G niin kuin...

Hieman hitaasti nämä elokuva-aakkoset etenevät.

Siispä päätin saada g:n alta pois, jospa H:lla alkavia elokuvia sitten löytyisi? Minun "G:ni" on jouluelokuva! Vaikka en Jim Carrey:sta pidä, hän on aivan loistava parissakin jouluelokuvassa.
(Dr. Seuss’ How) the Grinch (Stole Christmas!) (2000) on niistä toinen!

Ghost (1990) - Näkymätön rakkaus olisi toki myös voinut olla valintani, ellei Grinchiä olisi ollut olemassa. Patrick Swayze ja Whoopi Goldberg oli aika hyvä yhdistelmä. Elokuvan juoni ei vaan oikein ollut makuuni. 

G.I. Jane (1997) tuli mieleeni Demi Mooresta, joka esitti kolmatta pääosaa Ghostissa. Hän oli huomattavasti parempi tässä elokuvassa. 

Jos televisiosarjat olisivat mukana näissä aakkosissa olisi valintani ehdottomasti Greyn anatomia.

Puuro kiehumaan

Meillä on toivottu riisipuuroa vaikka ja kuinka monta kertaa.

Siispä päätin joulupäivänä kunnostautua ja toimia kunnon äidin tavoi, keitin riisipuuroa kun pääsimme joulukirkosta kotiin. Tunnustan, oli se hyvää. Eikä ollenkaan niin haastavaa kun olin muistavinani. Tai sitten minusta on vaan tullut kunnollisempi? Joka tapauksessa: ei kiehahtanut yli, ei palannut pohjaan vaikkakaan en vahtinut puuroani mitenkään erityisen hyvin, enkä edes ollut koko ajan hämmentämässä. En edes ollut hankkinut Valion uutta Kiehu maitoa, en edes tiedä saako sitä laktoosittomana. Ihan perinteisestä Eila Raikkaammasta keitin, kun en ollut hankkinut "punaista maitoa", kun en ollut ajatellut että keittäisin puuroa. 

Tiedän että tämä oli aikamoinen mainospuhe Valion tutteille, en saa provisiota, enkä muitakaan korvauksia, Valion Eila nyt vaan on paras noista laktoosittomista maidoista. Raikkaammasta en tiedä, en minä huomaa mitään eroa kun vertaan tavalliseen Eilaan.

Kuuntelin muuten eilen Jouluradiota, tapani mukaan, kun ajoin kotiin illalla ja sielläkin lauleltiin puurosta. Minä tosin järkytyin, mikä kammottava laulu tämä on, kun satuin kuulemaan väärin: "Hipsu on kuollut". Laulun sanat tosin menevät "Nipsu on tuonut", mutta voi olla että laulajalla meni Hipsut ja Nipsut sekaisin? Niin tai näin, jäin oikein kuuntelemaan tätäkin rallatusta.

Joulupuuro

4 dl vettä

4 dl puuroriisiä

2 l Eila Raikkaampi kevytmaitojuoma

1,5 tl suolaa

(1 kuorittu manteli)

Sekoita vesi ja suola ja kiehauta. Lisää riisit ja anna kiehua noin 2 min. Lisää maito ja anne kiehua hiljakseen noin 35 min, välillä hämmentäen. Lisää loppuvaiheessa sekaan vielä manteli. 

Hyvää Joulua

Hyvää Joulua!

God Jul!

Aamupalalla

Olen aiemminkin hehkuttanut Tomtens Dotter-blogia.

Tällä kertaa ihastuin nopeatekoiseen, levittyvään maksapasteijaan. Tai oikeastaan, jos ollaan ihan rehellisiä, maksapasteijan jatkojalostukseen, sillä pohjana käyteään valmista maksapasteijaa.

Kun vielä sai jouluahjaksi ihanaa, kotitekoista näkkileipää, oli päivän aamupala selvä valinta. Jouluinen näkkäri! Tosin taas hieman muuntelin ohjetta, kun ei sattunut olemaan madeiraa kotona. Ja suurensin satsia, kun tein naapuriinkin lahjan.

