Winter edition

Talvi tekee tuloaan.

Sen huomaa ainakin kaupoissa, hyllyissä on lyhtyä ja kynttilää sekä valosarjoja. Suomi varustuatuu pimeään kauteen!

Kaupaan oli myös tullut Fazerin talvisuklaat. Viime vuoden tumma suklaa oli saanut rinnallensa maitosuklaan.

Mantelia ja kuivattua karpaloa sekä jouluisia mausteita. Pakkohan sellaisia levyjä oli ostaa.

Petyin lähes yhtä täydellisesti kuin tummaan suklaaseen kun se tuli. Siinä missä tummaan oli päärynän sijaan lisätty omenaa, oli "vanhan" joulusuklaan omenoiden tilalle lisätty karpaloa tähän verisoon. Maussa tuota ei todellakaan huomannut.

Tämä maistuu ihan samalta kuin Fazerin "Joulusuklaa", omenan ja karpalon eroa ei tuossa maustepommissa minun makuaistillani tunne.

Toki tämä kääre on minusta kauniimpi, mutta sihhen se sitten jääkin. Ei huono, mutta ei todellakaan mikään varsinainen "uutuus!

Eikä tätäkään saa laktoosittomana versiona. Koskakohan Fazer toteuttaa sen toiveeni?

Roosaa

Roosa Nauha tuotteet ovat kaupassa.

Sinituote on taas satsannut kunnolla, on roosaa harjaa, lastaa ja muuta välttämätöntä siivoamiseen. Olen aivan myyty Sinituotteen vaihtopääharjoihin. Monestakin syystä. Tiskiharjoina ne ovat hyviä ja kun ei tarvitse vaihtaa kuin pää kun harja on "loppu" niin roskamäärä vähenee. Kaatopaikkamme täyttyvät ihan järjetöntä tahtia, joten jos voin edes hieman pienentää osaltani tuota jätevuorta teen sen ilomielin. Tuotteet valmistetaan Suomessa, mikä on minulle tärkeää. Eikä harja edes ole kovin kallis. Ostin normaalihintaisena pari vaihtopäätä, hinta/harja jäi alle kuudenkymmenen sentin. En osaa sanoa saako sillä mistään uutta tiskiharjaa, siis kokonaista, mutta ei ainakaan tuon tasoista harjaa! 

Tosin tunnustan että oli pakko ostaa myös yksi "roosa tiskiharja". Meillä taitaa olla nyt viides uusi varsi käytössä, edellisetkin ovat edelleen talossa, mieheni kun sosialisoi niitä akvaarioon, autoihin ym, enkä suostu, edes vartta, ottamaan takaisin keittiöön.  Toki se on vain hyvä syy saada uusi varsi, mutta nyt taitaa olla niin että näitä "siivousharjoja" on talossamme riittävästi. Ellei sitten joku varsista mene rikki, mutta toistaiseksi niin ei ole tapahtunut.

Roosasta tiskiharjasta 5 c menee roosa nauha keräykseen, mikä nyt ei ole kovin suuri raha, mutta ehdinhän minä keräystä tukemaan muillakin tavoin. Ja nyt tuo roosa tiskiharjani muistuttaa että itsestään on pidettävä huolta. 

Partiolaisen tekemää

Partiolainen pelasti minut!

Neiti suostui leipomaan pellillisen herkkuja tapaamiseen kun itse istuin teatterissa, nauramassa niin että kyyneleet valuivat silmistä. Helsingin Kaupunginteatterin Kiviä taskussa on aivan uskomaton esitys alusta loppuun. Mika Nuojua ja Martti Suosalo näyttelevät 15 eri roolia, eikä ole edes vaiketa pysyä kärryillä vaikka herrat vaihtavat roolihahmoa silmänräpäyksessä. On harvinaista herkkua seurata tällaisia suorituksia!

Partiolaisen leipomat appelsiiniruudut olivat herkullisia, nekin. Koska lupasin reseptin paikalla olleelle niin tässäpä tämä.

Alunperin resepti tulee siskoltani joululahjaksi saamastani kirjasta "Julfika". Fika on sana jota en vaan opi käyttämään, kuulostaakin rumalta, mutta reseptit ovat ihania.

Appelsiiniruudut

300 g laktoositonta voita

6 dl sokeria

4 kananmunaa

8 dl vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

2 luomu appelsiinia
2 dl laktoositonta kermaviiliä

vähintään 5 dl tomusokeria

Anna voin lämmetä huoneenlämpöiseksi. Vatkaa sokeri ja voi kuohkeaksi. Sekoita sekaan kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja käännä jauhot seokseen. Pese appelsiinit ja raasta kuori. Sekoita kuoriraaste kermaviiliin ja lisää taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 175 asteessa noin 20 min. 

