasta "pesä" ja lisää karkkimunia pesään.

Indikaattoriväri

Luin tutkimuksen "uusavuttomuudesta"

Suurin osa poisheitetystä ruoasta hävitetään kodeista siksi että olemme uusavuttomia. Väitti ainakin tutkimus. Ihmiset ovat kuulema vieraantuneet kokonaan aistinvaraisesta tutkimisesta, ei osata sanoa onko ruoka syömäkelpoista vaiko ei, koska ei uskalleta luottaa siihen että hajuaisti toimii. Tai näköaisti. Siispä ruoka heitetään roksikseen varmuuden vuoksi.

Ei tuo nyt oikeasti niin hurjan vaiketa ole, huomata onko ruoka käyttökelpoista. Varsinkaan jos ei ole flunssaa. Ensin ruokaa katsotaan, onko se normaalin näköistä. Se toki vaatii että näköaisti toimii tai että on löytänyt silmälasinsa. Esim home tekee sellaisen karvaisen, yleensä vihertävän pinnan. En suosittele syötäväksi. Homeita on toki monenlaisia, kaunein näkemäni oli punertava. Tosin en arvostanut sitä jääkaappiin unohtuneessa pakasterasiassa. Koko rasia lähti kaatopaikalle. 

Jos näköaisti ei paljasta outouksia siirrytäänä haistelemaan. Suosittelen että muutaman kerran haistaa raakaa lihaa, kalaa, maitoa ym tuotteita jotka eivät ole pilaantueet, ominaishaju kun ei ole ihan sama näissä tuotteissa. Mädän kananmunan kohdalla ei välttämättä tarvitse harjoitella, sen hajun tuntee! Viimeistään oksennusrefleksi paljastaa munan oudon hajun. Limaisuuskin on aika hyvä merkki pilaantumisesta. 

Jotkut äköltykset eivät sitten näy, haise tai muutenkaan muuta elintarviketta mitenkään. Onneksi suurinosa pilaajista tuhoutuvat kuumakäsittelyllä, joten aika turvallisesti voi syödä ruokansa jos se näyttää ja tuoksuu normaalilta ja sen on kuumentanut kunnolla. Tämä koskee muuten myös (pakaste)marjoja! Se kuumennus siis. Norovirus ja ekinokokki inhoaa lämpöä, ei pakkasta.

No, niin tai näin, nyt tähänkin on apu! Uusissa maidoissa on indikaattoriväri joka kertoo jos maito on pilaantumassa! Tietysti se vaatii että uskaltaa luottaa näköaistiinsa, mutta maito siis vaihtaa väriänsä kun pilaantumisprosessi alkaa. 

Meillä ensimmäinen maito on nyt sillä rajalla, itse asiassa oli nyt aamusta jo selvästi pilaantunutta, eli ihan kirkkaan punaista. 

Ainakin meidän jääkaapissa oleva maito. Varsinkin kun illalla hieman autoin sitä karamellivärillä.

Hauskaa Aprillia! Syökää silliä ja juokaa...maitoa päälle!