"Laiskiaisen" maksapasteija

600 g maksapasteijaa 

200 g tuoreita herkkusieniä

1 pieni sipuli 

6 rkl sherryä

1 dl laktoositonta kuohukermaa

1 tl suolaa

2 tl mustapippuria

Pilko sipuli ja sienet. Sekoita mausteet ja sherry kattilassa, lisää sipulit ja sienet. Keitä kunnes neste on hävinnyt, siihen menee tovi kun sienistä irtoaa nestettä aika runsaasti. Jäähdytä.
Sekoita maksapasteija ja kerma, seoksen tulee olla notkeaa, lisää tarvittaessa kermaa. Sekoita joukkoon sieniseos. Lisää tarvittaessa mausteita ja jos haluat, tilka rommia tai konjakkia.

Anna makujen tasaantua yön yli jääkaapissa.

Tunnelmaa hakemassa

Tänä vuonna olin päättänyt että näen jouluikkunan!

Siispä suuntasimme pääakupunkiin nuorimman neitokaisen kanssa, isännänkin saimme mukaan kun lupasin että saa hakea yhden kätkön...

Aloitimme retkemme Huvilakujalta, sillä olin HeSarista löytänyt artikkelin kalenteritalosta. Pitihän sitä käydä ihmettelemässä!

Olo oli kyllä kuin ulkomailla kun kävelimme Huvilakujan puolelle ja ihailimme kauniita rakennuksia. Uskomatonta miten paljon kaunista löytyy ihan kotinurkilta, mutta kun ei kotona ikinä tule leikittyä turistia. HeSarin mukaan jokainen asukas saa itse suunnitella oman kalenteri-ikkunansa, pääasia on että numero näkyy kadulle. 

Minun suosikkini oli muuten ikkuna numero 14.
Kiitos talon asukkaalle joka pisti alulle tämän projektin. Ja toteuttajille myös iso kiitos. Ihana idea! Näitä saisi olla enemmänkin.

Sillä aikaa kun isäntä ja pikkuneiti loggasivat jonkun löytämänsä purkin, minä ihailin piparkakkutalon yksityiskohtia Sokerileipuri Aleniuksen ikkunassa

Oli leipomon ikkunassa possujakin. 

Jatkoimme matkaamme keskustaan. Esplanadinpuisto oli pukeutunut juhla-asuun, joten jätin auton parkkiin ja jatkoimme matkaamme kävellen.

Sarvipäät olivat oikein suloisia, kultaisina, loistavina yksityiskohtina. 

Joulukuusen valo oli sen sijaan kovin kylmä, mutta niihän ehkä talvisen kuusen kuuluu olla? Kylmä.

Jatkoimme matkaamme Ikkunan luo "kattokruunujen" loisteessa

Ikkunen edessä oli taas valtava tungos, mutta maltti oli valttia, pääsin kuin pääsinkin ihailemaan ikkunaa yhdestä kulmasta

Nukkuva jääkarhu oli ehdoton suosikkini, Hengitys tosin oli hieman outoa, mutta ehkäpä karhu näki unta?

Kyllä ikkunassa taas riitti yksityiskohtia, mutta jotenkin kokonaisuus jäi hieman latteaksi. En oikein saanut tarinan juonesta kiinni, tai sitten en vaan nähnyt kunnolla. 

Onneksi Ikkunan vieressä oli toinenkin ikkuna. Fazerin maailma.

Näitä yksityiskohtia pystyi sitten ihailemaan kuola valuen.

Mieheni siirtyi ihailemaan viereistä lego-ikkunaa sillä aikaa kun minä kuolasin Stockan ikkunan huurteeseen. Legoista minulla ei ole kuvia, minut piti raahata pois tuolta suklaan ääreltä...

F niin kuin...