Anna pohjan jäähtyä hieman.

Purista appelsiinista noin 4 rkl mehua. Kaada tomusokeri kulhoon ja lisää mehua luraus kerrallaan kunnes kuorrutus on sopivan paksuista. Levitä kuorrutus pohjan päälle. Anna jäähtyä. 

Takaisin menneisyyteen

Tyttäreni halusi kaalikääryleitä.

Huomasin matkaavani välittömästi takaisin mummilan keittöön, näin edessäni miten riisi kiehui ja taikinaan kaadettiin HP-kastiketta. Ja miten kaalinlehtiä poimittiin yksitellen kiehuvasta vedestä. Tajusin että oli aika siirtää perintötieto seuraavalle sukupolvelle.

Siispä ryhdyimme tuumasta toimeen. Minä tein takinan, vaikka sitä HP-kastiketta ei ollutkan, sitä pitääkin yrittää löytää kaupasta. Ja keitin riisit ja kaalin. Nostin ne kaalinlehdet tyttärelleni ja sitten hän hoiti loput. Minun tehtäväni oli siirretty eteenpäin ja huomasin hymyileväni. Tosin tyttäreni kääryleet olivat paljon kauniimmat kuin minun tekeleeni aikoinaan!

Kaalikääryleet

kaalia

600 g naudan jauhelihaa

1 dl puuroriisiä

2 dl laktoositonta kermaa

1 sipuli
2 kananmunaa

suolaa

valkopippuria

voita paistamiseen
siirappia

hieman kaalin keitinvettä

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa sipuli silpuksi. Sekoita jauhelihan joukkoon riisi, sipulisilppu, kerma, munat, suola ja pippuri. Kiehauta kaali ja irroita uloimmat lehdet sitä mukaan kun irtoavat. Älä keitä liian pehmeäksi.

Pistä kaalinlehden (tai parin lehden) päälle nokare jauhelihaseosta ja kääri kaalinlehti lihan ympärille. Sulje tarvittaessa raa'alla spagetinpätkällä.

Ruskista kääryleen pinta paistinpannulla. Siirrä kääryle uunivuokaan, paistopinta ylöspäin. Kaada päälle siirappia. Paista uunissa 225 asteessa noin 30 min.

Valele välillä pinnalle siirappivettä.

Ei nämä mummin kääryleitä voita, ei mikään maistu niiltä, mutta eivät nämäkään huonoja olleet!

Kirja 29: Asterix Belgiassa

Helmet-haaste lähenee loppuaan.

Vielä minulla on muutama kohta täyttämättä, joten joudun jo hieman miettimään minkä kirjan kirjastosta ottaisin, että saisin nuo viimeisetkin kohdat täytettyä.

Tosin kohta 21  Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut on mahdottomuus, sellaista kirjaa ei ole olemassa. Olen kouluni käynyt ja lukenut kaikki läksyni, tunnollisena oppilaana luin kaikki pakolliset kirjat...ja muutaman ylimääräisenkin.

Voisin ehkä muuttaa tuon muotoon: kirja, joka lapsesi pitää lukea koulussa? Tai kirja, joka miehesi piti lukea... Tosin hän ei kyllä muista mikä se kirja olisi ollut. 

No, ehdin tuota miettimään, 

Lukematta on vielä kohdat 4, 7, 16, 21, 22, 30, 39, 40 ja 50. Näistä 30 on sarjakuva-albumi tai -romaani. Siitä on jo vuosia kun hain silloisesta Espoon pääkirjastosta kaikki Asterixit jotka käsiini sain. Siispä päätin suunnata kirjastoon hakemaan pinon Asterixeja. Jouduin pettymään. Joko aika on rientänyt Asterixien ohi tai sitten nykylapset eivät arvosta näitä laatusarjakuvia! Löysin 3 (!) Asterixia kirjastosta. Olen suorastaan hieman järkyttynyt. Lempisarjakuviani ei saa kirjastosta...tai olisikohan ne kaikki olleet lainassa? Toivotaan niin. Tosin pahoin pelkään ettei se ole totuus, nämä lainaamani kappaleet näyttävät siltä että ovat olleet kierrossa sen reilu 30 vuotta. Sekään ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Ensinnäkin käännös on uudistettu, Asterix Belgiassa sisältää sanan Olvi, mitä ei taatusti mainostettu 70-luvulla. Ja kun kurkkasin julkaisuvuotta selvisi että kirja oli vain 12 vuotta vanha. Omat, vanhempieni luona asuvat, Asterixit ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin nuo kirjaston kappaleet, vaikka ovatkin vanhempia. Kuten Ceasar toteaisi Asterisissa: "O tempora, o mores!" Tosin lausahdus on alunperin Ciceron, ainakin historiankirjojen mukaan. Mutta saahan Ceasar lainata viisaita lausahduksia?
Edelleenkin Asterixeja ilmestyy, mutta Goscinny & Uderzo oli se ainut oikea yhdistelmä. Pitäisiköhän etsiä nuo alkuperäiset käsiinsä ja pitää lapset lukemaan? 

Olen ensimmäisen Asterixini nyt lukenut uudestaan. Hymy huulilla, aamukahvia juoden. Asterix Belgiassa kuittaa kohdat 30 ja 39.

Blossa mallia 2015

En ollut kovin ihastunut laventeliglögiin.

Enkä nyt tiedä saako ajatus Earl Grey teestä sekoitettuna glögiin minua innostumaan. Joku Blossalla on kuitenkin innostunut. Tämän vuoden glögi saa makunsa bergamottista. Siispä taas kerran sitrushedelmästä.

No, pidän Earl Greystä ja aikoinaan kun sain glöffeä (glögi+kahvi, tuotekehityksen taustalla oli vahinko) jouduin toteamaan että se oli ihan hauska variaatio glögistä. Joten jospa yllätyn positiivisesti tästäkin tuotteesta?

Pullo ainakin on kaunis. Sitten odotan vaan kotimaista vastavetoa. Kumpikohan tänä vuonna voittaa maaottelun?

Kuva: Blossa.se

Tilauksessa rumat saapassukat

Äiti tahtoi rumat sukat!

Sellaiset joita hän voi käyttää kumisaappaissansa eikä väliä vaikka ne kuluvat. En oikein ymmärä, miksi ei voi käyttää kauniita sukkia? Äiti nyt kuitenkin tilasi tällaiset, joten tein työtä käskettyä.

Tätini löysi 7 Veljestä "jämän", tummansininen raita. Lisäsin resooriin ja kantapäähän sekä varpaisiin valkoista jämälankaa, luulisin että on Pirtaa. Ja vielä kantapäähän aniliinipunaista 7 Veikkaa. Jokohan olisi riittävän karmivaa? Koska en ollut ihan varma siitäkään, niin raitalanka ei ole aloitettu samasta kohdasta, raidat eivät siis ole symmetrisesti sukissa, vaan juuri sillai ärsyttävästi, hieman eri tahtia etenevästi.

Äidin rumat sukat

10 kerrosta resooria: 2 oikein, 2 nurin.

Sitten ainaoikein, mutta koska halusin edes jonkun jujun sukkaan niin tein pienen pitsikuvion 2 puikon alussa (5 ensimmäistä silmukkaa) ja 3 puikon lopussa (5 viimeistä silmukkaa)

1 kerros: 1 nurin, nosta 1 silmukka, 2 oikein yhteen, nosta nostettu silmukka yli, 1 nurin
2 kerros: 1 nurin, langankierto, 1 oikein, langankiero, 1 nurin
3 ja 4 kerros: 1 n, 3 o, 1 n.

Kantapää on "almamummon" ja siihen lisätty aniliininpunainen sydän.

Sukat kuulema jäävät kaupunkiin, käyttöön. Sopii toivoa että kelpaavat saapassukiksi.

Vaatehaaste

Ruotsissa on Ilta Sanomien mukaan levinnyt haastevillitys.

Ideana on että viikon ajan pärjää neljällä vaatekappaleella. Kun luin tämän ajattelin ettei onnistu millään, johan alusvaatteita tulee käytettyä viikossa enemmän kuin 4. Mutta kun tutustuin haasteeseen tarkemmin totesin ettei minulla on hätäpäivää:

"Alusvaatteita, treenivaatteita tai työasuja ei lasketa näihin neljään vaatekappaleeseen.
Ei myöskään kenkiä, koruja tai muita asusteita."

Minä kun en suostu käsin pesemään pyykkiä, enkä kyllä pesukonetta käynnistä yhden alusvaatekasan takia. Kun alusvaatteita ei lasketa niin minulle jää käyttöön farkut ja 3 paitaa. Viikko menee oikein näpäärästi niin. Töissä minulla on työvaatteet ja melomaankin pääsen jos treenivaatteita ei lasketa. 


"Kampanjan taustalla on Sysav, eteläskoonelainen jätteidenkierrätykseen erikoistunut yritys. Yritys muistuttaa, että ruotsalaiset heittävät vuosittain pois keskimäärin kahdeksan kiloa vaatteita."

Aikamoinen määrä vaatetta siis heitetään menemään. Minä en heitä pois 8 kilo vaatteita vuodessa. Lasten liian pieniksi jääneet vaatteet "uudelleensijoitan" serkuille ja omat vaatteeni ovat yleensä lumpputasoa kun niistä luovun. Siispä toimitan ne H&M:n, mistä ne päätyvät kierrätykseen. 