On aika esitellä F, vaikka ehdotuksia ei olekaan tullut, muuten tämä sarja tössähtää heti alkuunsa, ja sitä nyt en kuitenkaan halua.

En tiedä montako kertaa Four Weddings and a Funeral (1994) on tullut televisiosta viimeisen kuukauden aikana, mutta kolmannen kerran kun katsoin sen, huomasin etten jaksanut oikein seurata elokuvaa. Liika on liikaa, vaikka elokuva loistava onkin. Eikä Hugh Grant saanut hymyä huulilleni. Harmi, sillä pidän oikeasti elokuvasta. Varsinkin niistä hautajaisista, ne olivat koskettavat W.H.Audenin runo mukaanlukien. 

"He was my North, my South, my East and West,
My working week and my Sunday rest,
My noon, my midnight, my talk, my song;
I thought that love would last for ever: I was wrong."

Kun tämän vuoden aakkosia kokosin, First Wives Club (1996) oli kuitenkin ensimmäinen päähäni putkahtanut elokuva. En oikein osaa selittää miksi, en oikein innostu komedioista, ja nyt olen valinnut listalle kaksi. Kai niillä on ollut joku muukin sanoma kuin pelkkä naurattaminen? Tosin, kun rouva Ex-Trump laukoo "Don't get mad, get everything" niin hymy on hyvin herkässä!

Jospa keksisitte ehdotuksia kohtaan G?

Kortteja

Olen kutonut sukkia tänä vuonna, kuten ehkä olette huomanneet.

Jämälankoja tuppaa vaan kertymään aika paljon, joten yksi oivallinen käyttökohde on joulukortit!

Koska osa korteista ovat selvästikin jo saapuneet perille, uskaltanen paljastaa tämän vuoden kortin ulkonäön?

Koska olen hieman luvannut itselleni että yritän vähentää tavaroiden ostamista, päätin käyttää pois kotoota löytyviä askartelupahveja, vaikka eivät olleetkaan valmiiksi taiteltuja tai edes tummansinisiä kuten olin suunnitellut.

Taitoskohtaan vedin veitsen tylpällä kärjellä ulkopintaan pienen "naarmun", helpottaa huomattavasti taittamista.

Taitoin kortin ja mittasin "etukannen" keskipisteen ylä ja alareunaan, alareunaan lisäsin vielä 1 cm välein merkit. Merkkikohtiin leikkasin pienet viillot, yläreunaan pienen kolon.

Kortin etukanteen liimasin kolon alle kaksipuolista, hyvin ohutta teippiä (Citymarketin askarteluhyllystä rullana)

Partiolainen leikkasi vielä paperileikkurilla pieniä kukkasia.

Sitten vaan punomaan lankaa alhaalta ylös, jokaisen viillon kautta. Latvaan vielä kukkanen tähdeksi ja kortti on kirjoittamista vaille valmis. 

Lapset ovat maistelleet viime aikoina mm. vihreää ja punaista retiisiä, ne olivat kuulema pahoja, papaijaa, valkosuklaasalmiakkimateleita, tummasuklaakarpaloa ja valkosuklaamustikkalakritsia. 

Herran kalenterissa on ollut kaikenlaisia pulloja ja purkkeja mm. tällainen tonttu-ukko

En edes tykkää...

En ole hunajan ystävä. 

Minun piti tehdä lakritsimanteleita, joista ystäväni kertoi omassa blogissaan,, mutta Punnitse ja Säästä kaupassa ei ollut jauhetta, enkä jaksanut ajaa kaupunkiin Ruohonjuureen. Siispä ajattelin tehdä chilipähkinöitä, niitä olen joskus aikaisemminkin tehnyt, mutta kun satuin näkemään reseptin hunajamanteleista, päätin tehdä niitä ystävälle joululahjaksi. Ystäväni on hunajan "suurkuluttaja"

Ongelma vaan on että näin reseptin töissä ja unohdin pistää muistiin mistä sen löysin. Siispä jouduin luottamaan mielikuvaani reseptistä ja tein vähän sinne päin. Muutama manteli jäi yli, kun olin lahjapurkin täyttänyt ja pitihän niitä maistaa. Nehän olivat hyviä! Jopa lapset innostuivat popsimaan. Hieman tahmeiksi nuo jäivät, olisivat ehkä ehtineet paremmin kuivumaan jos olisivat saaneet olla rauhassa vielä pari päivää, valitettavasti ne loppuivat jo, joten ehkäpä ystävä sitten raportoi kuivuivatko koskaan pintakuiviksi. 

Kanelimantelit

200 g manteleita

2 rkl vettä

1½ dl sokeria

2 rkl timjamihunajaa

2 rkl kanelia

Sekoita vesi, sokeri ja hunaja kattilassa ja kiehauta niin että sokeri sulaa. Sekoita joukkoon kaneli, siirrä pois liedeltä. Kaada mantelit sekaan ja sekoita. Kaada seos leivinpaperille jäähtymään. 

Tytöt maistelivat tänään punaista retiisiä, ei ollut suosittua.

E niin kuin...

Oma valintani osui E:n kohdalla E.T.-the Extra-Terrestrial (1982) elokuvaan. Sai se äänen teiltäkin. Oscarillakin palkittu tieteiselokuva avaruusolennosta joka jää maan pinnalle kun kaverit lähtevät takaisin kotiin. Vaikka en pidä avaruusleffoista, E.T. on suosikkielokuvian, miten sitä voisikaan olla rakastamatta tuollaista olentoa joka haluaa kotiin.

Uudessa versiossa (2002) on muuten agenttien aseet vaihdettu radiopuhelimiin. Niin ne ajat muuttuvat. Nykyään siis ei ammuta avaruudesta tulevia vieraita? Jos sellaisia sattuisi ilmestymään. Tosin Lassin sanoin (Calvin & Hobbes): Paras todiste siitä että avaruudessa on älyllistä elämää, on se etteivät tule tänne. Sen verran vauhdikkaasti tuhoamme omaa planeettaamme.

Kaipa päivän hyviin uutisiin kuitenkin pitää laskea se että ympäristösopimus on saatu esittelytasolle. Parempi sekin kun ei mitään.

Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä (2010) on Julia Robertsin tähdittämä, minusta aika mitäänsanomaton, elokuva. Näin sen ensimmäistä kertaa lentokoneessa, aivan loistava valinta matkalle, sillä minä pelkään koneessa niin että ihan se ja sama mitä esitetään kunhan voin keskittyä johonkin muuhun kuin koneen huminaan. Yritin katso elokuvan uudestaan kun tuli televisiosta äskettäin. Ei vieläkään ollut minun elokuvani.

Partiolainen ehdotti Emil i Lönnebergaa (1971). Ihanat lapsuudenmuistot tulvahtivat mieleeni, Eemeli oli lempihahmoni Astrid Lindgrenin hahmoista kun olin pikkutyttö. Ja kaikki Emil elokuvat ja televisiosarjat katsottiin tarkasti mustavalkoisesta televisiosta.

Lapset maistelivat tänään valkosuklaakookosmanteleita. Ja isäntä tällaista

Makuja

Olen maistanut uutta glögiä.

Töissä oli tarjolla Hans Välimäen vuosikertaglögiä 2015. Olin innoissani, en ole kyseistä tuotetta maistanut aiemmin, joten odotukset korkealla lämmitin glögiä.

Tuotteen valmistaja on Kaskein Marja ja pääraaka-aineena oli veden jälkeen omenatäysmehu. Lisäksi löytyi puolukkaa, mustikkaa, vadelmaa, boysenmarjaa, kirsikkaa ja appelsiinia mehujen muodossa, mausteista osui silmääni laakerinlehti. Aika lupaavan oloinen tuote siis. Kunnes maistoin. Voi happamuus.

Töissä arvaukset osuivat järjestäen viinimarjoihin, mutta ei, happamuus tuli kai sitten puolukoista? Työkaverini lisäsi joukkoon hunajaa, mutta ei se kuulema pelastanut tilannetta.