Kierrätykseenkin päätyvät tietysti ovat "poisheitettyjä" mutta pyrin siihen että käyttökelpoinen vaate menee käyttöön. Ja lumppu kierrätykseen.

Ystäväni tekee joka kevät valtavan työn kun hän kerää kouluihin jätetyt vaatteet kasaan, pesee ne, käy ne läpi ja toimittaa edelleen hyväntekeväisyyteen käyttökelpoiset vaatteet. Muutamasta koulusta kertyy jätesäkkikaupalla vaatteita, en valehtele jos sanon että säkkejä on kolmattakymmentä. Paitaa, housua, kypärää, luistinta... eikä kukaan kaipaa. 

Suorastaan masentavaa katsoa sitä määrää vaateita jotka ovat ehjiä ja siistejä mutta luultavasti sitten eivät lapsukaisten makuun tai sitten elävät sellaisessa yltäkylläisyydessä ettei yhden paidan perään itketä. 

Nämäkin vaatteet toki pääsevät käyttöön, mutta kysymys kuuluu: tarvitsevatko lapsukaisemme niin hirveän suuren vaatehuoneen? tai tarvitsemmeko edes itse?


Vaatekaappini voisin toki käydä ajatuksella läpi ja kierrättää ne vaatteet joita  en itse käytä syystä tai toisesta. Eli ovat mystisesti kutistuneet kaapissani... Ja juuri tässä ja nyt lupaan: en osta uutta ellen oikeasti tarvitse. 

Ainoa ongelmani haasteen suhteen tällä hetkellä on syysilmat. Pistän mielelläni takin päälle aamulla kun lähden, eli jos takki lasketaan niin käyttöön jää kaksi paitaa, farkkujen lisäksi. Enkä kyllä pese paitaakaan yksikseen siellä pesukoneessa. Mutta jos takki lasketaan treenivaatteeksi niin pärjään loistavasti!

Ensi viikolla menen 4 vaatekappaleella. Uskoisin että onnistun! Lähteekö joku mukaan?

Kuva H&M sivuilta

Kirja 27: Käen kutsu

Tykkään niin tästä Helmet haasteesta!

Tuota ylhäältä läydät "Kirjan Vuosi 2015" sivun, mikäli et ole ehtinyt tutustumaan lukemiini kirjoihin. Itse haasteesta löydät lisää tietoa esimerkiksi täältä.

Viimeksi kun kävin kirjastossa nappasin matkaan mukaan pari äänikirjaa. Toisen valitsin ihan kannen kuvan perusteella ja olen siitä todella iloinen. Kirjailijan nimi oli täysin outo: Robert Galbraith. Kyseessä on kirjailijan ensimmäinen salapoliisiromaani, joten ei ehkä ihan outoa etten ollut aiemmin tähän nimeen törmännyt. Olen myös iloinen etten lukenut takakantta ennen kuin aloitin kuuntelemisen, joten olin jo kuunnellut, ja ihastunut kuulemaani, ainakin pari levyä ennen kuin totuus paljastui minulle. J. K. Rowling kuulostikin huomattavasti tutummalta kirjailijalta.

Käen kutsussa on samaa kertomisen iloa johon totuin Pottereissa ja jäin kaipaamaan Paikka Vapaana kirjassa. Päähenkilöön kiinnyin aika nopeasti ja odotin innolla että Cormoran ratkaisisi (itse)murhamysteerin. Tietysti hän sen ratkaisi, mutta oikeastaan se oli aivan sivuseikka, minä olisin pitänyt yksityisetsivä Strikesta vaikka ei olisi arvoitusta onnistunutkaan ratkaisemaan. Tarina etenee suhteellisen hitaasti, Rowling selvästikin tutustuttaa lukijan päähahmoihinsa, joten selvää on että jatkoa seuraa!

Nyt pitää etsiä käsiini "Silkkiäistoukka" ja tänä vuonna ilmestyy vielä Carreer of Evil. Olen niin onnellinen että Rowling on taas kirjoittaa "minulle". Ja iloinen siitä että tämä on ilmestynyt salanimellä, en tiedä olisinko lainannut tämän luettuani Paikka Vapaana aika äskettäin jos kannessa olisi lukenut J.K. Rowling.

Ja sitten haasteeseen:

Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Menisiköhän tämä tähän kategoriaan? Ei ehkä ihan?

Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle 

Lontoo kelvannee?

Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja

Mitä tähän nyt sitten sanoisin? Ei?

Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut 

No, jos edelliset eivät kelvanneet niin tähän vastaan kyllä.

Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella

Ehdottomasti. Ja juurikin kannen vuoksi.

Jännityskirja tai dekkari 

Salapoliisiromaani. Ihan perinteinen sellainen.