Koska ei joulutuotteelle voi olla antamatta joulukuusia, niin saakoot puolikkaan kuusen arvosanaksi.

Varsinkin kun ruotsinkielinen käännös oli onneton. Siitä kouluarvosanaksi 5 -. Hyväksytty tulos vain siitä syystä että sanat ovat sentään löytyneet googlekääntäjän avulla.

Tytöt ovat tässä maistelleet carambolaa ja mangoa ja herran "luukussa" oli eilen tällainen tölkki. Toivottavasti maistui paremmalta hänestä kuin glögi minusta.

Sotkuista puuhaa

Pitihän minunkin sitten kokeilla facen jouluhittiä.

Varsinkin kun lankavarastostani löytyi valkoista pumpulilankaa. EriKeeperiä ei löytynyt lähikaupasta, kiitos älypuhelimen selvisin pikagooglauksen avulla että Scotch liima lienee samantyyppistä tavaraa. Vesiliukoista paperi- ja puulimaa. Ystävältä saadun syntymäpäivälahjan laatikko pääsi uusiokäyttöön ja tuorekelmua löytyi keittiöstä. 

Laatikko käskettiin suojata kelmulla, joten aloitin siitä. Kelmun tarkoitus lienee estää liiman ja langan tarttuminen laatikkoon. Seuraavaksi laimensin liiman vedellä, suurinpiirtein puolet liimaa ja puolet vettä. Tässä sopii toki seurata kansallisaarteemme ajatusta fifty-sixty suhteesta. Jotakin sinne päin siis. Laimensin liiman kulhoon, että olisi helppoa uittaa lankaa siinä. Valitettavasti sormet alkoivat olla niin tahmaiset tässä vaiheessa että jätin suosiolla kuvaamisen sikseen. 

Pöydän suojasi, onneksi, kestoleivinpaperilla. Sellainen kun löytyi uunista. Sitten vaan kiertelemään liimassa uitettua lankaa laatikon ympärille. Jätin alakulmaan hieman suuremman reiän valosarjaa varten.

Laatikko sai kuivua pari päivää, välillä kääntelin sitä, niin että alapuolikin pääsi kuivumaan kunnolla.

Kun lanka oli kunnolla kuivunut rikoin laatikon varovasti saksilla ja ravistelin pahvinpalaset ulos isoimmista koloista. Pattereilla toimiva ledivalosarja tilalle, tämä on Clasun valikoimista, mutta en oikein pidä tuosta mustasta johdosta, joten lahjaksi menevään hankin toisenlaisen sarjan Anttilasta. Saa nähdä pidänkö sen valoista. Kaikkea kun ei tunnu saavan. 

Lopuksi vielä lahjanauhaa ympärille ja koristeeni oli valmis. Tykkään!

Lasten kalentereissa oli eilen suklaalla kuorrutettua inkivääriä, siitä ei pidetty, tämän päiväinen valkosuklaalla kuorrutettu mansikka sen sijaan kelpasi. Ja herran kalenterissa oli eilen lempipurkkini.

D niin kuin...

Dirty dancing (1987) oli aikoinaan varmaan jokaisen teinitytön lempielokuva? Time of my life tuli varmaan kuunneltua 1567 kertaa. 

Koko Die Hard viisikko oli minullakin ajatuksissani, kun elokuvia mietin, varsinkin 1 & 2, koska nehän ovat jouluteemaisia. Valitettavasti loppupään elokuvat ovat jo aika onnettomia, ainakin minusta, joten päädyin sitten huomattavasti pehmeempiin arvoihin, elokuvaan josta ei ole tehty jatko-osia: Dead Poets Society (1989) eli Kuolleiden Runoilijoiden seura, pitkälti varmaan Robin Williamsin loistavan näyttelijätyön takia. 

Lapset saivat tänään tummasuklaainkivääriä kalentereistaan ja mieheni kalenterista löytyi tällainen pullo.

C niin kuin...

Aakkosissa on vuorossa C. 

Casablancaa (1942) ehdotettiin, kaksi suurta B:tä: Bergman ja Bogart, mutta ei lempielokuviani siitä huolimatta. Ei myöskään Citizen Kane (1941) saanut minun ääntäni, vaikka molemmat hienoja klassikoita ovatkin. 

Chicagosta (2002) minun olisi pitänyt tykätä, olen musikaalien ystävä, mutta jostakin syystä tämä ei oikein koskettanut. Ehkä yksi syy on Zellweger, josta en vaan pidä, lienee Bridget Jones syynä? Tosin Renée teki minuun vaikutuksen elokuvassa, ei hän ehkä ihan toivoton näyttelijä olekaan?

Nuori Cruise sai Coctailillekin (1988) äänen. Nuori Cruise oli suloinen, elokuva ei edes keskinkertainen. Mutta ehkäpä sitä ei katsotakaan muusta syystä kuin Cruisen takia? 

Oma valintani, ei ehkä ole sen kummoisempi elokuva, mutta Nicholas Cage Con Airissa (1997) on loistava! Ja onhan siinäkin kaksi c:tä: Cage ja Con Air. Kuka ikinä kirjoittikaan dialogit tuohon elokuvaan on jonkin asteen nero! 

"Define irony.
Bunch of idiots dancing on a plane to a song made famous by a band that died in a plane crash."

Kaikki edellä mainitut tekevät elokuvasta hyvän. Ainakin minun mielestäni.

Lapset maistelevat tänään tummasuklaalla kuorrutettuja mansikoita ja mieheni tällaista. Sitten kun avaavat päivän "luukut"

Joulupuu on rakennettu

Kinuskikissa pelasti taas kerran.

Löysin aivan hurmaavan idean Kinuskikissan sivuilta, joulukuusen muotoisen voileipäkakun! Pakkohan sitä oli kokeilla!

Kuusikakku

n. 400 g täysjyväpaahtoleipää
Eila laktoositonta maitoa kostutukseen
200 g Viola ruohosipuli

~ 1 kg savusiikaa 
½ purjo
1 prk  pieniä kapriksia
200 g Viola rapu (tuorejuusto)
1 tl sokeria
valkopippuria

tilliä
kirsikkatomaatteja

Kinuskikissan sivuilla kokoamisohjeet. 

Sekoita täytteen ainekset keskenään kun olet perannut kalan. 

Lasten joulukalenterissa oli eilen kuivattua ananasta, mikä oli suosittua. Tänään lohikäärmehedelmää, jota ei ainakaan partiolainen arvostanut.

Ja herra? Hän sai tänään tällaisen. Eilen Keisaria

B niin kuin...

B oli a:ta suositumpi kirjain!

Ehdotuksia tuli oikein reippaasti. Bambi (1937) on äitini lempielokuvia, tosin hän ei voi sitä katsoa, koska häntä itkettää kun Bambi liukastelee liukkaalla jäällä. Se että Bambin äiti kuolla kupsahtaa ei liene yhtä järkyttävää?

Ja kun nyt Disney elokuvista aloitettiin niin onhan Boltkin (2008) hauska elokuva, joskin täysin erilainen kuin Bambi. Tosin onhan elokuvilla 70 vuotta ikäeroakin, en oikein usko että Bolt on 70 vuoden kuluttua kovin suosittu, Bambista en olisi niinkään varma.

Blues Brothers (1980) kuului taas mieheni lempielokuviin kun ilmestyi. Muistelen että olen nukkunut pää tulevan mieheni sylissä kun "katsoin" elokuvat aikoinaan videolta. Aika montakin elokuvaa tuli katsottua niin kun muutimme yhteen, kummallista miten kauhessa räiskeessä voi nukkua onnellisesti.

Billy the Kidistä on tehty montakin elokuvaa, jotkut niistä olen jopa katsonut. Isoisäni rakasti lännenelokuvia, joten pikkutyttönä tuli katsottua aika montakin elokuvaa jossa the Kid oli mukana.

Braveheart (1995) ei edes käynyt mielessäni, vaikka Gisonin elokuvia on tullut katsottua paljon, uskaltaisin väittää että suurin osa niistä on nähty. Ja monet jopa useampaan kertaan.

Yritin jopa lukea Bridget Jones kirjoja, mutta ne eivät vaan aukea minulle, eivät elokuvina eikä kirjoina. Mutta koska elokuvat ovat tuleet televisiosta olen nekin nähnyt.

Batmanit kuuluvat kanssa elokuviin jotka on tullut katsottua enemmän tai vähemmän hereillä. Alkuperäiset ovat suorastaan suloisia.

Babe elokuvat sopivat tietysti jouluiseen teemaan, mutta tunnustan etten ole yhtään nisstä katsonut alusta loppuun. Puhuvat eläimet eivät oikein ole minun juttuni.

Benjamin Button (2008) on jäänyt minulta näkemättä, vaikka ajattelin että se voisi olla oikein mielenkiintoinen. Kirjan voisin tietysti lukea.

Omat ehdotukseni jäivät ilman teidän "ääniänne". Mietin valitsisinko Back to the future elokuvat, Marty ja Emmet olivat suosikkejani 80-luvulla, mutta päädyin kuitenkin loppviimeksi Beaches (1988) elokuvaan, yhteen suosikeistani. Hankin jopa elokuvan musiikin levynä. Ja luin kirjan. Itse asiassa niitä harvoja kirjoja jonka olen viitsinyt lukea sen jälkeen että olen elokuvan nähnyt.

Päivän kalentereista löytyi muuten tänään parapähkinöitä. Ja herran kalenterista tällainen purkki. Sisältöön en ota kantaa, purkki on valittu vain ja ainoastaan ulkonäkönsä takia.

Kotitekoisten kimppuun

Pitkä päivä takana.

Ennen kuin kömmin nukkumaan on kuitenkin pakko kertoa teille lasten joulukalenterista. He siis lähtivät makumatkalleen, Punnitse & Säästä herkkujen muodossa. Aamun rasiasta paljastui kaneliomenalastut. Partiolainen ihastui niihin niin, että jouduimme tekemään pikavierailun P&S-kauppaan. Ostimme pussillisen lastuja naposteltavaksi kun ajoimme Tuusulaan. Olen iloinen että lapsetkin ihastuivat lempikauppaani.

Syy Tuusulaan menoon oli herran juhlapäivä: 1000. geokätkö etsittiin tänään käsiimme, tai ainakin herran silmien eteen, ja koska olen hieman vinksallani tähän jouluun, oli 1000. kätkö, herran päätöksellä: The Joulupukin Postilaatikko. Joskus hän ajattelee myös jästivaimoaan (jästi = ei geokätköilyyn vinksahtanut henkilö. Lainattu Harry Potterin ihmeellisestä maailmasta) Jos olisin tiennyt, minkälaisen geohirviön luon, en olisi koskaan maininnut sanaa kätköily täällä kotona. Tosin, teinit on saatu ulos maastoon etsimään purkkeja ja tunnustan että tämä on todellakin koko perheen harrastus jos haluaa. Nyt olen sitten vienyt kirjeen tontuille, toimitettavaksi Korvatunturille. On se kuulkaas ihmeellistä, mitä kaikkea sitä metstästä voikaan löytää kun etsii huolellisesti!

Ja avattiinhan täällä tänään toinenkin joulukalenteri!

Päivän toisesta kotitekoisesta kalenterista löytyi 1.12 = melkein 112 päivänä ensimmäinen kaljapurkki, minusta tuo on hieman ensiapuohjeistuksen näköistä, tuo purkin kuvitus. Siispä sopii 112 teemaan, joskin se virallinen 11.2 päivä on vasta helmikuussa.